Näin sanoo kirjailija Kari Hotakainen ja tarkoittaa juuri ilmestynyttä kirjaansa Opetuslapsi. Hotakainen on Eevan kirjaklubin vieraana.

Ai että tulinko kirjan luettuani levottomaksi? Tiedä häntä, mutta illalla yksin kotona melkein meinaa pelottaa tällaista arkajalkaa. Tuntuu kuin lukisin jotain dekkaria, joita en suurin surminkaan lue illalla. Enkä ainakaan yksin kotona.

Kirjan nuori päähenkilö Maria lähtee kostoretkelle. Hänen elämässään ei kaikki ole mennyt kuin strömsöössä. Jo viisivuotiaana hänet on sijoitettu hyvinvoivaan lapsiperheeseen. Maria tuntee olevansa siellä outolintu. Marialla on myöhemmin opintoja korkeakoulussakin. Oikealta tuntuva ammatti löytyy kuitenkin ammattikoulusta. Tyydyttävä työ loppuu työttömyyteen. Ystäviä ei ole tungokseksi asti: vain yksi, Läski.

Eevan kirjablogissa netissä Hotakaista haastattelee Eevan toimituspäällikkö Annaleena Jalava. ”Halusin kirjan, että jonkun polvet tutisee”, sanoo Hotakainen. Moraalinen kritiikki kohdistuu keskiluokkaan ja ylempään keskiluokkaan. ”Media antaa kuvan, että keskiluokka keskittyy näyttämään hyveelliseltä.” Heillä (meillä) on vapaus valita asioita, on kyse syömisestä tai jostain muusta. Sanonpa vain, että nähtäväksi jää, miten paljon ruoan ja energian kallistuminen kohoavien lainakustannuksien kanssa jatkossa vaikuttaa monilla näihin valinnanmahdollisuuksiin. Joka tapauksessa Marialla ei ole eikä ole ollut juurikaan vaikutusmahdollisuuksia elämäänsä.

Maria kostaa aluksi adoptiovanhemmilleen ja naapurimaanviljelijälle. Miten ja miksi? Sitäpä en kerro. Varsinainen kostoretki kohdistuu Purjehtijaan, Syöjään ja Näyttelijään. Nämä hän sieppaa.

Purjehtijalle kostamisella on ihan konkreettiset perusteet. Syöjä ja Näyttelijä joutuvat minusta melkein sattumalta Marian elämässä katkeroituneen mielen koston välineiksi. Yhtä hyvin sieppauksen kohteena olisin voinut olla minä tai sinä. Keskiluokkaa joo. Hotakainen ei juurikaan kerro tarkemmin Marian elämän vaiheista. Saamme kirjassa tietää vain sen, minkä Maria itse kertoo.

Hotakaista kiinnostaa osattomuus ja ihmisen ylikierroksille meno. ” Itsekin meen ylikierroksille! Pillastun, kun avaan lehden tai katson A-studiota”. Tuo tuntuu minusta uskomattomalta niin tasaisen tuntuisen miehen puheeksi. Toisaalta hän kertoo varjelevansa tiukasti yksityisyyttään, mitä pitää parhaimpana päätöksenä elämässään. Lempipaikka on oma sohva, mutta sohvan värin paljastaminen menisi hänestä yksityisyyden puolelle.

Kirjaan kirjailija on halunnut ristiriitaisuutta. No, sitä totta tosiaan on. Kaiken sadistisen toiminnan keskellä Maria pyytää Jumalalta yhtä ja toista, vaikka vakaumuksellinen pakana onkin. Jos on kirjassa ristiriitaisuutta, niin ristiriitaiset ajatukset jäävät itsellenikin. Olisin kaivannut enemmän tietoa asioista, jotka lopulta saavat Marian näin kilahtamaan. Mikä ajaa hänet lopulta näin absurdeihin tekoihin? Toisaalta on tietysti hyvä, että lukijalle jää pähkäiltävää.

”Olisi vielä kiva ajautua uusille urille. Voisi kirjoittaa vielä hullumpia kirjoja kuin tämä”, sanoo Hotakainen. Mielenkiinnolla jään niitä odottamaan. Jos sinä et ole vielä Opetuslasta lukenut, lue ihmeessä ja ylläty/ihmettele/ihastu/vihastu. Lukeminen kannattaa.