Musakeikoilla ennen päätähden tuloa on useasti lämmittely-yhtyeitä. Myös ennen suurta joulujuhlaa on näitä lämppäreitä itse kullakin. Adventtiaikana on paljon asioita, joiden ansiosta lämmin joulutunnelma ihan väkisin rupeaa hyppäämään reppuun. Jokaiselle ne ovat omanlaisiaan. Tässäpä joitakin omista joulumielen herättelijöistäni.

1. Rakastan joulun valoja niin sisällä kuin ulkona.

Perinteisesti itse laitamme valot pikkujouluna. Joulu alkaa siten hipsitellä. Tiedä, mikä mielenhäiriö meinasi talon isännälle tänä vuonna tulla, kun hän rupesi puhumaan, että vasta itsenäisyyspäivänä laitetaan valot. No joo. Joskus vuonna taltta ja vasara ollaan niin tehty. Myöhemmin kyllä järkiinnyimme. Valot saavat sitten olla loppiaisen yli. Ja ai, miten pimeältä tuntuu sen jälkeen aamuisin, kun kynttelikköjä ei voikaan napata enää päälle.

Tänä vuonnakin on ollut julkisuudessa keskustelua, ärsyttävätkö jonkun välkkyvät värivalot muita asukkaita. Miksi niistä pitäisi ärsyyntyä, kysyn vaan kokemuksen rintaäänellä. On meilläkin naapurissa niitä nähty. Jos ja kun asukkaat itse niistä pitävät, miksi siis ei? En minä ainakaan naapurin aidan takana tahi ikkunassa vahtimassa tönötä.

2. Joulun alla mieli toivottavasti herkistyy muistamaan toisia, tuntemattomiakin.

Hyväntekeväisyys tunnetusti lämmittää niin saajaa kun antajaa.

Kukan lahjoittaminen yksinäiselle vanhukselle on tehty helpoksi. Otat vain marketissa tai kukkakaupassa pikkukuusesta lapun, jossa on saajan etunimi ja ikä. Sitten valitset kukan, kirjoitat terveiset korttiin ja maksat kassalla. Prismassa halvimman kukan, Tulilatvan, hinta oli nafti viisi euroa. Kalliimpiakin toki oli. Tänä vuonna laitoin kukan 82-vuotiaalle Anjalle. Kaiman muistaminen oli kuin olisin serkkutyttöä muistanut.

Lapsille ja nuorille on ollut helppo antaa lahja Joulupuu-keräyksen kautta. Lapusta voit lukea, millaisia lahjoja esimerkiksi eri ikäisille voit ostaa. Sitten vain jätät lahjasi vastaanottopisteeseen. Paketoidakaan ei tarvitse.

3. Joulun alla urheiluseuroihin ja partioon kuuluvat lapset myyvät monenlaista, joulukalentereita, kortteja ja lakritsia.

Lapsilta minun on aina ihan pakko ostaa. Meidänkin tytöt kun ovat aikoinaan tällaista rahankeruuta harrastaneet. Maksan siis vain velkaa. Yksi päivä menin partiolaisten kalentereita ja kortteja myyvien tyttöjen ohi kaupassa kertoen, että olen jo kalenterin ostanut. Se oli ollut kyllä poikapartiolaisten myymä. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin. Omatunto rupesi kolkuttamaan. Kortit sitten ostin.

Vielä pahemmin kävi, kun ovelle tultiin myymään Tapparan pelaajanuorten pelimatkan hyväksi lakritsia. Sanoin, että voi voi, kun en yhtään tykkää lakritsista, nyt ei tuu kauppoja. Heti kohta omatunto soimasi: Mikset ostanut ja antanut miehelle, joka lakusta tykkää. Juokse perään, vitsaili mies. Niin pöljä en sentään ollut.

4. Joulukortteja niin lähetän kuin saan. Tosin nykyään joidenkin ystävien kanssa vaihdetaan korttien sijasta viestejä tai puheluita.

Korttien kirjoittaminen tapahtuu yleensä joululaulujen soidessa. Valitsen tarkkaan, millaisen kortin kullekin laitan. Saadut kortit panen esille keittiön oveen. Kun otan ne loppiaisen jälkeen pois, katselen vielä, millaisen kortin itse kultakin olen saanut. Ne kertovat lähettäjästään, tottakai.

Tänä vuonna laitoimme kuoron kanssa ja laitoin myös itseltäni kortin Hoivakoti 2:een Kotkaan. Koti oli pyytänyt kortteja muistisairaille asukkailleen. Televisiouutiset sitten kertoivat, että kortteja oli tullut yli 7000. Niitä jaettiin muihinkin hoivakoteihin. Tämä jos mikä todistaa, että näin joulun alla ” hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen”.

5. Joulukonsertteja olisi ainakin täällä vaikka joka illalle ja parhaalle vähintään kaksi.

Liian vähän niihin olen tänä vuonna ehtinyt. Johonkin kuitenkin. Tämä oli Mummon Kammarin järjestämä kauniissa Tuomiokirkossamme. Ovella kerättiin kolehtia ulkoiluttamisavun palkkaamiseksi vanhuksille. Siellä lauloin kakkosaltollani kovaa ja korkealta Hoosiannaa.

6. Suvanto- kuoromme konsertti Naislaulajien kanssa oli huippukokemus Aleksanterin kirkossa.

Mieli rupeaa virittymään jouluun jo pikku hiljaa, kun joululauluja aletaan harjoitella. Syksyllä. Monet, monet laulut ovat aivan iki-ihania. Etsimättä mieleeni tulee Maria, Herran piikanen sekä yksi supersuosikeistani: Tulkoon joulu. Ai ai, miten ihanaa oli sitten niitä kirkossa laulaa, etenkin, kun yleisöäkin oli kiitettävästi. Kirkossa on ihan oma akustiikkansa. Kirkon vuokran maksamme olemalla ensi sunnuntaina messuavustajia. Laulumme raikuvat sielläkin.

Kuoron kanssa kävimme myös ilahduttamassa lauluin Koivupirtin palvelukodin asukkaita. Tällaisilla keikoilla mieleeni tulee aina lukioajat, jolloin Teinikuoron kanssa kävimme laulamassa paikallisessa vanhainkodissa . Se tunnelma on yhä sisälläni.

7. Pikkujouluja oli minulla tänä vuonna useita. Yhden käden sormet eivät taida riittää niitä laskemaan. Mikäs siinä, kiva on tavata ystäviä, tuttuja ja tuntemattomiakin näissäkin merkeissä. Tuleva joulu on niissä läsnä, enemmän tai vähemmän. Yleensä enemmän.

8. Entäpä sitten joulutorit? Kaunista, kaunista!

Enpä kovin runsaskätisesti niihin rahaa jätä, mutta kiertelen, katselen ja nautiskelen. Perinne on käydä juomassa glögit Tallinnan joulutorilla kolmen ystävän kanssa. Helsingin Senaatintorin tuomasmarkkinat ovat tänä vuonna olleet uusi tuttavuus. Iso alue! Tänään olisin ostanut Tampereen joulutorilta jo aikaisemmin hyväksi toteamaani imellettyä perunalaatikkoa. Eivät myyneet. Oli loppu.

9. Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä mainitsen jouluglögit.

Glögejä olen juonut niin turuilla kuin toreilla. Niitä olemme miehen kanssa harrastaneet aika mukavasti kotonakin, joulutorttu kylkiäisenä. Joulukilojen kasvattamisen olen siis hyvissä ajoin aloittanut tälläkin tavalla.

Minun puolestani joulu saa siis tulla. Ruoat ja siivoukset tässä kyllä vielä ehtii tekemään, kun niissä komeroissa emme asustele. Jotenkin ihmeellisesti olen pystynyt joulustressin pitämään poissa. Pysyköön edelleen jossakin muualla.

”On sinullekin annettu

tehtävä

jouluna

ja joulun jälkeen:

iloksi sinutkin

on tarkoitettu

iloa viemään

hymyä

hyvää sanaa”

(ote Yleisradion joulurunosta 25.12.1984)

”Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmiste keske, jolleh hällä oh hyvä tahto.”

(Jouluevankeliumista Tampereem murteella)

Rauhallisen ja tunnelmaltaan lämpimän joulun toivotukset jokaiselle!