Kirjoitukset avainsanalla hautausmaa

Päivänä muutamana sauvakävelin Brysselin liepeillä. Kohdalle osui hautausmaa. Hautausmaat ovat minusta vierailla mailla mielenkiintoisia paikkoja, koska ne eroavat kotimaan vastaavista.

Ensimmäisenä huomiotani kiinnitti se, että lähes joka haudalla oli syyskrysanteemi. Myöhemmin sain tietää, että jokin aika sitten olleena pyhäinpäivänä on täällä tapana tuoda haudoille nimenomaan näitä kukkia. Netistä olin näkevinäni, että myös Ranskassa on samanlainen tapa. Mihin tämä traditio perustuu, sitä en tiedä. Ilman muuta sillä on varmasti joku symbolinen selitys.

Monissa hautakivissä oli myös vainajan valokuva.Jos minulta kysyttäisiin, niin minusta se olisi mukava tapa meilläkin. Miksi ei myös voisi olla tämän hautausmaan tapaan pikkutauluja tai muita esineitä haudoilla? Muistan, että joskus taannoin oli jollakin hautausmaalla kova kiista, saako tietynlaisen koristeen liittää hautakiveen. Kiistan varsinaista aihetta en muista. Kuitenkin minulla on se kuva, että meillä on tarkasti säänneltyä, mitä hautamuistomerkillä tai- merkissä voi olla.

Ketä varten hautamuistomerkki on? Eikö se liene suremaan jääviä omaisia varten? Monelle on tärkeää, että on paikka, missä voi käydä muistelemassa läheistään. Silloin voisi ajatella, että siellä voisi olla asioita, jotka muistuttavat edesmenneestä. Jos vainaja oli esimerkiksi suuri kissojen ystävä, eikö siellä voisi olla vaikka kissan kuva tai pikku patsas? Minulle se kävisi, kaikille muille ei varmaankaan. Toki hyvän maun rajoissa tulisi pysyä. Vaikeus on vain se, että hyvän maun rajat ovat erilaiset eri ihmisten käsitysten mukaan.

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat