Kirjoitukset avainsanalla Estonia Medical spa

Edellisessä postauksessani vähän valittelin, että kiirettä piti hoitoihin ja ruokailuihin ehtimisissä Pärnun Estonia Medical Spa’ssa. Kiire on aina kovin suhteellista. Ehdin toki useampana päivänä ulkoilla läheisen Pärnunlahden rannoilla ja jäällä. Teleskooppikävelysauvat saivat kyllä levätä matkalaukussa. Hikilenkeille ei ollut aikaa. No, aikaa ja aikaa. Höpsistä! Muut jutut vain menivät edelle.

Tähän asti olen testannut luitteni kestävyyttä käytännön kokein. Aika hyvä testi on esimerkiksi sellainen, johon tarvitaan pihakiveys, sinne ulos kannettu sohva ja höyrypuhdistusvehje. Ehdottomasti tarpeen on oikein iso pressu tavaroiden alle, johon jää sopivasti laskoksia. Siinä kun sitten kompastuu johonkin laskokseen ja kaatuu suorin jaloin kyljelleen, on testi tehty. Itse selvisin tästä täysin puhtain paperein. Niin selvisivät myös rillini, jotka tekivät lentoennätyksensä.

Toinen tekemäni testi on kaatuminen alaspäin mennessä liukkaissa portaissa, tällä kertaa suoraan selälleen. Luut selvisivät taas, pää vähän tärähti.

Kun oli mahdollisuus, varasin nyt kuitenkin Estoniassa ajan oikeaan luuntiheysmittaukseen. Se irtosi 21 eurolla ja suorittajana oli lääkäri. Mittaus tehtiin kantapäästä. Paljas jalka laitteeseen, jonkin aikaa hiljaa paikallaan ja tsadam, tietokone alkoi suoltaa paperia.

Normaali tulos tuli. Yritänkin nyt jättää muille nuo käytännön arkipäivän testaukset. Niiden toimivuudesta huolimatta en kuitenkaan niitä varauksetta suosittele.

Hyvästä selkähieronnasta innostuneena ostin päähieronnan. Jotain jo aavistelin, kun hieroja oli sama. Yleensä päähieronnassa ollessani olen istunut. Nyt minut komennettiin mahalleni hierontapöydälle. Onko migreeniä vai miksi hieronta? kysyi hoitaja. Ihan vaan mukavuuden takia, vastasin. Ei ollut päänsärkyä eikä migreeniä hieronnan syynä. Enpä olisi ihmetellyt, vaikka sen seurauksena olisi ollut! Käsittely oli kovakourausta, ihanasta, nukuttavasta hiplaamisesta ei ollut tietoakaan. Pääni taisi niin pehmetä, että en edes muista käsittelyn hintaa!

Olisi varmaankin pitänyt ostaa thaipäähieronta, jota sitäkin olisi ollut tarjolla. Thaihieronnasta on vaan jonnekin alitajuntaan jäänyt epämääräinen kuva. Olin ilmeisesti niin pelkojänis, että en mennyt ottamaan asiasta selvää.

Viron käynneillä monet ovat perinteisesti käyneet kauneushoidoissa. Niin minäkin. Hinnat olivatkin aikoinaan todella halpoja. Nyt ne ovat jo lähempänä Suomen hintoja. Ilusalong – kylttejä näytti olevan Pärnussakin siellä täällä. Laiskuuttani tyydyin kuitenkin Estonian kauneushoitolan tarjontaan.

Jalkahoito lakkauksineen maksoi 35 euroa. Ilman lakkausta olisi päässyt kolme euroa halvemmalla. Alittaa toki Suomen hinnat. Työssä ei ollut valittamista.

Hiukseni olivat reissuun lähtiessäni kuin petolinnun pesä, kun kampaajani sairastui edellisellä viikolla. Rohkaistuin siksi menemään myös kampaajalle. Sovimme kahden sentin lyhennyksestä. En tiedä, mikä nuoreen kampaajaan meni, mutta hiuksia lähti paljon enemmän. Jopa föönauksen jälkeen hän vielä rupesi saksittelemaan. Olisin tietysti voinut laitta stopin, mutta ajattelin, että katsotaan nyt. Lopputulos oli toooosi lyhyt kuontalo, mutta leikkaus hyvä. Hiusten pesusta, leikkauksesta ja kampauksesta pulitin 25 euroa. Halpaa! Pahus, kun en huomannut fotoa ottaa.

Uudella tukalla olikin sitten hyvä mieli illalla lähteä panoraamakahvilaan kuuntelemaan ja katselemaan virolaisia soittajia ja tanssijoita. Voi että! Olipa se hauska tunnin rupeama. Taitavia soittajia ja niin hauskat ja etevät tanssiparit! Juontaja kehuikin tanssijoiden voittaneen palkintoja monissa maissa muun muassa Suomessa. Vahinko vain, että tanssiryhmän nimi meni minulta ohi.

Juontajana oli vähän hoono soomi puhuva mies, joka suolsi hauskaa juttua toisensa perään.

Kas tässä yksi esimerkki:

Vaimo lähti yksin Viroon. Mies oli häntä laivalaiturissa saattamassa. Mies huuteli vaimolleen: Älä katsele vieraita miehiä. Vaimo huusi takaisin: Ei kuulu. Mies huuteli: Älä katso nuoria miehiä. Ja vaimo jälleen: Ei kuulu. Lopulta mies tuskastui ja huusi: Tee mitäs tykkäät. Tähän vaimo iloisesti kuittasi: Kuuluu!

Jos lisäät tähän humoristisen esittämistavan, niin saat paremmin tuntumaa juontajan esitykseen.

Seuraavana iltanakin oli ohjelmaa panoraamankahvilassa. Nyt oli ukrainalainen pari. Nainen viulisti, mies haitaristi ja laulaja. Mies oli laulutaidoiltaan vuosisadan päässä Carusosta, mutta sen korvasi eläytyminen. Sen verran musiikista uskon ymmärtäväni, että viulisti ei ollut taidoiltaan tusinatyttö, vaan taituri! Saimme nauttia ukrainalaisesta, venäläisestä ja mustalaismusiikista. Silmänruokaa tarjosivat upeat puvut, joita esiintyjät vielä vaihtoivat välillä.

Päästäkseni oikeaan tunnelmaan kuuntelen tässä kirjoittaessani tämän parin cd:tä, jonka ostin viidellä eurolla. Haikeanihana unkarilainen Laulu Dnjeprille on juuri menossa.

 

Kahdeksan euroa ilta ei ollut hinta eikä mikään näistä esityksistä. Toki päälle tuli Vana Tallinna juoma: suolaiset kolme euroa!

Näiden huvittelujen jälkeen päivä olikin niin sanotusti pulkassa!

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Siellä lihoo aina kaks kiloa viikossa!”

Näin valisti kokenut Estonia Medical Spa hotellin kävijä.

Koska rohkea rokan syö ja kaino ei saa kaaliakaan, suuntasin Pärnuun ja mihinkäs muuallekaan kuin Estoniaan.

Ensimmäisenä hoitopäivänä tapasin lääkärin. Oven pielessä luki, että ylilääkäri, mutta nimeä en saanut koskaan tietää. Heti sisään astuttuani hän kysyi: Mikä vaiva? Kyllähän sitä nyt tämänikäiseltä aina joku vaiva löytyy, etenkin, jos joku sitä tarvitsee. Valitin siis, että toisinaan jaloissa on särkyä. Ei ollut vissiin oikeansorttinen vaiva näihin ympyröihin, koska tunnustukseni ei aiheuttanut mitään reaktioita. Ei lisäkysymyksiä.

Lääkäri mittasi verenpaineen, totesi sen hyväksi ja rupesi tarjottelemaan hoitoja. Joka päivälle kuului kolme hoitoa. Käykö vesijumppa, entä tuolijumppa? Kerroin, että kotona käyn niin monta kertaa viikossa liikunnoissa, että täällä haluaisin varsinaisia hoitoja. Taas tuli kysymyksiä. Kävisikö tämä? Kävisikö tuo? Valikoin hyvänkuuloisia, ehkä vähän summanmutikassa. Joka tapauksessa hoitokirja tuli täytettyä.

Sivumennen sanoen keskimääräinen kylpylän lääkärin kuukausipalkka Pärnussa on kuulemma samansuuruinen kuin Suomessa lääkärin kahden päivän palkka. Estonian lääkärit olivat kovin kiireisiä. Ilmeisesti asiakkaita lääkäriä kohti oli paljon.

Hoidoista ehdottomasti parasta oli hieronta, jota oli joka päivä 20 minuuttia. Hieronta oli napakkaa, mutta ei liian kovaa. Tykkäsin.

Suolahoito tapahtui ryhmässä suolahuoneessa. Huoneessa lattia ja seinät olivat suolaa ja suolahöyryä puhallettiin huoneeseen. Hoito kesti puoli tuntia. Pukeuduimme kertakäyttövaatteisiin ja tossuihin. Musiikki auttoi rentoutumaan, vaikka tuoleissa oli toivomisen varaa. Toisella kerralla naapurini jopa nukahti. Ainakin hengitysäänistä päätellen. Suolahöyryn hengittäminenhän on hyväksi hengitystie-elimille.

Yrttiporekylpy oli ylellisen tuntuinen. Laventelikylpyyni lorahti ilmeisesti runsaasti kylpyainetta, koska olin kuin pilven sisällä. Vaahtoa valui joka reunalta lattiallekin. Olo oli prinsessainen.

Valitettavasti samaa erehdystä ei tapahtunut seuraavalla kerralla, jolloin otin rosmariinikylvyn. Vaahtoa oli vallan surkean vähän! Tunsin itseni korkeintaan prinsessan pahaksi sisarpuoleksi. Toisella kerralla opin sen, että kylvystä noustessa ei saa ottaa suihkua, koska kyseessä on lääkekylpy. Aijai! Minä onneton olin pilannut eka kerralla laventelin vaikutusta! Näinköhän sitten mahdollinen stressini ei vähentynyt? Mieleni ja kehoni rentoutuminen jäi varmaan vajavaiseksi. Onneksi rosmariinikylvyn vahvistava ja virkistävä vaikutus toimi sitten ilmeisesti täydellisesti.

Rentoutushuoneessa löhöilin puoli tuntia hierontatuolissa. Tuolin ”nyrkit” moukaroivat mukavasti selkääni ja pusertelivat reisiäni. Jälleen rentouttavaa musiikkia. Seinällä oli vaihtuvia kuvia katseltavana. Itse en olisi niitä tarvinnut. Minulla rentoutumiseen auttaa paremmin silmäluomien alas laskeminen.

Käsien persikkaparafiinihoito oli minulle uusi kokemus. Käsien pesun ja desinfioinnin jälkeen hoitajan ohjaamana käsiä kasteltiin useamman kerran parafiinissä. Sitten kelmut käsien ympärille ja lämpöiset kintaat. Vartin päästä kintaat ja kelmut poistettiin. Vaikutusta olisi ollut niveloireisiin, jos niitä olisi ollut. Tiedä sitten, olisiko hoito ennaltaehkäisevääkin. Käsien pehmeä iho toki ilahdutti ja teki hyvää.

Turvehoidossa lämpöisen paakun otin alaselkään, jota toisinaan jomottelee. Sitten minut kapaloitiin vilttien sisään kuin vauva. Hoidon antajan homma oli liukuhihnatyötä: monta petiä ja monta verhon takaista loossia. Lämmitetyt turvepakkaukset odottivat kärryssä vilttien sisällä. Komennukset minulle: Selälleen. Housut alas. Kärrystä turvepakkaus ja kysymys: Onko liian kuuma? Muille samat kysymykset tarpeen mukaan muunnellen. Ja vartin päästä verho taas heilahti, viilennyt paakku kärryyn ja minä ulos uusien tieltä.

Muutenkin hoitojen antajat toimivat aina asiallisesti, mutta korostetun tehokkaasti. Viidensadan euron kuukausipalkalla osa heistä hoiti kahta hommaa yhtä aikaa.

Kiirettä siis meinasi pitää. Minullakin. Ehdin kuitenkin pari kertaa kylpylään. Kylpyläosasto oli nautittava! Kahdessa kerroksessa viisi erilaista saunaa: Finnish sauna, höyrysaunoja, yrttisauna ja suolasauna. Tiedä sitten, mitä hyvää tuo suolan hierominen lämpöisessä saunassa koko kroppaan tekee? Ei siitä haittaakaan ollut. Erillisestä maksusta olisi iltaisin ollut tarjolla mutasaunaa.

Suihkuja oli kylpyläosastossa joka puolella, samoin lepotuoleja. Itse pääallas oli vain 17 metriä pitkä, mutta niin leveä, että siinä pystyi vaikka rinkiä uimaan. Porealtaita oli kaksi. Altaan lämpö oli 30 astetta ja ilma lämmin. Uidessa saattoi katsella koko seinän peittävistä ikkunoista puistoa.

Neljänkymmenenyhden asteisessa matalassa kuumavesialtaassa oli iso ikkunanäkymä alas kadulle. Jotkut menivät hupsis vain suoraan altaan pohjalle makoilemaan. Meikäläisen piti mennä hitaasti vaiheittain askelmalta askelmalle. Muuten tuli tunne, että nahka lähtee ja sydän pysähtyy!

Maksamaani hintaan sisältyi aamiainen, lounas ja illallinen. Kaikki monilla ruokalajeilla. Ja aina oli jälkiruokaa, usein illallisella jotain makeita leivonnaisia. Ja aina piti kaikkiin ruokailuihin mennä. Ja aina piti melkein joka lajia maistaa. Pitämisen aiheutti luonnollisesti sisäinen pakko. Ja etenkin pelko nälän uhasta!

Parina päivänä kävin vielä kahdeksannen kerroksen panoraamakahvilassa päiväkahveilla. Latte ja pulla maksoivat yhteensä neljä euroa. Ei mennyt kipurajoille.

Yritin kompensoida syömisiäni kävelemällä aina raput eri paikkoihin hissin sijasta. Kun olen kova tyttö laskemaan, laskin yhtenä päivänä kävelleeni vähintään 1432 rappusta. Tosin puolet niistä oli alaspäin.

Ai, miten painon kävi? En todellakaan lihonut kahta kiloa. Lihoin 2,3 kiloa.

Olisi ehkä kuitenkin pitänyt ottaa edes se tuolijumppa!

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat