Kirjoitukset avainsanalla hammaslääkäri

Mitä!

Hieraisinpa silmiäni, kun katsoin verkkopankkiin tullutta puhelinlaskuani! 40 euroa!

Tavallinen puhelinlaskuni on ehkä muutaman euron päälle 20. DNA:n rajaton 4G maksaa kampanja-alennuksen kanssa noin 20 euroa kuukausi. Joku palvelunumeroon soittaminen voi sitten olla lisäksi.

Mistä peijakkaasta moinen lasku nyt?

Laskuerittelyssä näkyy, että yritysnumeroon soittaminen on maksanut 20,362 euroa. Soitot olivat kestäneet 117,27 minuuttia. Hetken ajattelin, että virhe on tullut.

Soitin DNA:lle. Kysyin toki ensin, että paljonkos tämä puhelu sinne nyt minulle maksaa. Se kuulemma sentään sisältyy tuohon rajattomaan. DNA:n Pauli ystävällisesti kertoi, että voi löytää vain puhelinnumeron alkunumerot. Se riitti. Olin jo epäillytkin, mistä lasku oli tullut.

Joo. Olin yrittänyt saada aikaa Hammasmehiläiseen. Siellä toimii yksi Tampereen kaupungin ostopalvelu, jonka asiakas olen. Hammas vaivasi. Koska olin siellä käynyt viime vuoden puolella hammastarkastuksessa, sain (jouduin) sieltä suoraan tilaamaan aikaa.

Jonoon asti selvisin joka kerta, kun yritin saada aikaa. Vaihtelevia aikoja kaiutin päällä odottelin. Yritin tarkistaa Mehiläisen sivulta, voisiko aikaa varata esimerkiksi netissä. Ei onnistunut. Yksityispotilaille oli kyllä verkkoajanvaraus, mutta ostopalveluasiakkaille vain soitto. Mitään numeroa tai sähköpostiosoitetta, johon olisin voinut valittaa ajanvarauksen vastaamattomuudesta ei myöskään ollut.

Pakko oli aika saada!  Siitä johtuen notkuin langoilla yhteensä useampana päivänä tuon vajaa kaksi tuntia. Automaatti vaan välillä ilmoitti kaikkien palveluneuvojien olevan varattuja. ”Olkaa hyvä, ja odottakaa sulkematta puhelinta.” Missään vaiheessa automaatti ei kertonut, paljonko puhelu maksaa. Tarkistin sen vielä tänään.

Välillä jo ajattelin, että menen paikan päälle. Kun ei sattunut kulkua sinnepäin, jätin sen. Suurin syy oli, että arvelin siellä sanottavan, että ajan voi antaa vain puhelimitse.

Hemmetti.

Ihan puskan takaa tuli se, mitä DNA:n Pauli kertoi. DNA veloittaa yhdeksän senttiä minuutilta, kun soittaa yritysnumeroon. Koskee kuulemma vaikkapa Kelaan soittamista. Ei auta, vaikka olisi kuinka rajaton soittelu ja netin käyttö liittymässä, kuten minulla. Mitä ihmettä varten, tiukkasin? Ei Pauli siihen osannut vastata, mutta kertoi, että se on kyllä sopimuspaperissa hinnoittelussa mainittu. Varmaan on, mutta kuka niitä on lukenut? En ainakaan minä. Tarvittavan tiedon olen luullut saavani häiskältä, jonka kanssa sopimuksen teen.

Tässä nyt siis kävi niin, että Mehiläinen ja DNA jakoivat tuon minun puheluista maksamani 20 euroa. Kumpikin otti noin yhdeksän senttiä minuutilta. Olkaa hyvät vain. Kiitti tuhannesti!

Nyt kuulen jo jonkun sanovan, että kyllähän sen jokaisen pitäisi tietää, että 010- alkuinen numero on maksullinen. Hiljaa rivissä, sanon minä! Saattoi tuo itsellänikin mielessä häilähtää, mutta en antanut sen pilata hyvään alkuun päässyttä marinaani ja epäoikeuden kokemusta.

Kun kaikki elämässä on opiksi, niin tässä näin äkkinäisesti ajatellen olisin voinut vaikka oppia, että älä yritä tilata hammaslääkäriä. No, ei sentään. Mutta seuraavan kerran, ellei Mehiläisen ajanvaraaja vastaa viiden minuutin kuluessa, soitan kunnallisen ajanvarauksen numeroon. Selostan koko jutun ja pyydän, anon, vaadin, että he jotenkin hommaavat minulle ajan tai muuttavat hoitopaikkaa. En tiedä onnistuuko, mutta ainakin on syytä yrittää.

Nämä hammasjutut ei mulla oikein tahdo pelittää millään tasolla. Olen aikojen alussa ollut yksityisellä, jossakin vaiheessa siirtynyt kunnalliseen hoitoon, sitten siirtynyt taas yksityiselle (kun kunnallisella puolella tehtiin susijuurihoito, jonka jouduin uusimaan erikoishammaslääkärillä)  ja sitten siirryin taas kunnalliselle (kun yksityinen teki susijuurihoidon, jonka jouduin uusimaan erikoishammaslääkärillä). Yksityisen tekemästä epäonnistuneesta juurihoidosta sain jopa korvauksen potilasvahinkovakuutuksesta, mutta se on jo ihan toinen ja pitempi juttu.

Sanonpa vaan, että minun kokemani perusteella ei voi sanoa, kumpi on parempi, yksityinen vai kunnallinen hammashoito. Ainut mihin luotan on erikoishammaslääkäri Nina Mandelin, jota olen vannottanut pysymään hollilla niin kauan, kuin minulla hampaita suussa on. Juurihoitoa ei tee enää minulle kukaan muu. Hän on paitsi osaava niin erinomaisen ystävällinen. Hammaslääkärin tuolissa olo rupesi välillä tuntumaan jopa mukavalta. Juurihoidossa? Siis minusta, joka pelkään siellä tukehtuvani?

Jaajaa. Johan olen tässä tarpeeksi riihennyt tätä laskuasiaa. Etenkin, kun kyseessä ei ole kuitenkaan suuremmassa mittakaavassa sen isompi juttu kuin hyttysen jäte Itämeressä.

Sitä on vaan nyt niin sanotusti kaivettava kuvetta ja klikattava lasku maksettavaksi. Parhaiten se onnistuu samalla viritellen tuttua värssyä: Ainahan on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu…. Tosi on!

Oppirahoja.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Varokaa Väinämöisen palttoonnappeja! Söin niitä pahaa aavistamatta, jopa nautiskellen. Seurauksena oli hammaslääkärireissu. Täytyi uusia paikkaa. Kalliit palttoonnapit: 183,90 euroa ja jännitykset päälle.

Jännitykseni alkoivat siitä, kun tuli tyyli, että hammaslääkärintuolissa asiakas laitetaan ihan makuuasentoon. Kukahan onneton senkin keksi? Ymmärrän kyllä sen antavan lääkärille paremman työasennon ja sitä kautta myös työskentely on varmasti helpompaa. Siihen asti olin käynyt hampaita hoidattamassa, jos en nyt ihan mielelläni, niin kuitenkin kummemmin jännittämättä. En huolinut koskaan puudutuspiikkiäkään paikatessa. Tunsin jonkinlaista masokistista nautintoa poran aiheuttamasta siedettävästä ja lyhytaikaisesta kivusta.

Vaan tuntemukseni ovat muuttuneet, kun maatessa nielu täyttyy vedestä ja syljestä, imurista huolimatta, enkä pysty aina tarvittaessa nielaisemaan. Pelkään tukehtuvani näihin liemiin. Hammaslääkäri on kyllä väittänyt, että näin ei ole koskaan käynyt. Pelkoani tämä tieto ei ole kuitenkaan poistanut. Kertahan se olisi ensimmäinenkin.

Vuosikausia olen pelännyt ja ahdistellut, kun hammaslääkäriin täytyy mennä. Kävin kunnallisessa hoidossa, jossa melkein joka kerta oli vielä eri paikka ja eri hammaslääkäri. Kerroin aina tästä pelostani. Yksi lääkäri sanoi siihen: Kyllä minä voin sitten hoitaa pystymmässä.  Ja näin tapahtui. Helpotti. Mutta se oli vain yksi kerta. Ja taas vaihtui lääkäri.

Kyllästyin jatkuvasti vaihtuviin hammaslääkäreihin ja päätin hankkia pysyvämmän suhteen. Siirryin yksityispuolelle. Samalla päätin tehdä jotain tukehtumistunteeni hyväksi.

Soitin yhteen hammaslääkärikeskukseen ja sanoin varaavani ajan sellaiselle, joka suostuu hoitamaan ilman makuuttamista, pystymmässä. Vastaanottovirkailija mietti tovin. Sain sitten ajan nuorelle, tarmokkaalle, itsetietoiselle naiselle. Kyllä hän hoiti tuoli pystymmässä, mutta antoi kyllä käytöksellään ymmärtää, että olin täysin outo ja hermoheikko. Ehkä olin, ehkä en. Miten sen nyt ottaa. En nyt kuitenkaan ollut koskaan laiminlyönyt hammashoitoja, saati että olisin jättänyt hoitoja kesken tai karannut paikalta.  Jännittänyt ja ahdistellut toki olen  ja käynyt ennen hoitoja vähintään viisi kertaa hermopissalla.

Sillä kertaa tarvittavat hoidot tehtiin loppuun. Hammaslääkäri jäi äitiyslomalle. Hän oli testamentannut minut vapaansa ajaksi toiselle lääkärille. Olin kuitenkin käynyt kiireellistä hoitoa tarvitessani toisillakin saman paikan lääkäreillä ja tutkaillut heitä ”sillä silmällä”. Sanoin haluavani seuraavan tarkastusajan sille parhaaksi havaitsemalleni lääkärille.

Nyt minulla on hammaslääkäri, joka hoitaa minua juuri niin pystyssä kuin haluan ja pitää nielaisutaukoja aina kun vain mahdollista. Mikä parasta, edellä mainittujen lisäksi hän suhtautuu minuun ihan kuin olisin tervepäinen ihminen. Väittää jopa: Enemmistöllä on hammaslääkäripelko, et ole poikkeus. Edelleen toki jännitän, olenhan sen hyvin oppinut. Sitä paitsi, nielaisutauot eivät ole mahdollisia siinä vaiheessa, kun muovia hampaaseen tuputetaan ja sitä kovetetaan. Tilanne on kuitenkin nyt paljon mukavampi itseni kannalta. Suolaisista hinnoista huolimatta aion siksi pitää tämän suhteen. Pihistän sitten jossain muussa.

Viime hammaslääkärireissulta menin suoraan vesijumppaan. Siellä saunoessa, huuli edelleen puutuneena, kerroin jumppakaverilleni pienen sössötykseni syyn ja samalla tästä hammaslääkärikammostani. Yllättyneenä hän kertoi omaavansa juuri samanlaisen pelon. En siis ole ainut. Meitä on maailmassa ainakin kaksi tällä tavoin poikkeavaa.

Kommentit (4)

Mariia
1/4 | 

Minulla oli niin pelokas työkaveri, että tavallista hammasta paikatessa hän vaati aina puudutuksen ! Enemmänhän se puudutuspiikki sattuu.

Tuulikki
2/4 | 

Olemme samaa ikäluokkaa, sitä sellaista, joiden hampaita ei paljon hoidettu lapsuudessa. Tai, no, olihan sitä kouluhammaslääkäri, joka jyysti kiviporalla hampaita (ilman puudutusta) ja iski sitten amalgaani-paikan. Mikä tuska! Mikä pelko! pienelle lapselle.  Näistä traumoista on sitten saanut kärsiä vuosikymmeniä ja menettänyt kymmeniä tuhansia etsiessään kunnollista, hyvää ja ymmärtäväistä hammaslääkäriä.  Sellaisen löytäminen on kuin lottovoitto. Pidä kiinni jos olet löytänyt.

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015

Kyllä, kiukkuinen hammaslääkäri oli kiviporineen lapsuuden tuttava. Nyt olen tosiaan tyytyväinen tähän hammaslääkäriin. Toivottavasti sinäkin olet sellaisen löytänyt!

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat