Mitä tehdä, jos on piljetti teatterireissuun ja ohitetusta flunssasta on jäänyt pitkittynyt yskä? Jäädäkö kotiin ja kärsiä vai lähteä?

Netti, joka kaiken tietää, kertoo asiallisella sivullaan, että jos flunssan jälkeen on jäänyt yskää, se ei tartu ja voi mennä töihin. Hyvä! Lähden siis teatteririreissulle ”töihin”. Ensin toki troppaan itseäni lääkkeillä, joista paras yskänhillitsijä on toimitusvaikeuksissa ja apteekeista loppu. Paha juttu!

Mattilan bussi vie meitä 30 teatterinnälkäistä Vesilahden Nuorisoseuralle. Sehän ei tietenkään ole kuin yksi hujaus. Ei muuta kuin sisälle vanhan ajan nuorisoseuran taloon. Ihmeekseni ja ilokseni saliin on tehty nouseva katsomo.

Antti Mikkolan ja Hanna Sepän kirjoittama Avustettu itserakkaus- näytelmää on esitetty Tampereen työväen teatterissa vuonna 2019. Syystä tai toisesta en ole siellä näytelmää nähnyt. Oletan kuitenkin, että TTT ei ole huonoon näytelmään sortunut. Antti Mikkolan nimi edustaa minulle laatua.

Mitä siis saan?

”Hersyvä komedia aikuiseksi kasvamisesta”, lupaa ohjelmalehti. Kyllä, hauskaa on. Ja mikä parasta kaiken sisällä on elämän tosiasioita. Kenen toiveita täytän? Kenen ja mihin pyyntöihin on syytä suostua?  Mistä omista toiveista on syytä pitää kiinni? Näytelmässä ilmeisesti itserakkaasta muitakin huomioivaksi aikuiseksi on kasvamassa päähenkilö, stand up koomikko Jari Kaula, jota esittää Harri Penttilä. Kyllä minusta välillä siellä muillakin on peiliin katsomista. Miten lienee esimerkiksi Kaulan tyttöystävä Seljalla (Tanja Järvinen)?

Tarina lyhyesti kerrottuna on seuraavanlainen. Kaula tapaa parturissa naisen, johon rakastuu. Alkaa seurustelu. Samaan aikaan Kaulan vanhemmat ovat palanneet Brysselistä aikomuksenaan tehdä retki Belgian kautta Sveitsiin tehdäkseen siellä avustetun itsemurhan. Kokonaisuus muuttuu, kun Kaulan 10-vuotias poika, jota isä ei ole koskaan nähnytkään muuttaa asumaan isovanhemmille äitinsä kuoltua. Poika on nykynuori potenssiin sata. Jos nykyään nuorella saattaa olla tabletti ja/tai känny koko ajan kädessä, niin tällä pojalla (Oliver Lempinen) tabletti on jo varmaan oikeasti kasvanut käden jatkeeksi. Mikään keskustelu hänen kanssaan ei ole mahdollista. Häirintä on rikos, josta seuraa vähintään karjuntaa. Onko tämä tulevaisuuttamme?

Pojan lisäksi välillä herneen nenäänsä saa Selja. Välillä laittaa ranttaliksi Kaulan äiti Inkku (Sari Lahovuori). Rauhallisin on Kaulan isä, alistunut nössö Pöpi (Riku Lempinen)

Näyttelijät ovat erinomaisia. Teatteri Kurki on Vesilahden Nuorisoseuran teatteriryhmä. Esityksen takana on Viihdespektaakkeli, joka näyttää olevan kolmen kolmekymppisen ”veijarin” ryhmä, joka tuottaa erilaista viihdettä. Tästä veijariryhmästä Avustetussa itserakkaudessa Timo Rossi on ohjaajana ja huolehtii tekniikasta. Ryhmän Harri Penttilä näyttää olevan pääroolissa Jari Kaulana. Ryhmästä Riku Lempinen esittää Pöpiä, Jari Kaulan isää.

Kuten kunnon teatteriin kuuluu, juomme väliajalla kahvit tuoreen, hyvän pikkupullan kanssa.

Esittäjät ovat loppuaplodinsa ansainneet. Heillä on vielä jäljellä kuusi esitystä.

Noin 2,5 tuntia myöhemmin valumme taas Mattilan bussin turvalliseen syliin. Kulttuurin huumassa (tai vain höperyyttäni?) unohdan soittaa ajoissa aviohenkilölle Tampereen Vanhalta kirkolta noutoajan. Saamme siis ystäväni kanssa seistä ja odotella. Oma vika pikku sika. Odotellessamme saamme ihmetellä hääparia kuskaavaa limusiinia, josta jostakin syystä hääpari nousee kuvattavaksi keskelle torikivetystä.

Ei ollut turha ”työreissu”! Enkä edes juurikaan joutunut yskimään. Kiitos lääketeollisuuden ja yskänpastillien. Kiitos Tuulalle järjestelyistä! Tätä esitystä voin kyllä suositella.

Esityksestä kertovat kuvat ohjelmalehtisestä.