Kirjoitukset avainsanalla Erpenbeck: Mennä

Olen ollut suorastaan tyytyväinen kirjastojen kiinnioloon nyt korona-aikana. Ai, että miksi ihmeessä? Siksi, että nyt on tullut omasta hyllystä luettua monta kirjaa, jotka ovat jääneet odottamaan sitä, että kirjaston kirjat loppuvat. Eiväthän ne koskaan lopu.

Tässäpä muutama oman hyllyni ”koronakirjoista”. Näiden lukemista voin suositella. Teen sen silläkin uhalla, että kirjamaut ovat erilaisia.

 

1.   Jenny Erpenbeck. 2019. Mennä, meni, mennyt.

Erpenbeckin kirja ilmestyi Saksassa jo vuonna 2015. Se kertoo saksalaisen professorin ja afrikkalaisten pakolaisten kohtaamisista Berliinissä. Aihe on edelleen ajankohtainen ja puhutteleva. Kirja ei julista, ei puollusta. Se kuvailee. Kirjaa lukiessa ei voi välttyä ajattelemasta. Se on minusta aina hyvä merkki. Erpenbeck on kirjoillaan voittanut monia saksalaisia ja kansainvälisiä palkintoja. Häneltä on suomennettu aikaisemmin kaksi romaania.

 

2.   Suvi Vaarla. 2019. Westend.

Westend kuvaa hyvin menestyvän perheen nousukiitoa 1980-luvulla. 1990-luvun lama muuttaa monella tavalla, järkyttävälläkin tavalla, perheen elämää ja vaikuttaa tyttäreen vielä pitkään. Kirjassa kertoja on perheen tytär Elina.

Suvi Vaarlan mukaan lama ja sen vaikutukset on haluttu panna taka-alalle, siksi kirja piti kirjoittaa. Vaarla kertoi viime lokakuussa bloggariklubilla myös, että hänenkin perheeseensä lama vaikutti vahvasti. Vaarlalla on siis omakohtaista kokemusta asioista ja ajasta, josta kirjoittaa. Hänen mielestään laman jälki on se, että hyvinvointi on pyrkinyt sen jälkeen supistumaan. Westend paikkana hänestä symboloi 1980-luvun unelmaa. Kirjassa on monta tasoa: ihmissuhteet, yhteiskunta ja talous.

Itse en joutunut tämän laman uhriksi. Elin huoletonta pikkulapsielämää kuopuksen kanssa. Näin kuitenkin laman vaikutukset läheisessä perheessä. Kirjan konkreettista ajankuvaa ovat kehuneet muutkin kuin minä. Suvi Vaarla on aikaisemmin julkaissut novellikokoelman.

 

3.   Saara Cantell. 2020. Kesken jääneet hetket.

Cantell on menestynyt elokuvaohjaaja, jonka esikoisteos on kyseessä. Kirja kertoo perheestä, erityisesti kahdesta sisaresta, heidän suhteestaan ja elämänsä vaiheista. Varsinaisesti polttopisteessä on toinen sisar, Virva. En tiedä, onko se kirjassa haitta vai ansio, että erään tärkeän ihmissuhteen päättymisen syy jää minulle osittain hämärän peittoon. Ja sekös kismittää.

Helmikuussa Cantell kertoi bloggariklubilla, että hänen täyttäessään viisikymmentä vuotta ystävä sanoi, että silloin on tehtävä kaikki mahdollinen. Niinpä hän kirjoitti esikoiskirjansa. Olenpa ihan tummanvihreä kateudesta! Miten jotkut ovat hyviä monessa jutussa, kuten Cantell. Tuosta vaan kirja!

Teoksessaan kirjailija halusi käsitellä valintojen ja vastuu keskinäistä suhdetta ja sitä, missä määrin voi itse valita. Valintatilanteessa on monta tietä. Entä jos olisi valinnut toisin, miten elämä olisi jatkunut? Nämä valintatilannejutut ovat minustakin mielenkiintoisia. Miten esimerkiksi elämäni olisi mennyt, jos olisin ottanut aikoinaan vastaan työpaikan Kokkolasta, kuten olin aikomassa? Ainakin osaisin nyt ruotsia kuin vettä vaan. Olisi ollut pakko. Cantellille toden ja valheen, päivätodellisuuden ja unien rajapinnat ovat kiinnostavia.

Cantellilla on uusi kirja jo alkuasetelmissa. Toivotaan hyvää mustikkavuotta, koska mustikkametsässä hän kehittelee tarinaa.

 

4.   Jane Austen. 1964. Kasvattitytön tarina

Englantilainen Austen kirjoitti tämän kirjan jo 1814. Se suomennettiin vasta 1954. Itse olen saanut kirjan lahjaksi nuoruudessani. Löysin sen hyllystäni (vähän kärsineenä) ja päätin katsoa, mitä ajatuksia se nyt herättää.

Jos joku on aikoinaan kirjan lukenut, tahi katsonut tv sarjaa tai elokuvaa, muistanee, että siinä on mustavalkoisesti niin hyvät kuin pahat. Yllättävän nykyaikaisia paheita näillä pahiksilla on, kuten esimerkiksi avioliiton ulkopuolinen suhde ja rahapelit. Kun kirja kuvaa 1800-luvun keskiluokkaisia englantilaisia, on ymmärrettävää, että ajan moraali kirjassakin on toisenlainen kuin nykyään. Lopussa kasvattitytär saa salaa rakastamansa miehen ja pahoille käy pahasti.

Austen kirjoittaa sujuvasti tämän ikäisenkin mielestä. Omassa lajissaan kirja on hyvinkin vetävä. Kun noin vajaan kuudenkymmenen takaisen lukemisen perusteella en kirjasta mitään muistanut, toivoin lukiessani, että kunpa tässä nyt olisi joku muu kuin ilmeinen happy end -loppu. Ei siis ollut.

Austen oli kirkkoherraperheen seitsemäs lapsi. Hän kuoli jo 42-vuotiaana vuonna1817 sairastettuaan pari vuotta. Mutta silti hän  ehti kirjoittaa kuusi romaania. Jälkeen jäi kaksi keskeneräistäkin teosta. Hänen kirjoittamisensa alkoi jo toisella kymmenellä.  Teoksista ainakin Ylpeys ja ennakkoluulo (uusi suomennos 2013!) sekä Järki ja tunteet kuulostavat korvissani tutuilta. Mahtanenko olla ne joskus lukenut tai nähnyt elokuvana?

 

Silmiini sattui lehtijuttu, jossa kerrottiin Suomen kirjasäätiön julistamasta kansallisesta lukurauhan päivästä, joka on aina helmikuun toinen sunnuntai. Enpä ollut moisesta tiennyt. Kalenterini mukaan olen ollut viime lukurauhan päivänä junassa Helsingistä Tampereelle ja aika varmasti lukenut rauhassa kirjaa. Iltayön lukemisesta puhumattakaan. Monta tuntia meni minulla siis lukurauhassa. Mikä lienee päivän tarkoitus.

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat