”Olin Liisan kanssa siellä Kaisan hautajaisissa. Liisa ei aikonut ensin tulla muistotilaisuuteen, mutta ajatteli sitten, että voisihan se virkistää.”

”Niin. Ja saahan siellä ruokaa”

Että ihan virkistymään hautajaisiin! Enpä ole koskaan ennen kuvitellut hautajaisia virkistyksen ja aterioinnin kannalta. Ne hautajaiset, joihin olen osallistunut, ovat aina olleet itselleni surun paikkoja. Niitä ilman olisin mieluummin ollut.

Kun kuuntelin tätä ihan tolkullisten ihmisten keskustelua, mieleeni tuli joku ikivanha teatteriesitys, muistaakseni telkkarissa. Siinä vanha nainen luki aina kuolinilmoitukset sillä silmällä, että missä on muistotilaisuus. Jos se oli isossa paikassa, hän ujuttautui sinne syömään. Jossakin ravintolassa hovimestarikin jo totesi: Rouvalla on paljon surua.

Antti Eskola toteaa kirjassaan Vanhuus: Joskus kuolinilmoitusten lukemiseen liittyy pieni voitonriemu. ”Tuokin meni ennen minua, vaikka oli paljon nuorempi.”

Kovin vieraalta tämäkin tuntemus tuntuu. Olen toki Eskolan tavoin seurannut kuolinilmoituksia vähintään silmäillen jo useamman vuosikymmenen. En kuitenkaan sieltä aloita lehden lukua kuten hän enkä samalla uteliaisuudella: onkohan tänään ketään kivoja kuolleita.

Ehkä en ole vielä tarpeeksi vanha. Itseäni nuorempien kuolinilmoitukset aiheuttavat enemmänkin kiitollisuutta siitä, että itse olen vielä voimissani. Se kun ei ole mitenkään itsestään selvää. Sen ymmärrän. Etäisemmän tutun kohdalla se tietysti tuo mukanaan myös surumielisyyttä.

Olen tehnyt selväksi, että omissa hautajaisissani ovat toivottavasti läsnä vain lähimmät. He todennäköisesti surevat oikeasti kuolemaani. Vinoutunut huumorintajuni kuitenkin kuiskaa korvaani, että lehti-ilmoituksessa voisi olla: Muistotilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki nälkäiset ja virkistystä kaipaavat. Näin voisin tehdä viimeisen hyvän teon. Kaiketi.

Totta puhuen tietyllä lailla ymmärrän tuon virkistäytymisajatuksen. Jos kyseessä on vanhus, jolla elämä on kovin yksinäistä ja tapahtumaköyhää, muistotilaisuudessa hän tapaa muita ihmisiä. Tuohan se myös vaihtelua ehkä muuten yksitoikkoiseen arkeen. Kovin ankeaksi elämä on tosin mennyt, jos virkistystä täytyy hakea hautajaisista.