Saako sanoa?

Istuinpa päivänä muutamana eräässä iltatilaisuudessa. Vieressäni oli minulle ennestään tuntematon nainen. Syystä, jota tiedä en, kyseinen nainen alkoi kertomaan selvästi ylpeänä seuraavanlaista tarinaa.

Mulla on aina niin värikkäitä vaatteita ja takkeja, että ihan vieraat ihmiset tulevat jatkuvasti kehumaan, miten kauniin värikkäitä ne ovat. Helsingissäkin tullaan aina kehumaan. Ja miehetkin tulevat kehumaan.

Taisin nyökytellä ja hymistä. Joo-o, ajattelin. Jossakin määrin tutulta tuntuu. En ole vaatteissa BeessiBertta enkä HarmaaHilda. Värien suhteen otan ennemmin överit kuin vajarit. Kyllä tapetista pitää erottua. On mullekin kadulla tultu sanomaan kauniista takista. Ei nyt kuitenkaan jatkuvasti, eikä edes usein. Kunhan nyt joskus ja jouluna. Ei kuitenkaan koskaan Helsingissä. Eikä kukaan mies. Ohutta tarttumapintaa naisen kokemuksiin silti oli.

Kaikki siis hyvin tähän asti.

Mutta vierustoverin juttelu jatkui.

Juuri hiljankin yksi nainen pysähtyi kehumaan värikästä takkiani. Sanoin, että joo, on se ikävää, kun ihmiset kulkee yleensä niin tummissa, jopa mustissa. Tämä nainen oli samaa mieltä. Sitten sanoin, että sullakin on just tollanen kamalan musta takki.  Ei mitään värejä. Lähti nainen äkkiä jatkamaan matkaa.

Päälle päätteeksi vieruskaverini ponnekkaasti totesi:

Saan minäkin sanoa hänen vaatteistaan, kun hänkin sanoi minun.

Hupsista! Mites tää juttu näin käänty?

Melkein jähmetyin siinä vieressä. Ai kauhistus ja huhhuh! Mieleeni tuli ne monet kerrat, kun olen tuntemattoman kaunista vaatetta kehunut. Ei paljonkaan ole aikaa, kun teatterista autolle kävellessäni edelläni kulki nainen, jolla oli aivan ihanat värit takissaan. Taisin jopa kiirehtiä askeleitani, että saisin hänet tavoitettua. Kohdalle tullessani sitten kerroin, miten harvinaisen kauniin värinen hänen takkinsa on. Nainen hymyili ja kiitti. Ei sanonut edes, että kiitos vaan, mistähän sullekin saatais yhtä kaunis.

Olen naiviudessani kuvitellut, että ihminen ilahtuu tällaisesta kohteliaisuudesta. Minä ainakin ilahdun. Mutta onko tässä nyt odotettavissa, että saatan saada vastaani jotakin ikävää kommentointia omista kuteistani? Onko parasta pitää suu supussa?

Vasta tilaisuuden jälkeen kotona tajusin (kun piuhani ovat välillä pitkät), miksi vieruskaverin kommentti saan minäkin sanoa, ei oikein rimmannut tilanteeseen. Ei kai se nyt niin voi mennä, että kehujen saaminen oikeuttaa negatiiviseen kommenttiin toiselle. Eihän?

Jäin kyllä miettimään sitäkin, että lasketaanko vaatteiden kehuminen toisen ulkomuotoon puuttumiseksi ja onko se siten vallan sopimatonta? Vaikeeksi menee.

Saako siis sanoa?