Kesäkaupunki Savonlinna

”Tää on talvella ihan kuollut paikka!” Näin kuvaa turhautuneena  kotikaupunkiaan Savonlinnaa nuori ravintolatyöntekijä. Kuollut paikka? Vakituisia asukkaita on kuitenkin noin 32 000. Ymmärrän kuitenkin nuorta naista. Aikaisemmin elämää toivat talvella monet opiskelijat. Nyt heidän määränsä on paljon vähentynyt, kun opiskelupaikkoja on vedetty kaupungista pois. Kesä on aina erilainen. Väriä ja vilskettä tuovat turistit ja etenkin heinäkuun ajan Oopperajuhlilla kävijät.

Savonlinna täyttää tänä vuonna 384 vuotta. Itse Pietari Brahe perusti kaupungin. Juhlaa vietetään Pyhän Olavin päivänä 29.7.2023. Sitäpä en tiedä, mitä kaikkea silloin tapahtuu.

Savonlinnaa tunnen vain oopperareissuiltani, joten mikään kaupungin asiantuntija en ole. Pintaraapaisun olen saanut. Minulle se on aina näyttäytynyt kesäisen ihanana ja ihmiset ystävällisinä.

Tori on keskustan sydän. Viime kesänä ostin hatun.

Tänä kesänä ostan kesäisen Milla magian mekon. Olen ostanut ensimmäisellä oopperareissullani saman tekijän kaksiosaisen asun. Silloin tekijä oli itse paikalla. Erehdyin kysymään häneltä alennusta aika tyyriiseen mekkoon. Hui! Siinä ja siinä, etteikö hän olisi kieltäytynyt koko mekkokaupasta. Tyhmä minä! Vain pöljä kysyy design-vaatteista alennusta. Tällä kertaa tämä Lapissa vakituisesti asuva taiteilija on kahvinhakureissulla, joten minkään sortin kohtaamista meille ei tule.

Sirkan leipomon kojusta ostan pari muikkukukkoa tuliaisiksi. Hauska on kuunnella Sirkan leveää savon murretta. Ostan myös pienen, sormikukoksi nimetyn muikkukukon kiinalaiselle naapurilleni. Sellaisia pikkukukkoja en ole ennen nähnytkään. Syötyään sen naapurini kertoo muikkujen olleen hyviä, mutta ruiskuoren kovan. Näinpä. Viidenkymmenen prosentin onnistuminen tuliaisessa.

En tiedä, olenko vain puolisokea vai eikö todellakaan muita kalakukon myyjiä torilla ole. Kaikenlaista muuta ostettavaa kylläkin on.

Vaikka olen joskus majoittunutkin torin laidan Seurahuoneella, en ole ennen tiennyt, että siellä kuudennessa kerroksessa on Muikkuravintola. Vaikka ei välittäisi sinne syömään mennä, voi käydä ihailemassa maisemia. Kyllä, kauniita ovat maisemat. Etenkin tällaisena kauniina päivänä. Istahdan hetkeksi nauttimaan sekä juomasta että kaupunkinäkymistä.

Kasinosaarelta kävelysilta johtaa kaupunkiin. Ja tietysti toisinpäin. Kasinosaaren takana on muita pieniä saaria, muun muassa Sulosaari, jossa on parin kilometrin luontopolku. Viime kesän postauksessani oopperajuhlilta on joitakin kuvia myös näistä saarista. Postauksen voit lukea klikkaamalla alla olevaa linkkiä.

https://www.etlehti.fi/blogit/anjakaarina/pyorailya-savonlinnan-ihanissa...

Olavinlinnassa voi, paitsi käydä oopperaa kuuntelemassa, tehdä opastetun, noin tunnin tutustumisen linnaan. Häpeäkseni voin kertoa, että tämän kesän reissullanikaan en sinne ehtinyt, muka. Ensi kesänä sitten.

Välittömästi ennen Olavinlinnaa on Tallisaari. Siellä on ”Olavinlinnan mustan oinaan pässipatsas”. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Anton Ravander-Rauas vuonna 1964.

Aikoinaan Olavinlinnassa kasvatettiin pässiä Pyhän Olavin päivän juhla-ateriaksi. Vuonna 1656 venäläiset piirittivät linnaa. Alkoi ukonilma. Pässi oli jostakin syystä noussut korkealle linnan harjalle. Ukonilman pelästyttämänä se nousi kahdelle jalalleen ja huitoi sorkillaan ilmaa. Venäläisille näky salamoiden loisteessa mustalla muurilla oli niin pelottava, että he lähtivät karkuun. He pyrkivät ylilastatuilla veneillä pakoon. Siinä tohinassa uimataidottomia sotilaita hukkui. Jo vain tällainen pässimäinen uroteko ansaitsee patsaan. Mahtoiko pässi palkinnoksi sinä vuonna säilyttää henkensä? Tuskinpa.