Mummottelua

Kyllä hymyilytti.

Kauppakeskuksessa nuori äiti pyysi pikkuistaan väistämään, ”että mummo pääsee menemään”.

Siis minä. Siis MUMMO.

Tähän on nyt sitten tultu. Eka kerran kuulin itseäni kutsuttavan mummoksi. Lapsenlapsillekaan kun en ole Mummo, vaan Mummeli.

Piti oikein ruveta tutkimaan, että kuka ja mikä se mummo on. Googletin sanan mummo.

Ensimmäiseksi tarjotaan tietoa Mummo-komediasarjasta. Sitä esitettiin vuosina 1987-89. Kun en ole mikään eilisen teeren tyttö, muistan toki ohjelman. Kaksi seuraavaakin antavat tietoa samasta Mummo-sarjasta.

Kolmas tarjokas on jo enemmän hakemaani asiaa. Siinä Wikisanakirja kertoo mummon olevan vanhemman äiti tahi/ja arkikielessä vanha nainen.Tiedetään. Neljä seuraavaa hakutulosta on taas tutusta Mummo-sarjasta.

Vähän on ykspiippusta tietoa.

No hyvä. Yritetään hakusanoilla Kuka on mummo?

Eikä! Ekana taas sama Mummo-sarja. Ja taas Wikisanakirjaa. Ja keskusteluja. Ja Lucia-mummoa. Ja sarjakuvablogia.

Voi voi voi. Ei kelpaa. Saisko nyt enemmän tietoa, kuka on mummo ja olenko mummo?

No, löytyyhän lopulta jo asiaa. Kuinka mummo olet? Tee testi, tarjoaa Kodin Kuvalehti 11.3.2015.

No, minäpä teen. Opastukseksi kerrotaan, että kuka tahansa voi olla mummo, se ei ole iästä kiinni. Kysymyksiä on 14 ja jokaisesta samaa mieltä olemisesta saa pisteen. Onnistun kehräämään kasaan neljä pistettä. Tulkinta siitä on seuraavanlainen:

Sinussa ei ole mummoa nähtykään. Hilloaminen, villasukkien kutominen ja sienestäminen ovat suunnilleen tylsintä, mitä voisit kuvitella. Kärsit ylipäätään kaikesta hitaasti tapahtuvasta: "Hopi hopi, nyt vähän vauhtia", voi hyvinkin päästä suustasi. Hankit mieluiten kaiken uutena. Vanhuus kuulostaa sinusta ikävältä ajatukselta.

Joku tässä tulkinnassa menee enemmän kuin vähän pieleen. Kysymys villasukista kuului jotenkin näin, että onko mielestäsi syytä osata villasukan kutominen. Siitä nyt tietysti olin samaa mieltä. Ja silti tulos väittää minun karsastavan villasukan kutomista. Pah! Eikä todellakaan minusta hilloaminen tai sienestäminen ole tylsää hommaa. En kylläkään yhtynyt näkemykseen, että näkisin metsän ensisijaisesti täynnä säilöttävää. En nyt sentään. Äh, eikä todellakaan mielestäni kaikki hitaasti tapahtuva ole kärsittävää. Miten siihen sopisi ahkera lukemisharrastukseni? Enkä erityisesti halua hankkia kaikkea uutena, vaikka en yhtynytkään käsitykseen, että en malta olla raahaamatta emaliastioita kirpputorilta. Varsinainen kirpputorihai en ole, mutta toisinaan niissä käyn. Mutta että emaliastioita?

Vai että vanhuus kuulostaa minusta ikävältä asialta? Olipa todella uusi tieto. Tässähän sitä kolmannen iän vanhuutta elelen, enkä ole missään ikävässä. Tulevat vanhuusvuodetkaan eivät nyt kuulosta eivätkä tunnu ikäviltä. Että kaikella kunnioituksella, mutkat oli tässä ”testissä” vedetty aika suoriksi. Mutta viihdettähän tällaiset kyselyt vain ovat. Toki sen tiedän.

Sen verran innostuin tuosta nuoren naisen mummottelusta, että saman päivän mökkimatkalla ostin Virtain Visuveden kahvila Rasin tuvasta Vapaan Mummun mysliä. Ostin hetkeäkään epäröimättä, vaikka mysliä en syökään. Tällaiselle Vapaalle Kansalaiselle tuo Vapaa Mummu iski kuin kirves pölkkyyn. Jos olisi ollut myynnissä Vapaan Mummon mysliä, olisin ostanut niitä ainakin kaksi.