Kyllä niissä jotakin maagista on! Noissa jotain neljänkymmenen vuoden takaisissa ABBA-yhtyeen biiseissä. Björn Ulvaeus ja Benny Anderssonhan ovat laulut säveltäneet ja sanoittaneet. Levyjä on myyty satojatuhansia miljoonia (!)  ympäri maailmaa ja miten paljon on mahdettukaan kuunnella niitä netin kautta.

Kun olen jo vähän pitempään maapalloa tallannut, muistan hyvin ABBAN euroviisuvoiton 44 vuotta sitten. Aikoinaan vielä niitäkin kisoja seurasin. Nyt voin sanoa, että vähempää ei voisi kiinnostaa eli evvk.

Lauluihin perustuva Mamma Mia musikaalikin on jo ensi vuonna 20 vuotta vanha ja kiertänyt maita ja mantuja. Tänä keväänä se on Helsingin Messukeskuksen Amfiteatterissa suomennettuna versiona.

Kun toisinaan nopeasti innostun asioista, ostin jo syksyllä liput eiliseen esitykseen, kun niitä sähköpostissani tarjottiin ja piti oleman vielä edullisiakin. Tiedä häntä, saatoin ostaa aika kalliilla. Paikatkin olivat välttäviä, vaikka luulin vallan erinomaiset valkkaavani. Näin sitä käy, kun ei tunne etukäteen Amfiteatteria.

Juna vei Stadiin ihan mallikkaasti. Vaikka en olisi osannut tietä Pasilan asemalta Messukeskukseen, en olisi voinut eksyä. Sen verran vahva joukko ihmisiä junalta askelsi musikaalia kohti.

Voe jesses, mikä joukko mahtuukaan noin neljän tuhannen ihmisen katsomoon! Ja seutuilemaan aulatiloissa! Ehkäpä vastaavanlaista tunkua olisi jääkiekkokisoissa, mutta niissäpä en juuri käy.

Ihan varmasti olutta virtasi vähemmän näissä geimeissä kuin urheilukisoissa. Toki kuoharilasilliset mekin nostimme kevään kunniaksi.

Musikaalin tarina on monille tuttu, ehkä elokuvasta, ehkä Svenska Teaternista parin vuoden takaa, ehkä jostain muualta. Toki minäkin tiesin pääpiirteet tarinasta, jossa häihin Kreikkalaisella saarella valmistautuva tytär etsii tuntematonta isäänsä kolmen ehdokkaan joukosta. Onnekseni en muistanut loppuratkaisua.

Mitäpä tarinasta, vaikka ei siinäkään pahaa vikaa ole. Kohtaukset ovat hyvin humoristisiakin usein. Pääasia ovat kuitenkin, ainakin minulle, ne ihanan svengaavat ja tuttuakin tutummat laulut! Laura Voutilainen äitinä, Petra Pääkkönen tyttärenä ja muut vetävät osansa paremmin kuin hyvin! Sydämeni vei erityisesti Lauran esitys laulusta Voittaja kaiken saa ( The Winner Takes It All). Suosionosoituksista päätellen monen muunkin sydän syrjähti siinä(kin) kohtaa.

Käsikirjoituksen on suomentanut Sanni Heinzmann ja laulujen sanat Paula Vesala. Johtuneeko musiikin merkityksen ylivoimaisuudesta vai mistä, että sanoituksista ei kyllä mitään mieleeni jäänyt soimaan. Jossakin verhon takana soittava pumppu päräytti jo alkufanfaarit niin kovalla, että ihan säikähdin! Kaivoin nopeasti korvatulpat kassistani. Niitä olisi ollut myynnissäkin.

Jos laulut ja musiikki olivat parempaa kuin erinomaista aa-ryhmää, tanssiosuudet ihastuttivat täpöillä! Miten tanssijat a) osasivat niin hyvin b) pystyivät toimimaan tarvittaessa niin samantahtisesti c) jaksoivat vielä ylimääräisessäkin hyppiä melkein korkeammalle kuin korkeushyppääjät! Ymmärrykseni yli menee se, että ohutkorkoisilla korkokengillä voi hyppäämisen jälkeen tulla alas ilman nivelsiteen repeämistä. On siinä meikäläisellä ihmettelemistä, joka ei edes osaisi kävellä sellaisilla.

Etukäteen itseäni vähän harmitti, että oli pitänyt liput ostaa juuri tälle päivälle. Siinä olisi ollut pari muutakin mielenkiintoista menoa. Hellettäkin piti ja mökkioloja ei olisi voittanut mikään! 

Viimeistään tänä aamuna, kun mielessä heti herätessä soi Knowing Me, Knowing You- kappale ja eiliset muistot tulvivat mieleen, tiesin, että olin viettänyt hellepäivän parhaalla mahdollisella tavalla!

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat