Älä jätä sinua yksin

Miten hyvä ja puhutteleva nimi onkaan näyttelijä Ritva Oksasen lauluesityksellä!

Vahva tai hauras, älä jätä sinua yksin. Ole hyvä ja armollinen itseäsi kohtaan, äläkä sulje ovia toisiltakaan. (Eva Kleiman)

Laittamattomasti sanottu! Kun hyväksyy itsensä rajoituksineenkin jokseenkin armahtavasti, ei tarvitse tuomita tai kadehtia muita. Avot, siihen kun pääsisimme! Tämä sopii hyvin uuden vuoden lupaukseksikin.

Tämä sanoma on taattua Oksaskaa, kuten koko 28:n laulun ilta Pedro Hietasen säestäessä pianolla. Laulujen välissä hän tulkitsee tekstejä edellä mainitsemaltani Eva Kleimanilta, Aino Suholalta, Anna Mari Kaskiselta ja monelta muulta. Laulujen ja tekstien yhteisenä viestinä on mielestäni elämisen rohkeus ja ilo ja tietenkin rakkaus, itseen ja toisiin.

Laulut ovat enimmäkseen tuttuja. Siksipä Oksanen kehottaa aina välillä meitä laulamaan mukana. Yleisön laulua en juurikaan kuule. Saattaa toki johtua siitä, että istun melkein viimeisessä rivissä. Toisaalta, vaikka laulu on tuttu, sanat voivat olla hakusessa, esimerkiksi Ystävän laulussa tai iki-ihanassa Maailma on kaunis. Kotkan ruusun varmaan jokainen lauleleva muistanee jo paremmin.

Yleisönä emme mitenkään riehaannu tai villiinny edes lopun taputuksissa. Monet tekstit ovat siinä määrin puhuttelevia, että enemmänkin niitä jää hiljalleen miettimään.

Kuuntelen, katselen, laulan ja nautiskelen. Ajattelenkin. Siinä esiintyy 78-vuotias, kaunis Ritva Oksanen. Mistä edelleen hän saa virtaa, voimaa ja tahtoa esiintymiseen?

Tietoisuuteeni hänen nimensä ja taitonsa iskivät jo nelisenkymmentä vuotta sitten, kun hän oli television Elämänmenoa-sarjan railakas Eila Nieminen. Muistan hänet myös euroviisuehdokkaana laulaen Tuli mies, josta siitäkin on yli neljäkymmentä vuotta. Seksiä tihkuvan rakkauslaulun hän aloitti selällään lattialla maaten. Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa näiden jälkeen niin hänen kuin minun elämässä.

"Olen tapellut elämän paikkaa itselleni, oikeutusta elää sillä tavalla kuin elän.”

Ja kyllä Oksanen onkin elänyt! Miten yhden ihmisen elämään onkin mahtunut niin paljon tapahtumia? On ollut isoja vastoinkäymisiä ja toisaalta isoa menestystä. Kaikesta Oksanen on lopulta selvinnyt.

Outi Popp kertoo Oksasen suulla niin menestykset kuin menetykset kirjassa Näyttelijätär Ritva Oksanen.

Miessuhteissa ei ole ollut onnea. Ensin oli väkivaltainen avioliitto alkoholiongelmaisen miehen kanssa ja miehen toinen nainen. ” Sellaista tuskaa ei ole ollut koskaan.” Alussa toki ”rakkautemme oli suurenmoista, taivaita hipovaa.” Toisesta avioliitosta Oksanen kertoo: ”Istuin Raimo Auvisen kanssa 2,5 vuotta kapakoissa”. Vielä tuli lyhyt viinahuuruissa solmittu kihlaus.

Niin, viina. Oksanen rupesi juomaan kunnolla ensimmäisen eron jälkeen, kun vastuu neljän lapsen yksinhuoltajana painoi liikaa. Uskoon tulon avulla hän selvisi alkoholismista. Korkki on ollut nyt kiinni kolmisenkymmentä vuotta. Jokaiselle viinapirun selättäjälle ei voi kuin nostaa hattua.

Näyttelijäksi ryhtyminen oli Ritva Oksaselle päivän selvää. Laulaminen on ollut toinen intohimo. Menestystä on tullut paljon. Kekkosen aikana hän oli usein esiintymässä tämän isännöimissä juhlissa. Kutsu Linnaankin tuli. Toisaalta notkojakin on ollut. Silloin Oksanen on itse tuottanut erilaisia esityksiä.  

Ura meni lähes totaalisesti poikki alkoholiongelmien takia. Oksasesta kertoo paljon se, että hän nöyrästi silloin teki töitä leipomossa ja ravintolassa. Ja nousi sieltä takaisin loistaviin rooleihin näyttämöllä. Ilman tahtoa ja päättäväisyyttä se ei olisi varmasti onnistunut. ”Äidillä on aina hurja draivi. Hän saa aikaan”, toteaa esikoistytärkin kirjassa. Uskon täysin! Muuten eivät kaikki ne projektit ja esitykset olisi voineet toteutua.

Kaksi auton yliajamaksi joutumista ja paksunsuolensyöpä eivät estäneet Oksasta pitämästä kiinni työsopimuksistaan. Milloin hän esiintyi käsi ja jalka paketissa, milloin käytti kivut tehostamaan roolityötään. Sytostaattihoitojen aikana hän sekä kuvasi tv-ohjelmaa että harjoitteli näytelmää. Aikamoinen sisupussi!

Sisukas ja rohkea Oksanen näyttää olleen jo lapsena ja nuorena. Kun seurustelukaverin isä näki parin pussailevan, hän haukkui Ritvaa huoraksi. Mitä teki Ritva? Kävi lääkärissä hankkimassa todistuksen neitsyydestään ja vei sen miehelle. Siihen loppui kyllä seurustelukin. Tyylikäs ja rohkea veto!

Vastaavan ikäisenä luokkatoverini nimitti minua huoraksi. Nimittely perustui siihen, että toisinaan kävelin kylällä tai luistelemisesta kotiin yhden pojan kanssa. En muista, että olisimme edes käsikädessä kulkeneet, pussailusta puhumattakaan. Mitä tein minä? Lähdin kesken koulupäivän kotiin itkemään peiton alle. Olin järkyttynyt! Huomattavasti tehottomampi toimintatapa kuin Ritvalla.

En tiedä, mistä Ritvan rohkeus ja kuvia kumartamattomuus kumpusi. Kotikuri oli kova ruumiillisine rangaistuksineen. Ritva jätti keskikoulun neljään luokkaan, kun sai kolme nelosta todistukseen ja meni kenkäkauppaan apulaiseksi. Kohta hän oli myös orkesterin solistina.

Ihailen kovasti Ritva Oksasen taitoja niin laulajana kuin näyttelijänä! Kunnioitan hänen peräksi antamattomuuttaan vaikeuksien keskellä. Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelen: hänen kasvojenkohotusleikkaustaan kymmenen vuotta sitten. Eivätkö näyttelijänkin ikääntyneet kasvot ole käyntikortti eletystä elämästä ja käyttövoimaa näyttämöllä? Tuskin kuusikymppiselle muutenkaan nuoren siloposken rooleja tarjotaan. Mutta Ritva näkee asiat toisin. Kolarit, kivut ja syöpä olivat hänestä tuoneet kärsivän ilmeen, joten hän halusi ”roippeet” pois. ”Minä olen minun ammattini”. Julkisuuden kiroihin kuuluu, että jotkut, Ritvan tuotua asian esiin, tulivat tökkimään kasvoihin.

” Niin kauan kun työt ovat mielenkiintoisia teen uutta. Ei tässä ammatissa ole ikää, tämä on elämäntapa. Teen niin kauan kuin jalat kantaa ja pää ottaa vastaan tekstejä.”

Juuri noin, Ritva! Toivottelen kantavia jalkoja ja vastaanottavaa päätä vielä pitkään!