Kirjoitukset avainsanalla talitintti

Talitintti maaliskuussa lauloi näin mielissään

tahdon laulaa riemusuulla sävelmän uuden tään:

Titityy, titityy, titityy!

Tämä lapsuudessa oppimani laulu tupsahti heti mieleeni, kun mökillä kuuntelin ratkiriemullista kevätlaulua. Se on niitä harvoja linnun ääniä, jotka sentään epäröimättä tunnistan.

Järvellä oli todella vähän lunta ja sitäkin osaksi joku oli auraillut. Mitä mainioin kelkkailuilma! Potkutteluun tarvitsin kuitenkin nastat kenkiin. Muuten lipsui onnettomasti.

Voiko olla onnellisempaa olotilaa, kun jäätä pitkin kelkalla vauhdilla viuhahtelu lahdelta toiselle auringon killitellessä? Ympärillä on uskomaton hiljaisuus ja rauha. Harvoin kesällä on näin hiljaista. Pahimmillaan naapurimökkeilijöiden vesiskootterit huutavat kuin helevetin koneet. Nyt jää tosin paukahteli ihan hullun lailla. Tuli epäilys, kestääkö se. Onneksi tapasin kaksi pilkkijäpoikaa. Onneksi siksi, että sain tietää jään olevan neljäkymmentä senttiä paksua. Kantanee siis minutkin. Ja kelkan.

Aurinko paistoi niin lämpimästi, että mies, joka oli saanut linnunpöntöt putsattua ja uusia ripustettua, rupesi itseään paljastelemaan. Minä tyydyin naamaani vain paistamaan. Asunani on lähemmäs 30 vuotta vanha ulkoiluasu, jonka ostin aikoinaan Kuopuksen kanssa pihaulkoiluun. Mökkivaatteeni noin yleensäkin ovat enemmän vintage-linjaa. Meillä kun on mökki, ei huvila eikä vapaa-ajanasunto. Silloin tarvitaan minusta ennenvanhainen mökkiluukki. Rumat ne vaatteilla koreilee. Ainakin mökillä.

Kun pari tuntia hiki päässä potkii, on miehen lämmittämän saunan aika. Saunahan lämmitetään mökillä joka ilta, on kesä, kevät, syksy tai talvi. Näin ainakin meillä.

Mökillä harrastan saunasta käsin avannossa käyntiä. En ole avantouimari vaan avannossa pulahtaja. Nostan olematonta avantomyssyäni niille, jotka käyvät aamutuimaan ilman saunaa avannossa, kävelevät sinne kotoa ja sieltä pois. Näitä Tampereella ainakin on monia.

Avantouinti tutkitusti parantaa kylmän kestävyyttä ja nostaa kipukynnystä. Joillakin on myönteistä vaikutusta myös verenpaineeseen. Avannossa kävijöillä myös mieliala paranee ja siten väsymys ja masennus vähenevät ja itsetunto nousee. Monet kokevat myös vastuskykynsä parantuneen. Viime mainittua tutkimukset eivät kuitenkaan ole vahvistaneet. Ehkäpä kyse on siitä, että kohonnut mieliala ja itsetunto vaikuttavat siten, että ihminen pitää paremmin huolta itsestään. Mene tiedä. Tällainen silloin tällöin pulahtelija ei kyllä näitä hyviä vaikutuksia saa. Mutta mukavalta se tuntuu ja mieli on hyvä. Siis ainakin siinä vaiheessa, kun sieltä pois on tullut. Tai päässyt.

Nukkumista en voi edes kuvitella, ellen ole saanut lukea ensin jotakin sängyssä. Olen sitten mökillä, kotona tai matkalla. Hyvä kirja on sellainen, joka on mielenkiintoinen, mutta ei liiaksi. Tosi vetävä kirja pitää hereillä aamupuolelle tai kunnes kirja loppuu. Ei hyvä.

Tällaisen mökkipäivän jälkeen uni ei kauan odottele vuoroaan. Se hyvä!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat