Laulua elämäni soi

Syntyessäin minä sain oman äänen

minä äänen sain ja se minut minuksi loi

ääneni tahtoi, se tahtoi vain laulaa

ja liittyen toisiin yhteisen laulumme toi……

Olen syvärakastunut tähän Mia Makaroffin lauluun Laulua elämä soi. Se osuu sielussani johonkin tosi syviin tunteisiin. (Eikö ollut runollisesti ja sielukkaasti ilmaistu?) Toimii hyvin ilman säveltäkin. Ja sävelen kanssa se on – super!

Tätä ja monta muuta laulua olen saanut viimeisen kuukauden aikana laulaa, paitsi kuoron harjoituksissa, myös esityksissä.

Suvantokuoromme perinteinen, keväinen kahvikonsertti nimeltään Terve teille lintuset oli toukokuun alkupuolella. Johtajana oli tietenkin Katja Harilo. Yleisömäärä, kahta vaille 200, vähän pääsi meidät yllättämään. Nopeasti löytyi pari pöytää lisää mieskuorolaisten suosiollisella avustuksella.

Kun kahvikonsertista oli kyse, tauolla juotiin kahvia ja syötiin meidän kuorolaisten leipomia leikkokakkuja ja pikkuleipiä. Elisen lusikkaleivillä on jo legendaarinen maine vakikävijöiden keskuudessa. Ne häviävät ennemmin kuin ehtii lusikka sanoa.

Minut houkuteltiin juontamaan tämä lintulauluihin keskittyvä konsertti. Ihan tappiin asti en hanttiin pannut. Viime keväisestä juonnostani oli niin mukavia muistoja. Silloin perehdyin säveltäjien ja sanoittajien elämään ja siitä sitten tarjoilin valittuja paloja yleisölle. Nyt sain opiskella lintuja. Mielenkiintoista.

Nocturno-lauluun liittyen hain tietoa ruislinnusta. Siinä sivussa törmäsin tietoon, että Eino Leino on tehnyt tämän runonsa 1903 ja omistanut sen ihastuksensa kohteelle, monien muidenkin tavoittelemalle Freya Schultzille. Avioliittohan siitä tuli, joka kesti kuitenkin vain kolme vuotta. Se oli kuitenkin pisin Leinon kolmesta avioliitosta. Tätä laulua en enää voi laulaa muistamatta tätä tarinaa.

Konsertin lopuksi vetäisimme taas kerran Satumaan. Onko ihanampaa tangoa kukaan keksinyt? Kaiho on suorastaan käsinkosketeltavaa. Samalla saimme lähettää terveiset Reijo Taipaleelle pilven päälle, joka oli juuri viikko aikaisemmin kuollut. Taipalehan teki tämän tangon tunnetuksi.

Yhteislauluja meillä oli paljon. Ja voi että, miten voimallisesti yleisö lauloi! Laulumajan katto nousi varmasti ainakin senttejä ylöspäin. Jokukin osallistuja oli ihastellut, että viimeksi kansakoulussa oli laulanut joitakin näistä lauluista. Jo oli siis aika.

Uskallan väittää, että monella kuorolla ei ole yhtä samantahtista loppukumarrusta kuin meillä. Salaisuus on siinä, että jokainen sanomme mielessämme kumarruksen aikana: Mikkihiiri. Hyvin toimii. Saa lainata.

Tyytyväisinä saatoimme viettää karonkkaa konsertin jälkeen, etenkin kun Katja Harilonkin mukaan moni laulu meni jopa paremmin kuin harjoituksissa.

Viime perjantaina Tampereen Ratinakeskuksen aukiolla oli Kuorokierros 2019 suurkuoroesitys. Mukana oli kolmestakymmenestä kuorosta yhteensä noin 500 laulajaa. Kuoronjohtajana oli Markus Yli-Jokipii. Vetäisimme laulut Kesäpäivä Kangasalla, Kalliolle kukkulalle ja Romanssin (Sua vain yli kaiken mä rakastan), jossa Tuukka Haapaniemi oli solistina. Hyväksi lopuksi lauloimme vielä mieliä kohottavan Finlandian. Aamulehden Moro-liitteen lukijat olivat saaneet olla valitsemassa lauluja.

Sää oli enemmän kuin viileä. Onneksi ei satanut. Silloin olisimme joutuneet siirtymään ulkorappusilta sisälle. Turvauduin silkkivilla-aluspuseroon. Toimii kuin häkä, oli kesä tai talvi.

Yhteislaulujen jälkeen kuorot jalkaantuivat laulamaan vielä eri paikkoihin, ravintoloihin, pubeihin, kirjastoon. Me menimme Naislaulajien kanssa ravintola Kiveen. Siellä sain taas sydämeni kyllyydestä laulaa muun muassa tuon Laulua elämä soi, jahka hetken odottelimme omaa vuoroamme.

Kuten tiedämme, kuorolaululla on tutkitusti kaikenlaisia hyviä vaikutuksia ihmisen terveydelle. Siksikin kannattaa liittyä kuoroon. Terveys ei kuitenkaan voi olla pääsyy liittymiselle, ellei muuten tykkää. Sehän olisi vähän samaa, jos pahanmakuista kalanmaksaöljyä söisi, kun se on terveellistä. Oikea syy on se, että nauttii laulamisesta, haluaa laulaa. Kuoroilu on hauskaa. Onnekseni meidän Suvanto-kuorossamme on hyvä henki, vaikka monenlaista tallaajaa onkin mukana.

Heinäkuussa on kuorolla Laikunlavalla esiintyminen, elokuussa käymme laulamassa Ruusujuhlassa Arboretumissa ja syksyllä, voi hyvänen aika sentään, on monessa juhlassa esiintymisiä. Että laulua elämäni soi jatkossakin.

……….Kaikukoon kauas ja korkealle

nyt meidän elämämme ja tarinamme

Soikoon meissä äiteimme äänet sydämiin lastemme laulavain

Laula siskoni äänesi liitä, äänestäs kiitä

sillä laulua elämä, laulua elämä soi, elämä soi!