
Kuvittelin Markku T. Hyypän Ikääntyvän muistikirjan antavan yksinkertaisen ja selkeän ohjeluettelon, mitä pitää tehdä, että muisti paranee tai ainakin pysyy ennallaan. Siis tyyliin: tee näin, niin muisti toimii oikeinpäin.
Ehei, ei se niin mennyt! Hyyppä tarkastelee asioita tieteellisten tutkimusten pohjalta ja silloin joistakin keinoista on saatu jonkin verran positiivista tietoa, mutta ei ehkä riittävästi. Hyyppä neurologin sekä aivo- ja terveystutkijan tiedoilla, taidoilla ja kokemuksella tekee niistä johtopäätöksiä. Siksi teksti haastaa lukijaakin.
Unohtaminen kuuluu terveiden aivojenkin toimintaan, myös ikääntyneillä. Hyyppä lainaa sanontaa: ei ole kadotettuja esineitä, on vain epäjohdonmukaista etsimistä. Säilytä etsinnässä logiikka ja kuri. Hän väittää, että meille ikääntyneille on tavallista etsinnän epäjohdonmukaisuus. No juu. Kyllähän sitä hermostuu ja toimii kuin päätön kana, jos jotain tärkeää on hukassa, kuten tällä hetkellä minulta vaihteeksi kamera. Joka tarkkaan ottaen on miehen.
Hyypän etsintäohjeita lukiessani muistin taas jo jokunen vuosi sitten kadottamani auton avaimet. Voi olla, että vähintäänkin kuria niiden etsimisessä minulta on puuttunut. Ostin jopa jonkinlaisen vehkeen metallin etsimiseen, mutta en ole edes pakettia avannut. Syynä tosin on ollut sekin, että tajusin metallia huushollissa olevan kovasti muuallakin kuin kadonneissa avaimissa.
Seuraavia asioita Hyyppä käsittääkseni suosittelee ikääntyvän muistin buustaukseen eli tehostamiseen.
1.Tunteet ohjaavat oppimista, muistamista ja hoksaamista. Myönteiset tunteet ja positiiviset kokemukset parantavat aivotoimintaa ja muistia. Esimerkiksi jooga, rentoutumistekniikat ja mindfullness torjuvat stressiä ja kielteisiä tunteita. Siksi ne ovat suositeltavia muistinkin kannalta.
Muistia kalvavat kielteiset tunteet vaikuttavat usein tiedostamattomassa mielessä. Niistä vapautuminen ei ole helppoa. Joskus tarvitaan ammattiapua. Tässä tulee taas mieleen se tosiasia, että esimerkiksi Kelan tukemaa kuntouttavaa psykoterapiaa ei saa enää eläkeikäinen. Omakustanteisesti psykoterapiaan on harvalla varaa. Onneksi kolmannella sektorilla on kehitetty erilaisia mielenterveyttä parantavia ryhmiä ikääntyneille. Joka tapauksessa myönteisiä tunteita synnyttäviä asioita kannattaa harrastaa, mitä ne itse kullakin sitten ovatkaan.
2.Liikunta itsessään ei paranna muistia, vaikka miten paljon hikoilisi, kertovat Hyypän käyttämät tutkimukset. ”Suhtaudun hikilenkin tehoon viileästi”, sanoo Hyyppä. Liikunta kohentaa kognitiivisia taitoja vain, jos se on haastavaa ja jos siihen sisältyy sosiaalista kanssakäymistä. Esimerkiksi tanssi, jooga, paini, leikit ja pallopelit ovat esimerkkejä hoksaamista, älyä ja tunnesuhteita haastavasta liikunnasta.
Olen kyllä osittain eri mieltä. Joogatessani olen kyllä ihan yksin äheltänyt, mitä nyt tunnin alussa ja lopussa jotakin jollekin höpöttänyt. Tanssikin kai vaatisi paritanssia. Laviksessa sosiaalisuus on samaa luokkaa kuin joogassa. Sitä vastoin esimerkiksi Poltesalin Teemu ja Lauri pitävät huolen liikuntani haastavuudesta ja Virpi, Orvokki, Omppu, Taisto ja moni muu sen sosiaalisuudesta. Ja mikä tärkeintä, kivaa on! Hyvä mielikin lisääntyy.
Pyöräilen tai sauvailenkin useimmiten ypöyksin. Kyseessä on silloin meikäläisellä aina hikilenkki. Voi sitä nyt liikuntaa välillä ilman muistin buustaustakin harrastaa, vai mitä Hyyppä?
3.Pelien pelaaminen, sanaristikot, sudokut ja tietokilpailut ovat tunnettuja muistin ylläpitäjiä. Erityisen vahvasti Hyyppä kannustaa ikääntyneitä vieraan kielen opiskeluun. Jopa lyhyiden kielikurssien on todettu vaikuttavan tehostavasti hoksaamiseen. Kadehdinkin niitä ystäviäni, jotka vuosi toisensa jälkeen käyvät kielitunneilla. Meinannut olen minäkin toisinaan.
4.Riittävä nukkuminen ja hyvä unen laatu on mannaa muistille. Tämän lienee arkielämässä havainnut yksi ja toinen. Vanhemmiten vaan tuo unikin saattaa mennä pätkimiseksi. Itse tapaan sanoa, että nukun hyvin tai hyvin hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Nukkumiseni on siis hyvin monipuolista. Siitä nyt ei kuitenkaan saa muistamisessa pisteitä.
5.Lukeminen, etenkin kaunokirjallisuuden, kannattaa. Kaksikin laajaa tutkimusta parin vuoden takaa antavat tulokseksi, että mitä enemmän luki, sen kauemmin säilyi hengissä. Vaikka tutkimuksissa ei selvitetty lukemisen vaikutuksia muistiin tai yleensä kognitiivisiin taitoihin, Hyypän mukaan muistaminen ja eloonjääminen liittyvät toisiinsa.
Mitenkähän tuo sopii yhteen niiden tulosten kanssa, että istuminen tappaa? Lukiessa moni taitaa istua, mitä nyt minä ainakin makaan. No, makaaminen ei varmaankaan ole haitallista ellei tule makuuhaavoja? Kirjoja tulee näin luettua enemmän kuin laki sallii.
6.Tavallisesti ajatellaan, että nimenomaan kulttuuri- ja taide-elämys vaikuttaa kognitioihin, terveyteen ja mielen hyvinvointiin. Erilaisiin tutkimuksiin nojautuen Hyyppä toisintutkijana väittää, että kulttuuriharrastuksissa muistin kannalta ei ole olennaista elämyksellisyys vaan sosiaalinen kanssakäyminen samoin kuin liikunnassa. ”Kuoroon kannattaa liittyä, vaikka ei laulunääntä olisikaan.” Kyllä ne elämykset elähdyttävät ja tuottavat muistin kannaltakin tarpeellista mielihyvää, vaikka eivät suoranaisesti muistia tehostaisikaan, väitän minä.
Hyyppä käyttää lähes kaksikymmentä sivua kumotakseen tutkimuksin uskomuksia esimerkiksi erilaisten lisäravinteiden, vitamiinien ja hivenaineiden muistia parantavasta vaikutuksesta. Toisaalta hän pitää niitä kohtuullisesti käytettyinä harmittomina.
Myöskään mikään lääke ei edistä muistamista, ”älylääkettä” ei ole. Turha on siis lähetellä minulle sähköpostissa Memory Boosterin mainoksia! En osta, vaikka siinä ilmainen tutustuminenkin tarjotaan ja taataan hyvät lopputulokset.
Apua muistamiseen ei tule edes mistään yksittäisestä ruoka-aineesta, ei edes marjoista. Kahvi tosin parantaa muistia, mutta vaikutus jää lyhytaikaiseksi.
Kun olen tällainen, joka luottaa enemmän tutkittuun tietoon kuin Tarotkortteihin, otin tosissani Hyypän kertomat asiat. Tosin tekstissä tiheään esiintyvä buustaus-sana rupesi tökkimään. Se toistui kirjassa noin sata kertaa. Tämän luvun heitän lonkkatuntumalla. Ei ole tutkittu tieto.
Kiitos taas mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Näitä on ilo lukea ja samalla oppia uuttakin. Luulenpa,että meitä on monta tällaista: luemme,saamme uusia ajatuksia,mutta emme saa aikaiseksi kiittää ja ilmaista,että olemme täällä. Odotamme uutta postausta ”mitähän se on nyt keksinyt”-mielellä ja asetumme tyytyväisinä lukemaan,kun uutta näkyy. Tiedä siis,että kiitämme ja kumarramme täällä!!
Mervi, monet kiitokset palautteestasi! Se lämmittää niin päätä kuin sydäntä! Valitettavasti en ole halunnut sitoa itseäni niin, että lupaisin laittaa uuden postauksen aina tiettynä päivänä, jolloin uuden huomaaminen olisi helpompaa. Kutakuinkin kerran viikossa yritän ehtiä sen laittaa, mutta voi venähtää enemmänkin aikaa. Aiheita toki on varastossa jatkuvasti. Toki voi halutessaan ruveta seuraajakseni, jolloin tieto uudesta postauksesta tulee sähköpostiin.
Kiitoksin ja iloisen kevään toivotuksin, Anjakaarina
Anja Pohjanvirta-Hietanen
Olen samaa mieltä kuin Mervi. Kiitos Anjakaarina.
Tarja Porkka Knudsen
Bloggaritoveri Tarja, kiitokset sinulle myös Mervin ajatuksiin yhtyneenä! Mielenkiintoisia postauksia osaat sinäkin rustata! Jatketaan siis molemmat näin! Kirjoitusintoa toivotellen, Anjakaarina
Anja Pohjanvirta-Hietanen