Kirjoitukset avainsanalla aivotutkimus

Kuulostaako kevytmieliseltä?

Nämä harrastukset olivat kuitenkin yhteisiä eräässä pitkäkestoisessa tutkimuksessa yli 80- vuotiailla, joilla muisti, havaintokyky ja tarkkaavaisuus toimivat erinomaisesti.

Aivotutkija Minna Huotilainen ja toimittaja Leeni Peltonen kertovat tutkimuksesta kirjassaan Tunne aivosi.

Kortti- ja lautapelit vaativat aivoilta paljon ja samalla kehittävät niitä: tarkkavaisuus on valttia. Peleillä tässä ei siis todellakaan tarkoiteta yksikätisellä rosvolla vivun vääntelyä.

Musiikki on hyödyllistä niin itse tuotettuna kuin kuunneltuna. Aivoinfarktin saaneilla päivittäinen lempimusiikin kuuntelu auttoi tietoisuustaidoissa toipumisessa verrokkiryhmää paremmin. Jos oikein muistan eräästä toisesta tutkimuksesta, niin oma aktiivisuus musisoinnissa on vielä kuuntelua tehokkaampaa. Monilla on kokemusta, miten puhumattomat muistisairaat voivat yhtyä tuttuun lauluun kaikki sanat muistaen. ”Musiikki ikään kuin avaa ikkunan sairauden vaurioittaman muistin varhaisiin kerroksiin,” todetaan kirjassa.

Tanssimisen myönteinen vaikutus aivoihin on myös tutkimuksin todennettu. Siinä musiikki ja liikunta yhdistyvät. Lajeiksi käy kaikki paritanssista vapaaseen improvisointiin.

Yhteistä kaikille kolmelle lajille on tiedollisten taitojen vaativuus. Tarvitaan sääntöjä, tekniikkaa, reagointia ja taktiikkaa. Näitä lajeja harrastettaessa, passiivista musiikin kuuntelua lukuun ottamatta, ei mieli voi harhailla samaan aikaan muualla. Tai, mikä ettei voi, mutta silloin häviää pelissä, soittaa tai laulaa pieleen tai sekoaa tanssiaskelissa.

Yhteistä on myöskin sosiaalisuus. Ihmisten kanssa seurustelu sinänsä edesauttaa muistia, oivalluskykyä ja sen lisäksi vähentää alakuloa.

Kaikista tärkeintä on ainakin minusta se, että nämä harrastukset ovat hauskoja. Tai riippuu toki ihmisestä. Jos esimerkiksi mieheltäni, joka juurikin palasi mökiltä katon korjaushommista, kysyisin, hän sanoisi, että mikään ei ole ikävämpää kuin tanssiminen. Tästä johtuu, että töissä ollessani tämän tästä isoon ääneen mesosin: Kun jään eläkkeelle, menen eläkeläisten päivätansseihin. Rakastan nimittäin tanssimista. Arvatkaapas, olenko mennyt? No, en! Siihen ei taida olla mitään muuta kelvollista syytä kuin se, että pelkään kuollakseni jääväni seinäkukkaseksi. Ei olisi kivaa! Korvaavana toimintona olen käynyt tanssimassa Laviksessa. Ostin jopa aivan ihanat, punaiset tanssikengät alan liikkeestä. Tässä kohtaa useimmat ihmiset ovat kysyneet, että ai mikä Lavis? Se on tällainen uudehko ryhmäliikuntalaji, jossa lavatanssien askelin liikutaan musiikin ja ohjaajan opastuksella. Hauskaa ja erittäin, erittäin hikistä puuhaa ainakin tällaisella, joka on todella hyvä, ellei suorastaan erinomainen, hikoilemisessa. Eikä parane samanaikaisesti miettiä kauppalistaa.

Omalla kohdallani musiikin harrastus on hyvin hanskassa. Tämän viikonkin aikana on viisi kuoron harjoittelu- tai esityskertaa. Sen lisäksi olimme eilen miehen kanssa Tamperetalossa sinfoniakonsertissa. Sitä johti edelleen ihanan ihana Santtu-Matias Rouvali, jälleen ryppyisine housuineen. Pahoittelen, mutta kyseistä havaintoa ei voi välttää, jos istuu ensimmäisessä penkkirivissä. Kertoohan tämä toki hyvästä tarkkavaisuuden ja havaitsemisen kyvystäni? Kirjassa musiikin sanotaan kasvattavan joitakin aivojen osia. Ilmankos. Tällaisten musiikkipläjäysten jälkeen tuntuu, että pipo ei sovi päähän. Voi se tietysti muustakin johtua. Ehkä.

Huonoimmassa jamassa omalla kohdallani on tuo pelaaminen. Nettipasianssia ei varmaankaan siihen kelpuuteta. Vaikka kyllä siinäkin jotain ajattelua tarvitaan. Olen aina tykännyt lautapeleistä. Kun lapsenlapset olivat pienempiä, olin usein kinuamassa heitä pelaamaan. Onneksi nuorempi vielä toisinaan innostuu peleistä. Korttipelejä en oikein osaa, paisti tietysti Hullunkurisia perheitä ja Mustaa Pekkaa, jos sellaista peliä edes enää saa olla tai on. Pitäisiköhän liittyä bridgekerhoon, joka toimii eräässä yhdistyksessä, johon kuulun? He mainostavat bridgeä korttipeleistä hienoimpana, arvokkaimpana ja monipuolisimpana. Kuulostaa aika vaativalta. Liian vaativalta.

Elleivät musiikki, pelit ja tanssiminen nappaa, aivojen terveyttä voi vaalia vielä muutenkin.

Voi harrastaa esimerkiksi lukemista, uusien tietojen ja taitojen opettelua sekä käsillä tekemistä, kuten käsitöitä ja askartelua.

Aivojen aktiivisen käytön lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan ja hyvään uneen. Muistisairauden riskin pienentämiseksi esimerkiksi Finger-tutkimuksessa näihin panostettiin muistitehtävien lisäksi. Tulokset olivat hyviä. Mieli ja keho tunnetusti toimivat yhdessä.

Jos aivojesi hyvinvointi kiinnostaa, lue ihmeessä Huotilaisen ja Peltosen kirja! Vaikka en saa tästä mitään provikkaa, niin kehun sitä estoitta. Tosi mielenkiintoinen. Aivotietoutta siinä on koko elämän varrelta.

Kaiken ohjeistuksen keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka miten ”hoitaisimme” aivojamme, mitään takeita niiden toimivuudesta iäkkäänä(kään) emme voi saada. Sitäpaitsi, jos vaikka pää toimisi, niin kroppa voi pettää. Tai iskee paha tauti.

On tämä elämä niin epäoikeudenmukaista.

Mutta silti vallan mukavaa!

 

Minna Huotilainen, Leeni Peltonen. Tunne aivosi. Otava. 2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat