Näin ajattelee toimittaja, kirjailija Minna Lindgren.

Laittamattomasti sanottu.

Lause on luettavissa Pyynikin kesäteatterin Ehtoolehdon sankarit näytelmän ohjelmalehtisestä.

Näytelmän Siiri, Irma ja Anna-Liisa elävät näyttämöllä todeksi tätä Lindgrenin toteamusta. Mikä parasta, kirjailija kertoo lapsesta asti tavanneensa myös elävässä elämässä iloisia ja onnellisia vanhuksia. Vanhoja on tietysti monenlaisia. Jostakin syystä enemmän esillä ovat usein ne tyytymättömät, valittelevat vanhukset.

Näytelmä pohjautuu Lindgrenin Ehtoolehto - kirjoihin, etenkin trilogian toiseen osaan Ehtoolehdon pakolaiset. Kyseessä on kantaesitys. Olen toki kirjani lukenut. Tuttuja ovat siis tapahtumat ja henkilöhahmot. Näytelmässä ne tulevat kuitenkin elävämmin iholle.

Siinä he touhuavat, yli yhdeksänkymppiset. Keskeisinä hääräävät ketteräjalkainen, joka asiaan nokkansa sukkelasti pistävä Irma ( Eija Vilpas), vähän tosikko Anna-Liisa (Mari Turunen), joka muistaa aina esitellä itsensä filosofian maisterina ja äidinkielen opettajana sekä jonkin asteisesti porukan järjen ääni  Siiri (Pirkko Hämäläinen).

Tuija Piepponen muuntautuu loistavasti miestään surevaksi Margitiksi. Puntti Valtonen Anna-Liisan Onnina ja Tom Lindholm yhä edelleen sotaansa taistelevana Taunona täydentävät kuvaa varttuneista. Lari Halme esittää herkullisesti neljää erilaista henkilöä. On siinä miehellä muuntautumiskykyä! Nauruhermoja kutkuttavat myös monet sivuosien esittäjät.

Helsingin rautatieaseman Lyhdynkantajat ottavat vastaan teatteriin tulijat. Lavastuksena on myös Sibeliusmonumentti. Raitsikallakin kun ajellaan, niin Stadissahan sitä ollaan. Toistaiseksi.

Seija Holma ja Tommi Auvinen, joka on myös näytelmän ohjannut, ovat osanneet dramatisoinnissaan nostaa esiin mehevimmät kohtaukset. Toisella puoliajalla tosin meno välillä vähän hyytyy, ainakin tässä ennakkonäytöksessä.

Hoitohenkilöt kuvataan näytelmässä aika armottomassa valossa ja byrokratia naurettavana. Ihan syystäkin toisinaan, toteaa seuralaiseni. Lindgren tuo roolin kautta esiin myös kodinhoitajan järjettömät aikapaineet. Totta on tämä(kin).

Jos haluat saada herkulliset naurut ja vielä monet kerrat, mene Pyynikille. Jos haluat saada ajateltavaa vanhuudesta, mene silloinkin Pyynikille. Jo vain kuolema vilahtelee puheissa, eutanasiastakin puhutaan. Loppukohtauksessa ollaan hautajaisissa.

Kyllä nämä näytelmän naiset tietävät perälaudan olevan lähellä. Irma muistuttelee ajoittain: döden, döden. Vanhukset haluavat kuitenkin elää rikkaasti niin kauan kuin elämää riittää. Mitä siitä, vaikka välillä ei muista edes omaa ikäänsä tai puhelinnumeroaan, syntymäajasta puhumattakaan. Ystävä auttaa.

Jos olen ysikymppisenä elossa, ikääni nähden voimissani ja lääkitys kohdillaan, toivoisinpa omaavani jotakin samaa kuin tällaiset irmat, siirit ja anna-liisat. Ainakin alan jo opetella Irman tavoin sanomaan: döden, döden. Mutta en vielä liian usein.

Ehtoolehdon sankarit Pyynikin kesäteatterissa Tampereella 12.6.-11.8.2018

Mediakuva ja ryhmäkuva Pyynikin kesäteatteri/ Harri Hinkka