Tämän ihastuttavan Hannele Kylänpään veistoksen nimeltään Vanhus kohtasin kesällä Salmelassa.

Lähes yhtä ajatteluttava on tämä hänen työnsä Kuuliainen.

Taidekeskus Salmelan sanotaan olevan suomen suurin kuvataidefestivaali. Kun Salmelan ovet tältä kesältä elokuun puolessa välissä sulkeutuivat, taidekeskuksessa oli kesän mittaan käynyt 30 000 vierasta. Taidenäyttelyn lisäksi vierailijalukuun on laskettu mukaan konserteissa kävijät. Kunnioitusta herättävä luku joka tapauksessa, etenkin, kun taidekeskus sijaitsee runsaan viiden tuhannen asukkaan Mäntyharjulla, kaukana kulttuurikaupungeista.

Tämän kesän kuvataidefestivaali oli Salmelan 33. Kunta teki aikoinaan epäilemättä loistavan päätöksen myydessään entisen pitäjäntuvan ja tontin Taidekeskus Salmela- hankkeelle. Jo ensimmäinen kesä oli ollut menestys.

Näyttelykauden ulkopuolella Salmelan taiteilijaresidenssi tarjoaa ilmaiset ateljee- ja asuntotilat päärakennuksessa neljälle taiteilijalle.

Minun ansiostani Salmela sai yhden kävijän lisää tilastoihinsa heinäkuussa. Ryhmämme tutustui taideteoksiin oppaan johdolla vajaat kaksi tuntia. Kesän taiteilijoita oli 20. Koska taideteoksetkin ovat monessa talossa, kuten tuossa kuvan apteekissa, taideteoksia ja tietoa taiteilijoista tuli melkein yli vastaanottokyvyn. Päänäyttelytila on 1850-luvulla rakennettu Salmela.

Päivä oli onneksi kaunis, mutta ei helteinen. Väkeä ei ollut kovinkaan paljon liikkeellä.  Sehän ei minua eikä ryhmääni haitannut. Salmela sijaitsee järven rannalla, joten maisemat ovat nautittavat. Taideteoksia on osin sijoitettu myös pihamaalle.

Laitan tässä näytille muutaman työn runsaasta tarjonnasta. En väitä, että nämä olisivat jotenkin edustava otos kaikista töistä. Ne ovat kuitenkin osa niistä töistä, jotka itseäni viehättivät tai mietityttivät. Ensi kesänä on taas uudet työt esillä.

Voin uskoa, että Jan Nevan Taivastie teoksessa naisen tie johtaa pilvien läpi taivaaseen. Toinen hänen teoksensa on  nimeltään Omenapuu .

Kaisamaisa Erämies on Vuoden nuori taiteilija 2022. Hänen töitään ovat Se outo serkku ja Mummon tyttö.

Esa Riipan rauhaa henkivä työ on nimeltään Aamutyven.

Samuli Alosen teoksen Citybirds linnut ovat kuulemma jo lennelleet maailmalle asti.

Saman taiteilijan suurikokoinen teos on pihamaalla: Kesäheinä.

Pihalta löytyy myös Olavi Lanun muodokas Kallio.

Kierroksen lopuksi opas esittelee Enkelin. Enkelin tie Salmelaan on ollut epätavallinen ja osin hämärän peitossa. Elokuun helteet pehmittivät pääni niin, että tuota tarinaa en nyt muista. Joka tapauksessa Enkeliä suutelemalla saa kaikenlaista hyvää elämäänsä. Koska elämme korona-aikaa, suuteleminen ei ole sallittua eikä toki ole edes houkuttelevaa. Hiveleminen ja silittely  vaikuttanee samalla lailla. Näin ainakin uskon.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla