”Järvessä oli jo kunnon jäätä, mutta sitten tuli suoja ja jää suli. Nyt on vasta yhden yön jää. Se ei kanna paljo kissaakaan.”

Näin vastasi kyselyyni puhelimessa kesämökkimme naapurin emäntä, usean kissan omistaja.

Viikon päästä tuli tekstiviestikyselyyni seuraava vastaus:

”Nyt on hyvä jää. Mies aurasi teidän mökkitien. Nyt on kaikin puolin hyvät olosuhteet.”

Olosuhteet olivat siis kaikin puolin hyvät Sulasti- avantoaltaan asentamiselle mökkirantaamme. Ei muuta kuin matkaamaan aurinkoisessa säässä mökille. Ihme ja kumma, mutta miehellekään ei tullut työesteitä.

Olin etukäteen varmistanut, että parinkymmenen kilsan päässä asuva siskon leski oli myös käytettävissä. Hommaan tarvitaan mieluummin kaksi miestä tai ainakin ihmistä. Näin vapauduin makkarasopan lämmitykseen ja kahvin keittoon.

Sulasti-allas on kesän ajan ollut majoittuneena rannalla. Syksyllä pesin sen mäntysuovalla, harjalla ja lämpimällä vedellä.

Ensimmäinen homma on arvioida sopiva etäisyys rannasta niin että altaan portaat eivät uppoa mutaan. Jo tässä vaiheessa voi kantaa altaan rantapusikosta lähietäisyydelle.

Seuraavaksi tehdään allasta vähän isompi aukko jäähän. Siihen tarvitaan kairaa ja jääsahaa. Tällä kertaa jään paksuus oli hyvä, noin kymmenen senttiä. Paksumman jään kanssa saa tehdä kauan otsa hiessä töitä. Monena vuotena ärräpäät ovat lennelleet. Tosin useimmiten homman ovat hoitaneet siskoni ja sen mies. Viereisen kesämökin omistajina he usein ehtivät meitä useammin myös veteen pulahtamaan.

Irrotettu jäälohkare työnnetään johonkin jään alle pois tieltä.

Eipä muuta kuin nostetaan allas veteen. Kolmessa nurkassa on eräänlaiset levyt ja niitten päällä muovitötsät. Niiden avulla allasta voi sitten nostaa ylemmäksi sitä mukaa kuin jää paksuuntuu.

Kokemuksesta voin kertoa, että näin matkan päässä kun ollaan, allas on joskus jäätynyt liian syvään. Eikä ihan vain joskus. Kuinka sattuukaan, se on sitten se mies, joka meillä kuleksii, jonka virkana on yrittää hakata ja sulattaa jäätä levyistä ja niitä paikallaan pitävistä sokista, että allas saataisiin nousemaan. Siinäpä sitten eivät edes ärräpäät riitä, vaan saan kuulla kunniani, kun moisen vehkeen olen hommannut. Rikos lienee kuitenkin jo vanhentunut, kun ostosta on varmaankin yli kymmenen vuotta. Sitä paitsi, mies on minua innokkaampi pulahtamaan avantoon saunareissulla, useitakin kertoja.

Sähköjohtoa varten tarvitaan vielä puiden oksia, joille porataan pieni reikä jäähän. Johto nostetaan niiden varassa ylös, että se ei uppoa ja jäädy lumen alle.

Pitkäikäisyydestään huolimatta Sulasti pelittää edelleen hyvin. Jonakin keväänä sitä tosin jouduttiin haeskelemaan järven rannoilta. Oli nääs ruvennut jäiden sulettua matkustelemaan. Sen jälkeen se on hyvissä ajoin  sidottu narulla rannan puuhun.

Joitakin tiivisteitä on jouduttu uusimaan. Joku levy ja joitakin niitä kiinnipitäviä sokkia on pulahtanut asennushommissa kalojen aarteiksi. Näihin kaikkiin on apu löytynyt helposti N-L Rintamäen Alavutelaisesta firmasta, josta itse allaskin aikoinaan ostettiin.

Tällä mökkireissulla emme voineet käydä avannossa, koska sen ympärillä oli vielä sulaa vettä. Heiluntaa olisi ollut luvassa. Lupaan kuitenkin joskus myöhemmin laittaa kuvan, kun kastaudun tähän veteen. Iloksenne tai kauhuksenne.

Vuosikymmeniä sitten minua kiinnosti kovasti avantouinti. Kokeilua esti ainoastaan se, että pelkäsin kylmässä vedessä joko saavani sydänkohtauksen tai ainakin melkein. Eräs ystäväni sitten sai minut houkuteltua hommaan. Ihmeekseni tunne ei ollutkaan niin kamala ja jälkitunne oli mukava. Sen jälkeen olen jonkin verran asiaa harrastanut. Mikään erityisfani ei minusta kuitenkaan tullut.

Nyt mökkirannassa valo yössä muistuttaa menemään veteen. Ilman saunaakin se onnistuu esimerkiksi hikisen hiihtolenkin jälkeen.

Sitä odotellessa.