Jestas, millaisia adventtikalentereita!

Ajelen autolla soutuspinnistä kotiin. Olen jonkinlaisessa esikoomassa, kuten yleensä tutulla reitillä, kun liikennettä on vähän. 

Sivukorvalla kuuntelen radiota, jossa näköjään haastatellaan jotain kaupan ihmistä joulukalentereista. ” On suklaakalenteria, ohuemmalla ja paksummalla suklaalla, on legokalenteria, meikkikalenteria, on ….”. Siis on nykyään joulukalentereita vaikka millaisilla sisällöillä. Johan on. ” Aikuisillekin on nykyään kalentereita. Tässä on tällainen olutkalenteri, jossa on lageria ja on tummaa. 24 erilaista. On joka päivälle oma makunsa,” jatkaa nainen selvästi ylpeyttä äänessään.

Jestas mun vereni! Että ihan olutadventtikalenteri! Esikoomastani ei ole enää tietoakaan.

Kotiin tultuani keuhkoan miehelle, miksi ihmeessä JOULUKALENTERISSA, siis JOULUKALENTERISSAKIN pitää olla alkoholia? En tajua. En ymmärrä.

Illalla sängyssä unta odotellessani rupean miettimään, että jos ymmärsinkin jutun väärin. Tulinhan kuunteluun kesken ohjelman. Jos se olikin tsoukki?

Hiivin makuuhuoneesta iPadini luo miestä herättämättä. Googletan: olutjoulukalenteri. Ja mitä? Tulee heti useampi osuma. Yhdessä 24:n tölkin kalenteri maksaa 129 euroa. Kaikki on vaan jo mennyt. Tyhjää tarjoaa enää toinenkin myyjä. Lisäksi huomaan, että ainakin yhdellä myyjällä on ollut olutkalenterimyyntiä jo viime jouluna. Eikä mulle oo kukaan kertonut! Tässähän tuntee itsensä ihan jälkeenjääneeksi!

Siinä yön pimeydessä puhuttelen itseäni: Katsos Anja, tämä on nykyaikaa. Kehitys on kehittynyt. Tämä on uusi normaali. Lopeta hyvä nainen vastaan hangoittelu. Et kai halua olla vanha jäärä?

Okei. Otan ihan uuden asennon asiaan.

Oi, onhan se somaa, kun aamulla ensin lapset silmät kirkkaina avaavat suklaa/lego/meikki/mikälie-kalenterinsa. Iskä ja äiskä avaavat omansa, narks, narsk. Sitten he voivat vertailla makuja keskenään. Parisuhdekin paranee keskustelemalla, tiedän.

Tasa-arvohenkilönä kysyn nyt kuitenkin, missä viipyvät viini-, konjakki-,viski- ja jallu-kalenterit? Nämä nyt ainakin aluksi. Ensi vuoden jouluksi tämä tuotekehittely kehiin, pyydän. Ei, vaadin. Missä viipyy minun kalenteri, kysyy absolutisti?  Ei tarvita, vastaan. Keittiössä on aina hana auki.

Kun ideoimaan rupesin, annan ihan ilmaiseksi vielä tuotekehittelyyn lisävinkin. Miten somaa olisikaan, jos voisi kuusen koristella oluttölkkinauhalla! Sitä välkettä kynttilöiden liekkien valossa! Kuusen purku tapahtuisi iloisissa merkeissä. Jos kuusi rupeaa jo aattona varistelemaan, niin purku on toki aloitettava välittömästi. Kun työ sujuu aina sukkelammin laulaen, suosittelen seuraavaa joulumelodiaa:

”Kilisee, kilisee tölkkiset, hölskyen, välkkyen

kilisee, kilisee tölkkiset, kuusen oksilla heiluen”