Kirjoitukset avainsanalla Laukon kartano

"Ai Laukko? Eikös siellä oo kilpahevosia kasvatettu, joiden nimessä oli aina myös Laukko?"

Näin tuumaili tuttavamies, jolle kerroin Laukon kartanoon menosta.

En ollut moisesta kuullutkaan, joten tarkistettava se oli. Jo vain. Löytyihän sieltä esimerkiksi Houston Laukko ja Jonas Laukko.

Toukokuisella retkellä kartanoon havaitsen heti, että hevosia ei taideta enää kasvattaa. Hevostallista kun on tullut Juhlatalli. Sen Kurkisalissa ryhmällemme hyvin maistuu ruoka. Taisi siellä aikoinaan yhtä hyvin maistua hevosille ape.

Ehkä jokunen on jo huomannut, että olen altis ostamaan eri matkailupaikoista tuliaisia. Taas sorrun, tai sorrun ja sorrun. Sanoisin mieluummin, että teen tietoisia valintoja. Jätin sentään kalliimmat korut, vaatteet ja astiat rauhaan.

Tummapaahtoisen kahvin maistuvuudesta en ole huomannut kysyä Kuopukselta, jolle paketin annoin. Olut oli olutta. En osaa siitä sen kummempaa sanoa, kun en ole mikään oluthifistelijä enkä siitä edes erityisemmin välitä. Miehen todistuksen mukaan, joka hänkään ei ole erityinen oluen ystävä, se oli ainakin parempaa kuin kaupasta ostetut. Onko se sitten paljon vai vähän, sitä en tiedä.

Opaskierroksella kartanossa selviää, että hevosten jälkeen ovat jo useamman talven lumet sataneet. Vielä paljon aikaisemmin kartano on ollut tuottoisa maanviljelystila. Tampereen Laukontori on saanut nimensäkin siitä, että Laukon kartanolta tultiin sinne tilan tuotteita myymään. Kylläpä taas viisastuin! Olisin varmasti viisastunut tässä suhteessa jo aikaisemmin, jos olisin ollut tippaakaan kiinnostunut torin nimen alkuperästä.

Laukon kartanosta ei voi puhua, ellei sano muutamaa sanaa historiasta. Näin ainakin itse ajattelen. Kartanon 600-vuotiseen menneisyyteen sisältyy tunnettuja sukuja. Kartano syntyi 1400-luvulla Laukon kylästä, kun Matti Kurki tuli ensimmäiseksi isännäksi. Aatelinen Kurjen suku oli omistaja 400 vuotta. Törngrenien aikana Elias Lönnrot oli siellä kotiopettajana. Päiväsipä hän Kalevalankin täällä. Että komeaa historiaa riittää!

Paroni Standertskjöld- Nordenstamin aikana torppareilla ja paronilla oli riita, jonka tiimellyksessä torppareita häädettiin pakkasyöhön. Punaiset polttivatkin vuonna 1918 kaikki rakennukset kivijalkaan. Nykyinen iso ja upea päärakennus on paperitehtailija Rafael Haarlan vuonna 1931 rakennuttama.

Haarlan ajoilta on porraspäässä Jussi Mäntysen tekemät kaksi isoa hirveä. Saman tilaajan ja saman tekijän Laukon kurjet- patsas kuvannee ensimmäisiä omistajia. Pihamaalla, lähellä pääportaikkoa, on Laukon neito Jussi Hietasen veistämänä.

Viimeiset viitisenkymmentä vuotta tila on kuulunut Lagerstameille. Nykyiset omistajat, Liisa Lagerstam ja hänen miehensä Jouni Minkkinen ovat vuosia kunnostaneet paikkoja ja panostavat nyt matkailuun.

Viime kesänä kartano oli ensimmäisen kerran auki yleisölle.Tänä kesänä ovet ja opastukset aukeavat yksittäisille kävijöille juhannukselta. Kahden kuukauden aukiolon aikana esitetään puistolavalla monia konsertteja sekä kymmeniä vanhoja, suomalaisia elokuvia, minkäs muun kuin Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Ryhmille opastuksia on jo aiemmin keväällä ja myöhemmin syksyllä.

Puistolava näyttää ainakin vielä nyt aika vaatimattomalta, mutta musiikki se kai tärkeintä lieneekin.

 

Komea kartano on täynnä taidetta ja antiikkiesineitä kahdessa kerroksessa.

Liisa Lagerstamin tyttöaikainen, vaalea kammari on sievä kuin karamelli. Jos saisin vielä pehmeän maton lattialle, niin tänne voisin jäädä! Peilipöydällä on muutama hörsöhattu vai lieneekö kyseessä hatuke, joita kehotetaan kokeilemaan. Ai että! Tää sininen olis niin ihana mullakin! On vähän kuin Englannin kuninkaallisilla. Siksi kai se niin kiehtookin. Tämä päässä tuntee heti olevansa itteensä paremmassa seurassa.

Kahdeksan hehtaarin puistossa riittää tilaa olla ja mällätä. On se sen verran iso, että mieskään, joka meidän nurmet käsikäyttöisellä hoitelee, ei sitä ihan äkkiä leikatuksi saisi. Kesäksi puistoon on tehty satupolku. Kaiken ikäisiä siis houkutellaan käymään.Vesilahden neljä ja puolituhatta asukasta tuskin pystyvät kävijätoiveita täyttämään. Siksipä Tampereelta ja sinne takaisin pääsee kesän aukioloaikana neljänä päivänä viikossa myös kartanon omalla bussilla. Historian siivet havisevat, kun Laukon torilta lähtee kerran viikossa Hopealinjan laiva Laukkoon. Kytkökset ovat näin taas Laukon kartanon ja Laukon torin välillä. Omalla autolla matka taittunee kolmessa vartissa.  

Bussimme ajellessa pois kartanolta mitäpä pellolla näemmekään? No, laukonpeuroja tietenkin! Kartanon maille tuotiin Haarlan aikana vuonna 1934 Suomen ensimmäiset valkohäntäpeurat, joita aikaisemmin täällä laukonpeuroiksi kutsuttiin. Nyt niitä tapaa kaikkialla Etelä-Suomessa.

Matkalla vielä mietiskelen, millaista olisi ollut elää kartanossa, vaikkapa Kurkien aikana? Entäpä jos kartano olisi ollut lapsuuden kotini, kuten nyt siellä asuvalla Liisa Lagerstamilla? Olisiko minustakin tullut hänen tapaansa kulttuuri- ja taidehistorioitsija? Olisiko se ollut ihan tähtiin kirjoitettua? Ei, enpä usko! Minusta olisi siltikin tullut vain tällainen kulttuurin ja historian passiivinen nautiskelija! 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat