Kirjoitukset avainsanalla Vanhanakin voi ajatella

"En kirjoita arvostelijoille enkä minäkuvalleni, vaan kirjoja ostaville ja lainaaville lukijoille. Jos nämä jutustelut antavat heille huvia ja mielenkiintoista pohdittavaa, työni on ollut tarpeeksi hyvää ja voin olla tyytyväinen. ”

Edellä olevan kirjoittaja on Antti Eskola, vasemmistoradikaali ja Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professori jo 1960 ja 1970-luvuilla, jolloin minäkin yliopiston käytäviä kävelin. Melkein kuin tuttu, vaikka koskaan en ole hänen luennoillaan ollut tai sanaakaan vaihtanut.

Eskola kuoli yllättäen viime vuonna kuudes syyskuuta 85-vuotiaana. Kirjansa Vanhanakin voi ajatella. Mielikuvista ja niiden voimasta esipuheen hän on päivännyt 31.8.2018. Kirja ilmestyi postuumisti tämän vuoden alussa.

Eskola kirjoitti yli kolmekymmentä teosta. Opiskeluuni kuuluvien tutkimusmenetelmien lisäksi olen lukenut tätä ennen vain hänen Vanhuus-kirjansa vuodelta 2016. Siitä ja siihen liittyvästä luennosta tein 5.4.2018 postauksen nimellä Voi valita, mitä merkityksiä asioille antaa, sanoo Antti Eskola. Sen voit halutessasi lukea klikkaamalla tästä.

Vanhuus-kirjasta en ollut alkuunkaan liekeissä. Tätä viimeistä kirjaa luin innostuneena. Siinä on henkilökohtaisten asioiden lisäksi monia, yleisempiä asioita, jotka saavat, kuinka ollakaan, ajattelemaan. Ja kyllä, Eskola. Jutustelusi antoi minulle huvia ja mielenkiintoista pohdittavaa. Juuri niin kuin toivoit! Kiitokset menevät sinne tuonilmaisiin.

Otan vapauden nostaa tässä esiin vain muutaman teeman. Monia muita teemoja, kuten esimerkiksi punaviinin juontia ja antabusta, maahanmuuttoa, Tampereen rakentamista ja ratikkaa, Eskola vähintäänkin sivuaa kirjassaan. Kannattaa lukea!

 

1.   Vanhuuden viisaus?

Eskola miettii, miten omat teot ja saavutukset ovat muista riippuvaisia. Muutamaankin otteeseen hän kehuu vaimoaan, joka on hoitanut perheen ja lapset niin että hän on saanut paneutua töihinsä. Tällaista kiitollisuutta en muista lukeneeni Vanhuus-kirjasta. Nämä rakkaudentunnustukset ovat ihan liikuttavia. Eskola kertoo, että jos vaimo kuolee ennen häntä, hän haluaisi panna kuolinilmoitukseen sanat: En minä ilman sinua olisi jaksanut. Tosin vaimo ei halua mitään maksettua kuolinilmoitusta, kuten ei Eskola itsekään. ” …mutta ei helvetti soikoon maksettua ilmoitusta, niin kuin jostain tavarasta”. Sellainen kuitenkin lehdessä hänen kuoltuaan oli.

Nuorena Eskola arvelee, muiden tavoin, heitelleensä kovia ja ilkeitä sanoja. Hän toivoo, että ”vanha ihminen viimeisinä vuosinaan katselee maailmaa kiinnostuneena, kriittisenäkin, mutta lempein vaikka jo hiukan väsynein silmin”. Häneen ikääntyminen näyttää ainakin tuoneen lempeyttä.

 

2.   Parisuhde ja seksuaalisuus

Eskola on avoimen liiton kannalla. Hyvään avioliittoon voi kuulua hänestä myös ulkopuolisia seksisuhteita. ”Koko pettämisen käsite hävitetään avoimuudella.” Olennaista on siis se, että muista suhteista kerrotaan ja keskustellaan. Eskola uskoo mahdollisuuteen valita ulkopuoliset seksisuhteet niin, että ne eivät uhkaa avioliittoa, ”eivätkä tuota pettymystä, surua tai ahdistusta ulkosuhteen toiselle osapuolelle”. Näinköhän? Tässä Eskolan ihanne lähentelee polyamoriaa eli monisuhteisuutta. Kun olen Eskolaa nuoremmasta iästä huolimatta tässä asiassa auttamattoman konservatiivi en usko, että kykenisin elämään avoimessa liitossa, polyamoriasta puhumattakaan. Olkoon se nyt vaikka pikkusieluisuutta, omistushalua tai mitä vaan. Kritiikkiä ja vastalauseita Eskola näistä ajatuksistaan odottikin. Tässä sitä tuli.

Minua hiukan huvittaa, kun 85-vuotias Eskola ryhtyy antamaan seksuaalineuvontaa. Hän selventää, mitä tarkoitetaan transsukupuolisella, transvestiitillä tai  intersukupuolisella. Ei tarvitsisi huvittaa. Aivan oikein Eskola arvelee, että moni vanha ei tunne näitä asioita, joihin hän itsekin on vasta vanhana tutustunut. Eskola kannattaa muunsukupuolisen lisäämistä virallisiin papereihin sekä translainsäädännön uudistamista.

Vaikka Eskola tunnustautuu heteroseksuaaliksi, hän hyväksyy täysin homoseksuaalit. Leskeytynyttä vanhaakin hän rohkaisee  halutessaan suhteeseen samaa sukupuolta olevan kanssa. ”Ei suhteeseen seksiä tarvitse liittyä, ei sitä edesmenneen puolisonkaan kanssa ehkä enää ollut. Keskinäinen kiintymys ja huolenpito riittävät”. Ellei riitä, niin uskon, että Eskola hyväksyisi siihen seksinkin.

 

3.   Vanhoista ja vanhenemisesta

Kritiikin kohteena Eskolalla on ajan kuvaan kuuluva ikääntyneiden aktiivisuuden oletus tai vaatimus. Lehdistä löytyy juttuja, joissa ikääntyneet ovat aloittaneet uusia harrastuksia ja löytäneet uusia alkuja. ”Tällainen jatkuva aktiivisuuden vaatimus voi olla rasittavaa”.  Minä katselen näitä lehtijuttuja kyllä kovin erilaisin silmin. Jos joku nyt vaikka olisi aloittanut lumilautailun 80-vuotiaana tai menisi Italiaan maalauskurssille 90-vuotiaana, kuten Eskola maalailee, en ymmärrä, miten se minulta vaatisi jotain vastaavaa. Me sallimme kyllä nuorille kaikenlaisia epätyypillisiä ratkaisuja, mutta ans kattoo, kun kyseessä on iäkkäämpi. Näen asian niin, että ihminen on voinut koko ikänsä haaveilla jostakin, uskaltavansa tehdä jotakin ja kun aika rupeaa käymään vähiin, hän päättää uskaltaa. Annetaan nyt hyvänen aika heidän (meidän) edes vanhana tehdä sitä mitä haluavat! Ei kai se meiltä muilta ole pois. Ja kovin epäitsenäinen on hän, joka näiden esimerkkien voimasta kokee pakottavaa tarvetta toteuttaa itsekin erinomaisuuden eetosta, jota termiä Eskola käyttää. Eskola sanoo itse yrittävänsä torjua erinomaisuuden eetosta ja pyrkivänsä riittävyyden eetokseen. Hän kokee elämänsä sellaisenaan hyväksi.

Käsitteen ei-vielä on Eskola ottanut uuteen, synkempään tarkoitukseen. Sillä voi kuvailla vanhaa huonokuntoista vanhusta, joka ei ole vielä kuollut, mutta jonka kuolema on jo läsnä suurena todennäköisyytenä. Häntä kohdellaan Eskolan mielestä usein ei-vielä-kuolleena. Hänet kuljetetaan asunnosta ambulanssilla sairaalaan ja todetaan, että ei tämä vielä ole kuollut ja viedään takaisin asuntoonsa. Eskola puhuu asunnosta, ei kodista. Hänestä koti on muistisairaalle, liikuntarajoitteiselle ihmiselle paikka, jossa saa ympärivuorokautista hoivaa ja hoitoa. Sellaista hänelle ei anneta, koska ”ihmisethän haluavat asua kotonaan”. Totta ihan varmasti monenkin vanhan kohdalla. Tätä ambulanssirallia toteutetaan ymmärrykseni mukaan myös sairaalan ja hoivakodin välillä, jonka siis pitäisi olla koti.

Itseäänkin hän nimittää 85-vuotiaana ja monin tavoin sairaana, ”ei-vielä-kuolleeksi”. Hän kokee elämässään olevan vahva ”itsensä yli käyvä horisontti” eli mielikuva maailmasta, jossa häntä ei enää ole. Lähipiirin suhtautumisessa hän tuntee hienoista saattohoidon sävyä. Sen hän kokee hyvänä.

Eutanasian suhteen Eskola on samoilla linjoilla kanssani. Ensin tulee kehittää muita hyvän kuoleman muotoja. Jos ne eivät riitä, sitten vasta on katsottava, tarvitaanko eutanasiaa sallivaa lainsäädäntöä. Viisas mies.

 

4.   Viimeiset sivut

Viime kesänä todetusta, nopeasti leviävästä ja etäpesäkkeitä lähettävästä eturauhassyövästä Eskola kertoo loppusivuilla. Hän on menossa gammakuvaukseen ja vaimonsa ja hänen 60-vuotishääpäivänä tietokonetomografiaan. Näiden jälkeen on hoitoneuvottelu.

Kirjansa Eskola lopettaa näin:

”Homma on valmis, valmistui jopa etuajassa. Teen iltaryypyksi tukevan viskipaukun, ehkä kaksikin, ja menen rauhallisin mielin nukkumaan.”

 

 

.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat