Lähellä Luxemburgin rajaa on Trier. Se on todennäköisesti vanhin Saksan kaupungeista. Sen perusti Rooman keisari Augustus n. 15 eaa. Huh huh, mitä aikahyppyjä! Kaupungissa on nykyään noin satatuhatta asukasta.

Ja tietenkin! Täälläkin on Unescon maailmanperintökohteita, peräti kolme. Kyse on roomalaisista muistomerkeistä. Porta Nigran eli Mustan portin lisäksi perintökohteita ovat tuomiokirkko ja Liebfrauenkirche.

Kaupungin ympärille rakennettiin 100-luvulla yli kuuden kilometrin pituinen muuri. Siinä oli neljä porttia, joista Porta Nigraa  lukuunottamatta kaikki on purettu. Kivet on käytetty rakennusmateriaalina. Erikoista on, että kivenlohkareet on liitetty toisiinsa ilman laastia, metallikoukkujen avulla. Portti on mustunut ajan kuluessa.

Trier on Karl Marxin syntymäkaupunki. Kiinalaiset ovat lahjoittaneet tämän Marxin patsaan kaupungille kaksi kuukautta sitten. Ohoh. Komea pysti avaralla paikalla. Marxin museokin löytyy kaupungista.

Kaupungin ydin on Hauptmarkt-tori. Siellä pulputtaa myös Petrusbrunnen suihkulähde vuodelta 1595. Naishahmot kuvastavat kaupunginisien neljää hyvettä: oikeudenmukaisuutta, mielen lujuutta, kohtuutta ja viisautta. Lienevät siis olleet ihan ihanteellisia kaupungin isät -  siihen aikaan.

Liikkeitä riittää leveän kadun molemmin puolin. Ostettavaa ja ostosaikaakin Suvanto-kuorollemme on annettu tuntitolkulla. Vaan kun nyt minua ei ostatuta. Kovin huono olen yleensäkin kauppoja kiertelemään. Sen verran käyn nyt katselemassa, että totean tarjonnan olevan aika tutun näköistä. Muuten otan ihan iisisti vaan. Himmailen helteessä.

Katselen ihmisiä varjoisalla kiveyksellä istuskellen. Lähelle istahtaa nainen kovasti itsekseen jutellen. Vähän matkan päässä torkkuu istualtaan mies. Joku vehje posottaa puhetta hänen sylissään. Kun hän nousee lähteäkseen, huomaan olutpullon kädessä. Voihan vehviläinen! Ihan kuin Tampereen Koskipuistossa. Sillä erotuksella vain, että siellä niitä on laumoittain hellepäivinä. Tämä mies oli varmaan ottanut vain yhden janoonsa. Jalka ei vippaa yhtään. Katselen lukuisille turistibusseille rientäviä ihmisiä. Mietin, mistä mahtavat tulla ja minne mennä.  

On. Ihmisiä on. Ihminen on pohjimmiltaan sama joka paikassa.

Paluumatkalla Traben-Trarbahiin ajamme pikkuteitä kylien kautta. Välillä pysähdymme katselemaan ja kuvaamaan maisemia.

On. Maisemia on. Maisemat ne ovat erilaisia joka paikassa.