Kirjoitukset avainsanalla Ryynäsen Galleria-kahvila

Bussi jytkyttelee viimeiset kilometrit huonokuntoista tietä. Lopulta pysähdymme.

Olemme 25 kilometriä Lieksan keskustasta Vuonisjärven Paaterissa, kuvanveistäjä Eva Ryynäsen (1915- 2001) kotikonnuilla. Eva oli maatalon tytär, mutta tarinan mukaan hän ei tykännyt kotitöistä. Paimenessa hän oli mielellään, koska siellä oli aikaa veistellä.

 

1. GALLERIA- KAHVILA

Ensimmäisenä vastassamme on Galleria-kahvila.

Galleria-kahvilan ovat suunnitelleet Eva ja puolisonsa Paavo Ryynänen ja Lieksan kaupunki on rakennuttanut sen vuonna 1993. Koristeelliset huonekalut ovat Evan tekemiä. Paljon ei jää kuitenkaan aikaa kahvilan taideteoksiin tutustumiseen. Niitä olisi pitempäänkin ihaillut ja ihmetellyt.

 

2. EVAN JA PAAVON KOTI

Opas johdattaa meidät ripeästi eteenpäin Evan ja Paavon taiteilijakotiin. Koti on entisten asukkaiden toiveesta jätetty sellaiseen kuntoon kuin asukkaat olisivat vasta sieltä lähteneet. Vierailta suljettu on yläkerta, jossa muun muassa on pariskunnan makuuhuone sekä kellarikerros saunoineen. Talo sijaitsee kauniilla paikalla Vuonislahden rannalla.

Terassin lattiaan on upotettu runsaasti kukkasten muotoon aseteltuja hevosen kenkiä.  "Hevonenkin on jättänyt kenkänsä tähän, näin siis ihmisetkin jättävät”, jotenkin näin neuvoo opas. Mehän riisumme kenkämme oven ulkopuolelle. Yksi henkilö valittaa kuitenkin ohuita sukkiaan ja saa erityisluvan tulla kengät jalassa. Eva oli kuulemma tarkka ja siisti ihminen.

Voi, miten paljon tuvassa onkaan Evan käden jälkiä!

Erityishuomioni saa veistos Seitsemän veljestä Hiidenkivellä. Tämä on tunnettu työ, jolla Eva valittiin opiskelijaksi Suomen Taideyhdistyksen kouluun (Ateneum) 17-vuotiaana vain kansakoulu takanaan. Eva opiskeli siellä viisi vuotta. Veistämistä hän oli toki harrastanut  jo sitä ennen.

Samat Seitsemän veljestä esiintyvät myös monissa muissa Evan töissä. Onpa hän veistänyt myös itsensä ja puolisonsa profiilit puusta. 

Moni kodin esinekin on saanut veistokoristelun.

Oppaan mukaan kuvanveistäjä veisteli tuvassa takan edessä. Näin syntyvät roskat sai helposti poltettua saman tien takassa.

Kirjahyllyssä huomaan monia kirjailija Heikki Turusen kirjoja. Se ei ole mikään ihme, koska Turunen on kotoisin samalta Vuonisjärven kylältä ja perheen tila oli lähellä Ryynäsiä. Ryynäset hankkivat elantonsa 30 vuotta maanviljelyksellä Paavon kotitilalla. Eva ryhtyi päätoimisesti taiteilijaksi ensimmäisen vuonna 1974 olleen menestyksekkään näyttelynsä jälkeen. Paavo avusti häntä siinä parhaansa mukaan.

 

3. ATELJEE

Kotitalon jälkeen menemme Ateljeehen, joka on tehty entiseen navettaan.

Siellä odottavat monet veistokset.

 

Karhujen veistoksessa kuulemma toinen karhu viheltää. Ja toden totta! Kun tutkin veistosta tarkasti, voin vannoa, että toisen karhun suu on vihellyssupussa! Katsopa vaikka itse kuvasta. Ääntä en kuitenkaan kuullut. (Onneksi!)

Taiteilijan työtuoli on odottamassa tekijäänsä. Viereinen veistos on pyöreällä alustalla, jota voi nostaa ja laskea tarpeen mukaan. Eva on tehnyt yli 500 teosta, joista 50 kerrotaan olevan ulkomailla.

Seinustalla seisoo Itkijänainen. Syrjässä. Tarkoituksella vai vahingossa. Viimeisin työ, Perhonen,  on jäänyt keskeneräiseksi.

Evan Ateljeen vieressä on Paavon työtila monine työkaluineen, tiloineen ja tykötarpeineen.

 

4. PAATERON KIRKKO

Vielä on jäljellä uskomattomin taiteilijan teos, Paateron kirkko. Kirkko valmistui 1991. Kirkkoon tuotiin Vuonislahden kappelista saarnatuoli ja krusifiksi. Ryynäset lahjoittivat rakennuksen punahongat ja kuparisen ristin. Kaupunki maksoi tarvittavat työmiehet.

 Eva oli jo aikaisemmin saanut kuusen juurakon, josta hän nyt teki alttarin kirkkoon. Olen näkevinäni juurakon yläosassa pienen koiranpennun pään. Koska sitä eivät muut näe, eivätkä Ryynäset olleet koiraihmisiä, näen vain sen, minkä mieleni tuottaa.

Vihkipallit ovat kauniit, mutta taitavat olla aika hankalat polviseisontaan. Testaan. Jos täällä menisin vihille, toivoisin tosi lyhyen kaavan polvistumiselle. Eva tiesi kyllä pallien epämukavuuden, mutta hän oli sanonut: ”Ei avioliittokaan aina niin mukavaa ole”. Totta tämäkin.

Kastemaljan alla on tiimalasi. Se kuvaa sitä, että tiimalasissa elämä alkaa kulua alusta alkaen.

Kirkossa on etenkin kesäisin kirkollisia toimituksia, sanoo opas. Lämmityskin kirkosta löytyy.

Komeat ovet ovat kanadalaista jättiläistuijaa. Ryynäset hakivat ne itse Kanadasta. Miten, sitä en huomannut kysyä. Tuskin kuitenkaan matkalaukussa.

Kirkko ja sen kauneus herkistää. Porukassamme olevan näyttelijän se saa lausumaan iloksemme Eino Leinoa.

 

5. HAUTAMUISTOMERKKI

Eva Ryynänen kuoli 86-vuotiaana vuonna 2001 ja Paavo Ryynänen vuonna 2002. Ryynästen hautamuistomerkki on pihassa ison kuusen alla. Paikkaan on haudattu Ryynästen tuhkauurnat.

Eva Ryynänen kuuluu taiteilijoihin, joka sai arvostusta jo elinaikanaan. Lapsettomat Ryynäset testamenttasivat omaisuutensa Lieksan kaupungille. Sen ansiosta meillä jokaisella on nyt mahdollisuus nauttia osasta Eva Ryynäsen upeista töistä alkuperäisissä ympäristöissään. Vaikuttava kokemus!

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle Esikoisen nuorelle Brysselissä. Iso ilo on ollut Kuopuksen tyttären syntymä viime vuonna. Saamme miehen kanssa nauttia hänen hoitamisestaan Tampereella.

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2025
2024
2023
2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat