I have a dream, sanoi aikoinaan Martin Luther King. Jo muutaman vuoden olen minäkin tämän tästä hokenut: Minulla on unelma.

Oma unelmani oli karvan verran pienempi kuin Kingin unelma mustan ja valkoisen väestön välisestä rauhasta ja tasa-arvosta. Minä unelmoin siitä, että jonakin päivänä olisin perannut rojuvintin jokseenkin inhimilliseen kuntoon. Vuosi vuodelta tavara oli vain siellä lisääntynyt. Käytävä tavarakasojen välissä oli vain kaventunut.

Viime kesänä päätin lopulta tehdä muutakin kuin vain unelmoida. Ostin ensi alkuun KonMarin siivouskirjan.

Kesäkuussa aloin, marraskuussa lopetin. Välillä oli toki pitkiä projektin kannalta ”kuivia kausia”, kun mökkeilin tai matkustelin tai vietin aikaa kesävieraiden kanssa.

Ensimmäiseen perkaustuokioon varustauduin heti asianmukaisin välinein.

Ensityöskentelyn jälkeen totesin, että ei urakka ole mahdoton. Otti se silti paljon enemmän aikaa kuin siinä vaiheessa kuvittelin. Heitin pahvinkeruuseen kaikki pahvilaatikot ja laitoin vintille jäävät tavarat pääsääntöisesti isoihin, läpinäkyviin muovilaatikoihin.

 

Edelleenkin vinttiin jäi perattavaa. Siellä on esimerkiksi järkyttävän monta laatikkoa lasten – ja nuorten kirjoja sekä leluja. Omia muistojani on myös iso laatikko. Niitä en olisi ehtinyt tässä aikataulussa käymään läpi. Siihenhän menee elämä ja terveys, kun rupeaa lukemaan nuoruuden päiväkirjoja, kirjeitä ja kaikkea muuta mukavaa. Sekin on huomioitava, että muistikuvani saattavat mennä vallan uusiksi. Selasin yhtä opiskeluajan allakkaa, johon olin merkannut menoja. Ällistyin, että olimme ystävien kanssa olleet niin usein tanssimassa. Mikäpäs siinä, kun opinnotkin tuli hoidettua. Taisi jokaisella olla vähän hakukin päällä. Sinä vuonna ei itselleni allakan mukaan mitään vakavampaa tarttunut mukaan. Oikeaoppisen opiskelijan olisi kyllä pitänyt mennä Tillikkaan kaljaa juomaan ja potaskaa puhumaan. Kyllä sielläkin joskus kävimme, mutta tanssi houkutti enemmän.

Muistojeni laatikko odottaa vintillä menneisyyteen sukeltamista!

Helpointa oli ensimmäinen raivaus eli esimerkiksi pari pöytää päreiksi ja jäteasemalle. Kaikkiaan veimme neljä autokuormallista tavaraa jäteasemalle, joitakin yksittäisiä tavaroita kierrätyskeskukseen ja muutaman säkin tekstiilejä tekstiilien kierrätyskeskukseen. Vielä jäi iso kasa kankaita, jotka aion leikata matonkuteisiin ja kutoa keittiöön maton. Kun nyt senkin joskus näkisi!

Uskomattomia juttuja vintistä löytyi! Olin uskollisesti säilönyt sinne opiskeluajoilta täysinäisiä mappeja, vihkoja, tenttisuorituksia ja kaikkea teemaan liittyvää. Olipa yhden vihon välissä vielä kalkkeeripaperikin (jos joku muistaa, mikä se on), jonka läpi luennolta poissaolevalle kaverille ”monistettiin” muistiinpanot. Enpä ollut näitä tietoja tarvinnut viimeisten 40-45 vuoden aikana. Mutta tallessa olivat! Itselleni uskollisena minun täytyi nyt käydä joka paperi ja vihko läpi ennen kuin laitoin ne menemään roskiin tai paperinkeräykseen. Tutkimukseeni liittyviä kyselylomakkeita vein laatikollisen mökille nuotiossa poltettavaksi.

 

Omituisimpia säilytyksessä olleita tavaroita oli esimerkiksi lintuhäkin pohja, muut osat oli hävitetty. Mitähän olin ajatellut pohjaosalla tekeväni? Linnuista toinen kuoli jo jotain 70-luvun alussa ja toinen karkasi samoja aikoja hölmöilyni ansiosta. Kuvittelin näet, että häkkilintu ei kesäisenä päivänä karkaa, vaikka luukku on auki suihkutettaessa. Luonnollisesti säilytystä olivat vaatineet myös "laatutaulut". Oli tietysti pöydän kehikkoja ilman pöytälevyä ja muuta yhtä tarpeellista.

Olisiko ollut 70-luvulla kun oli muotia tehdä itse rullaverhoja? Minä ainakin tein niitä marikankaasta ja äiti virkkasi kauniit pitsit. Mekanismit saivat mennä jäteasemalle, mutta kankaat ja pitsit otin talteen. Tosin kun olen niitä nyt kaupitellut tyttärille ja itse miettinyt, mihin käyttää, niin kauppa ei ole oikein käynyt. Mutta ovat taas tallessa - pestyinä.

Säästäväinen ihminen säästää vanhat pankkikirjat ja tilikirjat. Päiväkirjat tietty on säästettävä. Olen ollut ihan järkyttynyt, kun muutamakin ystäväni on päiväkirjansa hävittänyt!

Kun tähänkin malliin vinttini sain, olen itseäni kehunut estoitta! Mies, jonka tavaroita vintissä myös on, osallistui projektiin hakemalla kolme kertaa muovilaatikoita, roudaamalla kanssani tavaroita jäteasemalle, litistämällä pahvilaatikoita ja viemällä niitä ja papereita keräykseen. Sen lisäksi hän muisti kehua suoritustani. Hänen mukaantulonsa käytännön perkaustyöhön olisi vain hankaloittanut projektia.

Ai, että miten KonMarin opit auttoivat siivouksessa? Vaikea sanoa, kun kirja lukemattomana seisoi ja seisoo yhä hyllyssä. En muistanut edes tunnistella, tuottivatko jäljelle jääneet tavarat minulle iloa. Kirjan ostamisesta koko projekti kuitenkin lähti liikkeelle. Taitaa se olla vielä mainettaan voimallisempi!

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena , Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti!

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat