Kello kymmenen aamulla aurinko killittää kirkkaalta taivaalta. Asteita lämpömittarissa on tosin vain neljä. Onneksi nyt ei sada lunta.

Sää on siis sopiva kirkkovenesoudulle. Tänään soutuspinnitunnilla voi halutessaan soutaa ulkona vetten päällä. Itselleni valinta on ollut selvä ilman kahta sanaa.

Kyselen laiturilla pelastusliivien perään. Ovat kuitenkin kuulemma turhat. Vene ei pääse kaatumaan eikä sieltä tipu. Liivejä kyselevät ilmeisesti vain kaltaiseni noviisit ja viisaammat meistäkin pitävät mölyt mahassaan. Minulle haetaan kuitenkin liivit, vaikka jo nolostuneena halujani peruuttelenkin.

Ensimmäinen oppi: unohda pelastusliivit, jos pääset  kirkkoveneeseen.

Ihka ensimmäistä kertaa elämässäni istun nyt tällaisen ison paatin penkille ja rupean laittamaan airoa hankaimeen.

Toinen oppi: airot ja hankaimet on numeroitu. On katsottava, että otan samannumeroisen airon kuin mitä viereisessä hankaimessa lukee.

Kolmas oppi: istuin pepun alla liikkuu ja sitä pitää liikuttaa kuten soutulaitteessa. Näin ainakin tässä Takon Soutajien venheessä. Eroaa siis olennaisesti mökkiveneen penkistä.

Pelastusliivit päällä toimivat alussa lämmikkeenä tuulta vastaan. Ei silti mene kauankaan, kun perämies joutuu pysäyttämään kaikkien soudun, että saan liivini pois. Hiki on jo pukannut pintaan.

Vaikka meitä on vajaa miehistö, vene liikkuu aika joutuisaan. Tietysti saamme kehut peränpitäjältä. Soutaminen ei silti tunnu raskaalta. Ei ainakaan ehdi tuntua sen tunnin aikana, jonka Pyhäjärven vesillä vetelemme. On lähes täysin tyyntä.

Rannoilla ihmiset pysähtyvät katsomaan. Jotkut valokuvaavatkin. Tulee ihan pikkuisen julkkismainen olo. Voisin vaikka heilutella sillee kuningatarmaisesti. Siitä on kuitenkin turha haaveilla. Rytmissä on pysyttävä, eikä se onnistu yhdellä kädellä. Yritän kuitenkin hymyillä, jos vaikka kuvaajat ottavat lähikuvia. Harmi, kun huulipunakin jäi laittamatta. Enpä arvannut pääseväni katseiden kohteeksi. Saattaapi kyllä olla niin, että paatti katsojia enemmän kiinnostaa kuin me rupuiset soutajat.

Välillä sekoan tahdissa, kun erehdyn katsomaan jotakin maisemaa. Airot kalahtavat yhteen. Noloa, noloa!

Neljäs oppi: soutamiseen on keskityttävä. Älä edes haaveile muusta! Tiiraile maisemia silloin, kun olet mökkiveneessä. Tahi rannassa.

Toisin kuin soutuveneessä suunnasta ei tarvitse mitään välittää. Kokenut perämies hoitaa sen homman. Me vain soudamme kuin kaleeriorjat.

Tunti sujuu joutuisasti. Vene kohti laituria ja väki pois paatista. Vielä porukalla vedetään vene pulikoita pitkin rantaan. Suoja päälle ja homma on finiitto.

Olipahan taas elämyksellinen uusi kokemus!