Tammikuussa Teatteri Valentinon ohjaaja Leila Karttunen soitti ja kysyi, että vieläkö minua näytteleminen kiinnostaisi. Tottamaar kiinnosti! Näin sain pestin Arto Seppälän näytelmään Viisi naista kappelissa. Näytelmän kantaesitys oli vuonna 1979 Tampereen Työväenteatterissa.

Olen myyntimies Kalervo Räsäsen äiti, Salme Räsänen. Myrskyluodon Maijassa toissakesänä olin vanha, Vanha Maija, Nytkin olen vanha, vanha äiti. Miten lieneekään, että nuo vanhan naisen roolit minulle jysähtävät? Voisikohan iälläni olla sen kanssa jotain tekemistä?

Omaisten näytös, ennakkonäytös ja ensi-ilta ovat takana. Siinä olikin yhdeksän illan putki Viittä naista. Peräkkäin ensin kuudet harjoittelut ja kolme esitystä. Aika rankka juttu varmaan niille meistä, joilla on päivätyö tai opiskelu. Kenenkään en kyllä kuullut mitään valittelevan. Harrastuksenvalintakysymys! Oma arvonsa on varmasti silläkin, että porukka on mukavaa ja ihan täyspäistä. ” Kun minä tuen sinua ja sinä tuet minua, niin yhdessä onnistumme” sanomme ennen näytöstä hengennostatusringissä. No, ohjaajan palautteen mukaan yksi näistä kolmesta näytöksestä ei mennyt lainkaan hyvin. Onpahan tässä sitten vielä tsemppaamisen varaa.

Ensimmäinen lukuharjoitus oli jo tammikuussa. Sitten olikin taukoa, kun korona luki madonluvut. Elokuussa harjoitustahti kiihtyi. Ja nyt ollaan tässä.

Esityspaikkana on Kangasalan Lepokoti. Ennen vanhaan se oli maineikas täysihoitola, jossa monet tunnetutkin ihmiset kävivät työskentelemässä tai lepäämässä. Nykyään siellä on monenlaista toimintaa ja se on myös matkailukohde. Esitystilana se on näyttelijälle aivan erilainen kuin iso Merunlahden kesäteatterin lava, jossa Maijaa näyteltiin. Tässä katsojat ovat niin lähellä, että heitä ei pääse unohtamaan. Lisäkierrokset jännittämiseen ovat siksi lähellä.

Kuva Rosa-Maria Melin

Kuva Rosa-Maria Melin

Sitäkin olen miettinyt, että mikä minua näyttelemisessä oikein kiinnostaa? Itse asiassa kiinnosti jo nuorena, vaikka en ollut edes nähnyt yhtään ammattiteatteriesitystä. Siinä on jotakin hyvin innostavaa, kun voi yrittää solahtaa toisen ihmisen nahkoihin. Toissakesäinen Maija ja tämän syksyn Salme ovat aivan erilaisia ihmisiä. Maijasta tykkäsin ihan valtavasti ja ihme kyllä, Salmenakin olen tosi mielelläni. Väistämättä rupean aina ajattelemaan, miksi tästä ihmisestä on vanhemmiten tullut tällainen. Millaisia elämänkohtaloita on ollutkaan ja miten ne ovat vaikuttaneet? Onhan näyttelemisessä minusta aina kyse myös itsensä haastamisesta: miten tähän pystyn, miten saan roolin haltuuni? Miten opin vuorosanat? Ilo on aina suuri, jos roolisuoritus menee hyvin. Ei ihan vähäpätöinen juttu ole sekään, että voi tuottaa toisille mielenkiintoista/ajatteluttavaa/rentouttavaa/ koskettavaa kokemusta.

Näytelmän kirjoittaja Arto Seppälä, ei voinut osallistua ensi-iltaan, mutta hän lähetti meille terveiset ja kirjansa. Hänhän on jo 83 vuotias. Hän seuraa tarkasti, missä hänen näytelmäänsä esitetään. Tämä on jo 41. esitysvuosi. Kyllä näytelmässä, jota näin kauan esitetään, täytyy olla jotain yleispätevää ihmisyydestä. Mitä se tässä tapauksessa lienee, se jää varmaan jokaisen katsojan mietittäväksi.

Esitystilamme on pieni. Katsojien tuolejakin vajaa 30, kun niitä on vähän hajautettu. Maskisuositus on meilläkin, kuten isommissakin teattereissa. Tulevaisuus näyttää, pystymmekö esiintymään marraskuun loppuun. Sen säätelee tämän laajemman ”teatterin” päähenkilö: Kuningatar Korona.

Viis naista kappelissa Kangasalan Lepokodilla, Ruutanantie 26 Kangasala,  sunnuntaisin loka-marraskuussa klo 16, paitsi 1.11.kello 17

Rooleissa

Salme Räsänen – Anja Pohjanvirta-Hietanen

Maija Räsänen- Paula-Maija Sahrman

Sirkka Räsänen – Eeva Simola

Lahja Siren – Virpi Haavisto

Marja Niiranen – Virpi Salminen

ohjaaja Leila Karttunen

tuottaja Paula-Maija Sahrman

www.teatterivalentino.fi

lippuvaraus(at) teatterivalentino. fi