Sain onnitteluviestin tyttäriltä viime äitienpäiväksi. Mukana oli lahjakortti Tampereen Floatsille tankkikelluntaan.

Välitön ja aito reaktioni on: En uskalla! En missään tapauksessa! En ainakaan, jos kansi on kiinni. Esikoinen vastaa: Ai, olisitko sitten mieluummin ottanut laskuvarjohypyn? Sitäkin me mietittiin. Hahaa! Varsinainen vitsi! Hyvin tietävät, että siihen hommaan minua ei saa kuin köysissä.

Molemmat tyttäret ovat käyneet tällaisessa kellunnassa ja yhteen ääneen vakuuttavat, että ei sitä tarvitse pelätä. Kannenkin voi jättää auki, jos haluaa.

Elämä on touhua täynnä, joten menee lokakuulle, ennen kuin käyn lunastamassa lahjani Pirkkalassa, Tampere Floatsissa.

Onpa kaunista! Se on ensimmäinen ajatukseni, kun astun Floatsin odotustilaan. Työntekijä tiskin takana varmistaa minulta, että olen lukenut kohtalaisen pitkän listan, jossa kerrotaan kenelle kellunta ei sovi. Olen sen toki lukenut ja todennut, että en kuulu näihin kohderyhmiin. En ole edes, iästäni huolimatta, sydänvikainen enkä satu etenkään olemaan raskaana. Olen valistanut itseäni myös lukemalla ohjeista, että mitään varusteita ei tarvitse ottaa mukaan, ellei halua kellua uimapuvussa. Aion olla nakuna. Ilimammuuta.

Tankkihuoneessa työntekijä tarkemmin kertoo, mikä on homman nimi. Tila on vähän kuin kylpyhuone suihkuineen. Tankin koko on suurempi kuin kuvittelin. Ja ihanata, ihanata! Kantta voi säädellä sisäpuolelta kahvasta. Sisällä on myös pieni valo. Veden suolaprosentti on jotain 40. Jos sen nyt vielä oikein muistan.

Ei kai tässä sitten muuta voi, kuin ruveta valmistautumaan veteen. Ei tänne seisoskelemaan olla tultu. Riisun ja pesen itseni siellä olevilla pesuaineilla. Penkillä on rasiassa korvatulpat, jotka meinaan vallan unohtaa. Onneksi muistan, koska vesi korvissa ei ole mukavaa. Tosin, kun laitan pään taakse tankin sisäseinässä olevan, ohuen kellukkeen, vettä ei mene korviin asti.

Ei muuta kuin luukku kiinni ja selälleen köllöttelemään lämpimään veteen. Huijaan ensin itseäni aluksi niin, että jätän kannen vähän raolleen. Mutta nappaan sen sitten kunnolla kiinni. Alussa kuuluu kauniin rauhallista musiikkia, kuten työntekijä on kertonut. Tankin katossa kauniit, vaaleahkot värit liukuvasti vaihtuvat, kun välillä avaan silmiäni.

Mikäpä täällä on lilluessa! Välillä koetan painaa vettä käsilläni tai jaloillani. Tuntuu siltä, kuin painaisin paksua patjaa vasten. Se ei anna paljon periksi. Kävin joskus Kuolleessa meressä uimassa. Sen suola- ja mineraalipitoisuus on enimmillään 33 prosenttia. Tankissa veden aiheuttama kannattelu tuntuu minusta suuremmalta.

Juuri, kun olen vasta oikein kunnolla rentoutunut ja melkein nukahtanut, musiikkia, alussa aika kovalla, rupeaa taas kuulumaan. Tunnin aika on siis tullut täyteen. Musiikin loputtua avaan kannen. Muistelen, että lopussa tulee myös kuulutus ajan loppumisesta.  Huoneessakaan ei ole valoja, joten arvelen kuulutuksen vasta olevaan tulossa. Jatkan lillumista. Veteen tulee poreita. Kuinka ollakaan, yhtäkkiä muistan, että valojenhan sanottiin toimivan liiketunnisteella. Onpa hyvä, että muistan. Muuten saattaisin olla siellä kellumassa edelleen ja odottelemassa kuulutusta.

Taas peseydyn. Janottaa. Kun olen saanut tukkani kuivattua, menen huoneeseen, juon ensin vettä. Minulle on jo tuotu sinne iso kuppi kaakaota. Olisin voinut valita myös useamman teen välillä. Kaakao on todella hyvää pienen naposteltavan kanssa. Huoneen harmoninen kauneus hellii taas silmiäni.

Kirjoitan kauniit kiitokset vieraskirjaan. Huomaan, että vieraskirjan merkintöjen mukaan meitä ensikertalaisia on ollut viime aikoina(kin) paljon.

Jos vielä olet epävarma siitä, pelottiko/jännittikö minua ja/tai tunsinko ahtaan paikan kammoa, niin voin vakuuttaa, että en hetkeäkään! Tankki on tilava, siellä on pientä valoa ja mikä tärkeintä, itse saattaa säädellä kannen auki/kiinni olemista.

Rentoudu ja synny uudelleen, mainostaa firma nettisivuillaan. Tuota uudelleen syntymistä epäilen, sitä jopa saattaisin kavahtaa. Rentoutumisen ja suolaveden monet, hyvät vaikutukset toki allekirjoitan. Erinomaisen nautinnollista kellunta oli! Kiitos ihanat ja rakkaat tyttäreni!