Ajelen autolla soutuspinnistä kotiin. Olen jonkinlaisessa esikoomassa, kuten yleensä tutulla reitillä, kun liikennettä on vähän. 

Sivukorvalla kuuntelen radiota, jossa näköjään haastatellaan jotain kaupan ihmistä joulukalentereista. ” On suklaakalenteria, ohuemmalla ja paksummalla suklaalla, on legokalenteria, meikkikalenteria, on ….”. Siis on nykyään joulukalentereita vaikka millaisilla sisällöillä. Johan on. ” Aikuisillekin on nykyään kalentereita. Tässä on tällainen olutkalenteri, jossa on lageria ja on tummaa. 24 erilaista. On joka päivälle oma makunsa,” jatkaa nainen selvästi ylpeyttä äänessään.

Jestas mun vereni! Että ihan olutadventtikalenteri! Esikoomastani ei ole enää tietoakaan.

Kotiin tultuani keuhkoan miehelle, miksi ihmeessä JOULUKALENTERISSA, siis JOULUKALENTERISSAKIN pitää olla alkoholia? En tajua. En ymmärrä.

Illalla sängyssä unta odotellessani rupean miettimään, että jos ymmärsinkin jutun väärin. Tulinhan kuunteluun kesken ohjelman. Jos se olikin tsoukki?

Hiivin makuuhuoneesta iPadini luo miestä herättämättä. Googletan: olutjoulukalenteri. Ja mitä? Tulee heti useampi osuma. Yhdessä 24:n tölkin kalenteri maksaa 129 euroa. Kaikki on vaan jo mennyt. Tyhjää tarjoaa enää toinenkin myyjä. Lisäksi huomaan, että ainakin yhdellä myyjällä on ollut olutkalenterimyyntiä jo viime jouluna. Eikä mulle oo kukaan kertonut! Tässähän tuntee itsensä ihan jälkeenjääneeksi!

Siinä yön pimeydessä puhuttelen itseäni: Katsos Anja, tämä on nykyaikaa. Kehitys on kehittynyt. Tämä on uusi normaali. Lopeta hyvä nainen vastaan hangoittelu. Et kai halua olla vanha jäärä?

Okei. Otan ihan uuden asennon asiaan.

Oi, onhan se somaa, kun aamulla ensin lapset silmät kirkkaina avaavat suklaa/lego/meikki/mikälie-kalenterinsa. Iskä ja äiskä avaavat omansa, narks, narsk. Sitten he voivat vertailla makuja keskenään. Parisuhdekin paranee keskustelemalla, tiedän.

Tasa-arvohenkilönä kysyn nyt kuitenkin, missä viipyvät viini-, konjakki-,viski- ja jallu-kalenterit? Nämä nyt ainakin aluksi. Ensi vuoden jouluksi tämä tuotekehittely kehiin, pyydän. Ei, vaadin. Missä viipyy minun kalenteri, kysyy absolutisti?  Ei tarvita, vastaan. Keittiössä on aina hana auki.

Kun ideoimaan rupesin, annan ihan ilmaiseksi vielä tuotekehittelyyn lisävinkin. Miten somaa olisikaan, jos voisi kuusen koristella oluttölkkinauhalla! Sitä välkettä kynttilöiden liekkien valossa! Kuusen purku tapahtuisi iloisissa merkeissä. Jos kuusi rupeaa jo aattona varistelemaan, niin purku on toki aloitettava välittömästi. Kun työ sujuu aina sukkelammin laulaen, suosittelen seuraavaa joulumelodiaa:

”Kilisee, kilisee tölkkiset, hölskyen, välkkyen

kilisee, kilisee tölkkiset, kuusen oksilla heiluen”

 

 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Sinulla on sana hallussa :) Hieno teksti aiheesta, jota itsekin ihmettelen. Iloisena tunnen olevani erikoinen, kun näytän lapsenlapselleni joulukalenteria, josta availemme luukkuja ja ihmettelemme niiden takaa löytyviä kuvia :) 

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015

Kiitos, Vierailija! Jatketaan me vaan kaikessa rauhassa "vanhanaikaisten" joulukalentereiden katselua. Hyvää joulun odotusta sinulle! Anjakaarina

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat