Päivänä muutamana sauvakävelin Brysselin liepeillä. Kohdalle osui hautausmaa. Hautausmaat ovat minusta vierailla mailla mielenkiintoisia paikkoja, koska ne eroavat kotimaan vastaavista.

Ensimmäisenä huomiotani kiinnitti se, että lähes joka haudalla oli syyskrysanteemi. Myöhemmin sain tietää, että jokin aika sitten olleena pyhäinpäivänä on täällä tapana tuoda haudoille nimenomaan näitä kukkia. Netistä olin näkevinäni, että myös Ranskassa on samanlainen tapa. Mihin tämä traditio perustuu, sitä en tiedä. Ilman muuta sillä on varmasti joku symbolinen selitys.

Monissa hautakivissä oli myös vainajan valokuva.Jos minulta kysyttäisiin, niin minusta se olisi mukava tapa meilläkin. Miksi ei myös voisi olla tämän hautausmaan tapaan pikkutauluja tai muita esineitä haudoilla? Muistan, että joskus taannoin oli jollakin hautausmaalla kova kiista, saako tietynlaisen koristeen liittää hautakiveen. Kiistan varsinaista aihetta en muista. Kuitenkin minulla on se kuva, että meillä on tarkasti säänneltyä, mitä hautamuistomerkillä tai- merkissä voi olla.

Ketä varten hautamuistomerkki on? Eikö se liene suremaan jääviä omaisia varten? Monelle on tärkeää, että on paikka, missä voi käydä muistelemassa läheistään. Silloin voisi ajatella, että siellä voisi olla asioita, jotka muistuttavat edesmenneestä. Jos vainaja oli esimerkiksi suuri kissojen ystävä, eikö siellä voisi olla vaikka kissan kuva tai pikku patsas? Minulle se kävisi, kaikille muille ei varmaankaan. Toki hyvän maun rajoissa tulisi pysyä. Vaikeus on vain se, että hyvän maun rajat ovat erilaiset eri ihmisten käsitysten mukaan.