Pärnu on ollut kylpyläkaupunki jo 1800-luvun alkupuolelta asti. Meidän Estonia kylpylästämme kivenheiton päässä merelle päin silmään osuu komea rakennus. Kyseessä on jo 1927 perustettu Hedon-mutakylpylä. Rakennus on kaunis, uusklassista tyyliä, luen netistä. Johtajana on suomalainen nainen.

Hedon-kylpylän tuntumassa on Raimond Valgren’n patsas. Kuka Valgren, kysyin minä ja luultavasti moni muukin. Harva nimeä ehkä meillä tunnistaa. Hänen säveltämänsä Saarenmaan valssi on jo paljon tutumpi: ”Siell´ lauantai-iltana valkeat koivut jo kunnailla antavat lehtevän näyn………Georg Otsin omaperäisellä laulutyylillään laulaman kipaleen muistamme ainakin me, jotka olemme jo vähän pitempään mukana olleet. Valgren lienee ollut hauska heppu, kun patsaskaan ei ole tyypillinen pönötyspysti. Näin talvikelillä hän on saanut kaulaliinankin lämmittämään. Valgren, kuten aikoinaan moni muukin taiteilija, alkoholisoitui ja kuoli sen seurauksena jo 36- vuotiaana 1949.

Kaupungilla törmään toiseen patsaaseen. No jaa. En nyt taida ihan törmätä. Mies istuu rennosti aidan reunalla, takinkin on riisunut viereensä. Ihmettelen, kuka hän on ja miksi hänkin tässä kukkulalla yksin mahtaa istua mietiskelemässä.

Olev Siinmaa näyttää olevan miehen nimi. Tuntematon suuruus minulle. Salaisuus selviää, kiitos jälleen netin. Siinmaa oli kaupunginarkkitehti, joka muun muassa oli suunnittelemassa Hedon mutakylpylän rakennusta. Ilmeisesti vaikutusvaltainen henkilö kaiken kaikkiaan. Kotosuomessa en ole koskaan törmännyt arkkitehdin patsaaseen. Pitäisiköhän niitä ruveta pystyttelemään? Onhan meillä tunnettuja arkkitehtejä.

Viro on pienin Balttian maista, 1,3 miljoonaa asukasta. Latvia voittaa Viron miljoonalla ja Liettua kahdella miljoonalla. Pärnu on pieni , 40.000 asukasta. Kaupunki on saanut nimensä sanasta Pärn, joka viroksi tarkoittaa lehmusta. Puistoja reunustavatkin vanhat, pitkät lehmus- ja tammirivit. Kesäisin kaupunki on vilkas turistikaupunki tapahtumineen.

Pärnussa on pyritty kunnostamaan vanhoja taloja ja sen huomaa kaupungilla kävellessä.

Tallinnan portin luona on pieni pätkä jäljellä vallihaudasta lähellä Pärnujokea.

Kaunis puistikko kulkee joen törmällä. Joki on kuulemma kalaisa. Etenkin vanhat venäläiset käyvät siellä

saalista pyytämässä. Vaikea sanoa, ketä tuossa kuvassa on. En käynyt kysymässä.

Puistossa oleva Ole viisakas- taulu opettaa kohteliasta käytöstä. Tehonneeko? Jos, niin heti meillekin samanlaisia!

Yksi koristeellinen kirkon portti herättää huomioni. Enpä ole moista porttia ennen nähnyt, en meillä enkä muualla. Kirkko ei ole auki. Karttaa tutkien totean, että kyseessä on Apostolinen Ortodoksinen Herranmuuttamisen Kirkko, mitä se nyt sitten mahtaakaan tarkoittaa.

Ihan etsimällä saan etsiä keskustasta pyöreää tornia, jonka kuvan olin nähnyt kortissa. En vain ollut huomannut katsoa kortin takaa nimeä. En aio kuitenkaan hellittää, löydyttävä se on. Ja kaikki löytyy, mikä ei ole hukassa! Torni on pienen kujan ahtaalla, rupisella takapihalla seuranaan räikeän keltainen auringonvarjo helmikuisessa säässä. Auringonvarjo ei oikein sovi yhteen tornin kanssa, mutta minkäs voin. Kuvaankin se väkisin änkeää. Ajattelen jo siirtää varjoa, mutta luovutan. Järeä betonijalka muuttaa jostakin syystä suunnitelmani. Salitreenini eivät ole ilmeisesti olleet riittävän tehokkaita.

Torni on siis löytynyt. Nyt vielä pitäisi saada tietää, mikä se on. Haen siis netistä sanoilla pyöreä torni Pärnussa. Kun jätän hairahtumatta Viipurin Pyöreän tornin sivuille, joita kone myös tarjoaa, hakemani tornin alkuperä selviää. Kyse on Punaisesta tornista. Siinä ei kyllä ulospäin näytä olevan muuta punaista kuin katto. Nimi on tullut siitä, että se on katettu sisältä ja ulkoa tiiliskivillä. Kyseessä on Pärnun vanhin rakennus 1400-luvulta. Alun perin se rakennettiin keskiaikaisen kaupunginmuurin suojatorniksi. Torni on toiminut ainakin vankitornina, kaupunginarkistona ja varastona. Tänä päivänä se ei kyllä näytä olevan kukoistuksensa huipulla, vaikka sitä nettitietojen mukaan on restauroitu 1980-luvulla.

Hohhoijakkaa! Tällainen bongailu ja netin selaaminen väsyttävät. Matkalla takaisin Estoniahotelliin poikkean seuralaiseni kanssa kahvilaan, jonka nimi on Supelsaksad Kohvik. Kovin on vaikea nimi. Kieli ei meinaa taipua. Varmaan jotakin se viroksi tarkoittanee. Tämän kohvikin väitetään olevan Pärnun paras. Tuosta paremmuudesta en tiedä, vertailukohtananikin ovat vähäiset, vain Estonian Panoraamakahvila ja ruokala. Mielenkiintoisesti ja hauskasti se on kuitenkin sisustettu. Suosiosta kertonee jotakin se, että talvisena arkipäivänä asiakkaita on ihan mukavasti, kuka lounaalla, kuka kahvilla.

Helmikuinen Pärnu antaa meille parastaan, etenkin aurinkoisina päivinä. Mielikuvat kesäisestä Pärnusta pitkine hiekkarantoineen, kahviloineen ja musiikkitapahtumineen eivät kuitenkaan tahdo jättää rauhaan. Onko tänne tultava uudestaan kesällä? Tai keväällä?

Saa katsoa, miten käy!

Jos olet ollut Pärnussa keväällä tai kesällä, kerro, onko minun ihan pakko palata!.