Tampereen teatterin peruskorjaus kesti 1,5 vuotta. Pitempi oli siis aika kuin ihmislapsen syntymän odotus. Kun on 110-vuotias, ei kaikki uusiinnu ihan hetkessä. Asiaa ei ilmeisesti nopeuttanut, vaikka edellinen peruskorjaus oli 1980-luvulla. Pääsen ihastelemaan taloa Niskavuoren nuori emäntä- ensi-iltaesityksen yhteydessä. Teatteriesityksestä teinkin jo  postauksen, jonka voit lukea klikkaamalla tästä

Pääovesta sisään tultuani kiinnitän huomiota uusittuun tilaan omatoiminaulakoille. Uutta on valoisuutta tuova iso ikkuna. Takeille on pyöreä teline. Saapa nähdä, onko uusi systeemi parempi kuin entinen, vai olemmeko enemmän sumpussa. Nyt Niskavuoren nuoren emännän esitykseen tullessani palttoota en tarvinnut. Testaus jää siis myöhemmälle.

Ala-aula näyttää lattioineen kovin samalta kuin ennen.

Pääkatsomon tuolit ovat kaunista punaista. Väittäisin jopa, että ne ovat samaa sävyä kuin aikaisemmin, mutta ne, jotka jotain tietävät, sanovat, että sävy on vähän vaaleampi. Kokolattiamatto on saman värinen, ainakin minun silmääni. Kaunis joka tapauksessa. Väri on sopusoinnussa vaaleanvihreiden seinien kanssa.

Olen antanut itselleni kertoa, että penkkirivien välit ovat nyt väljemmät. Todella hyvä juttu, koska ainakin takapermannolla jaloilla on ollut tukala tila. Paikkoja on 466. Sitä en tiedä, kuinka monta paikkaa on vähentynyt rivien väljentämisessä.

Katsomon ulkopuolella seinustalla on kauniita tuoleja.

Takapermannon takana syvennyksessä on kaksi vessaa. Väittäisin, että niitä ei aikaisemmin ole ollut, mutta valalle en siitä mene. Toimivia nyt olivat. Testasin. Vessojen edessä on kaunis sohva, ehkä odottelijoita varten.

Parvekkeellakin kauneus jatkuu. Yritän tiirata vastapäisellä seinällä olevia teatteritaiteen suurten nimien reliefieitä, mutta kaikenlaiset katossa olevat vehkeet estävät kunnon näkyvyyden. Ne ovat varmasti erittäin tarpeellisia, ainakin tarpeellisempia kuin relifieiden katselu.

Ylälämpiö on maalattu ja kullattu.  Ennen esitystä siellä jo nautiskellaan. Niskavuoren nuoren emännän väliajalla siellä on niin perusteellisen paljon ihmisiä, että ihan sekaan meinaa tämmöinenkin ihminen hukkua. Tilan ihastelukin jää silloin niukaksi.

Alalämpiön virkaa hoitaa toistaiseksi, kuulemma vielä noin vuoden, entinen ravintola Kiven tila. Sielläkin kauniit ikkunat on päästetty valoa tilaan tuomaan.

Uusista sisäänkäynneistä en mitään tiedä. Lippumyymälä Aplodin kautta pitäisi päästä hissillä katsomoon. Vasta tekeillä oleva lisärakennus tuo vielä paljon uutta, etenkin näyttelijöille. Lisätietoa tulevista uudistuksista löytyy ainakin Raili Rothin jutusta Aamulehdessä (17.9. 25).

Parasta kuitenkin on, jos pääsee itse paikalle katsomaan. Tampereen teatterilla on mielenkiintoisia/hyviä/loistavia esityksiä, tänä syksynäkin.