”Portugal kotimaa on Ninan, Setubal nimi kaupungin…”

Tällä, jo lapsuudesta meille tutulla, Kaunis pesijätär- laululla aloittaa Suvantokuoromme toukokuun konserttinsa, nimeltään Aaltojen lauluja.

Eteisessä odotamme, että kello tulee 15. Sitten marssimme laulaen saliin. Osa meistä on vetänyt konserttiasunsa päälle vähän pyykkärin vermeitä. Minäkin kokeilen jo ennen aloitusta essuani (Kaijalta lainassa), äitini vanhaa pyykkilautaa ja porstaa.

Tästä alkaa yhdentoista kuorolaulun ja viiden yhteislaulun konserttimme. Olemme ilosta mykkinä (jos se konsertissa olisi mahdollista), että yleisöä on tullut Mieskuoro Laulajien Laulumajalle kolmea  paikkaa vaille täyteen. Satayksi ihmistä! Miten ihastuttavaa, että kahden kuivan koronavuoden jälkeen kevätkonserttimme on yhtä suosittu kuin ennen erämaakautta! Nöyrät kiitoksemme teille hyvät ystävät!

Minulle on langennut, taas kerran, juontajan pesti.  Mielenkiintoisin vaihe itselleni juontajan hommassa on se, kun etsin tietoa lauluista ja laulujen tekijöistä. Sieltä voin poimia joitakin tiedon jyväsiä mukaan juontooni.

”Murheesi suista, ilmasta puista, soi riemulaulu tuoksuu jo maa…” on ensimmäinen yhteislaulumme yleisön kanssa. Ja meidän konserteissammehan yleisö laulaa eikä vain suutansa liikuttele! Heistä saisi varmaan hetkessä kootuksi kuoron jos toisenkin.

Konsertin alkupuolella laulamme muiden muassa niin Tiikerihait kuin Tango pelargoniat. Tunteella tietysti, ehkä hiukan parodian puolelle mennen. Taiteellinen johtajamme Jenni Jäske kehottaa meidän stemmaamme laulamaan välillä kuin tangolaulaja (nimeä tässä mainitsematta). Ja sehän meiltä käy. Etenkin, kun luottosoittajamme Silja Kuoppala säestää rytmiä pianolla.

Väliajalla lipun hintaan kuuluu kahvi/tee, jotka tarjoilemme pöytiin. Me kuorolaiset olemme leiponeet kahvikakkuja ja pikkuleipiä, jotka luonnollisesti saavat kehuja. Kuinkas muuten.

Vuorollaan laulamme niin Heijastukset, Armaan läheisyydet kuin muutamat muut. Unto Monosen Tähdet meren yllä on kuoron laulama, mutta ah, aina niin superihana Satumaa yhteislauluna, tällä kertaa. Mikä sydäntä raastava kaipuu onkaan Monosen sanoissa: Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa…!

” Ääneni tahtoi, se tahtoi vain laulaa… ” sanoittaa Mia Makaroff laulussa Laulua elämä soi, joka on ohjelmassamme viimeinen laulu. Totta joka laulun sana.

Lopputaputukset. Ansaitut, uskallan väittää. Niin täysillä olemme harjoitelleet ja panostaneet laulamiseemme, että ei ne nyt ihan päin mäntyä voineet mennä. Eivät menneetkään kehuvista palautteista päätellen. Kaikki kehut eivät voineet olla maksettuja lausuntoja. Jokainen laulu ei ehkä kuitenkaan voinut mennä niin kuin yleensä meillä pohojalaasilla, notta vaikka hyvää meinaa niin priimaa pakkaa tulemahan.

Kuoronjohtajamme Jenni Jäske ja säestäjä Silja Kuoppala saavat kiitoskukkansa hallituksen puheenjohtajan Tuula Rimpelän kädestä. Ja yllätys: minä saan punaviinipullon kiitokseksi juonnoistani. Lämmittää. Enkä nyt tarkoita mahdollista viinin juomisen aiheuttamaa lämpöä.

Kunnon konserttiin kuuluu tietysti vielä ylimääräinen. Kassu Halosen ja Vexi Salmen ”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus…” sopii kuin piste iin päälle konserttimme kokonaisuuteen ja tähän aikaan.

Tiskien ja järjestelyjen jälkeen jatkamme kuoron kanssa karonkassa. Olipa nautinto laulaa! Kehumme tietysti niin toinen toisemme kuin itsemme. Mieli on hyvä kuin omenalla.

Erinomaisen kiitollisia osaamme olla kuoronjohtaja Jenni Jäskestä. Taitavia ja meidän eläkeikäisten kanssa osaavia/haluavia ei ole löydettävissä joka oksalta. Mehän kun nyt ollaan vähän kuin se lastenlaulun Omituisten otusten kerho, jokainen on omaan suuntaansa vuosikymmenten aikana ehtinyt vahvasti kehittyä. Tämä ihan kaikella rakkaudella. Meillä on mukava porukka kasassa, joka puhaltaa samaan hiileen.

Tietysti varsinainen yhteiskuva on paikallaan. Niin mieleltään kuin kropaltaan joustavana Jenni heittäytyy yhteiskuvassa oitis kuvaajan pyytämään asentoon lattialle.

Tästä parin päivän päästä istumme kuoron hallituksen kanssa valitsemassa lauluja joulukonserttiin kuorolaisten ehdotuksista. Me valkkaamme niistä mielestämme sopivimmat. Sitten vielä syksyn alussa viimeistelemme valinnat yhdessä Jenni Jäsken kanssa.  

Näin se vaan menee. Kohta on juhannus ja sehän nyt tiedetään, että siitä on vain hujaus jouluun.

Kuvat Reijo Hietanen. Osa kuvista on kenraaliharjoituksista.