Ihmettelyä ja oivalluksia Estarriolan näyttelyssä Amos Rexissä

Ovatko kuvan paneelissa puheenvuoroja käyttävät osallistujat tasavertaisia? Tuskinpa vain. He/ne tulevat eri todellisuuksista.

Taiteilija Anna Estarriola haluaa tällä äänekkäällä teoksellaan Järjestelmä tuoda esiin sitä tosiasiaa, että demokratiassa jokaisella on mahdollisuus osallistua, mutta osallistuminen ei välttämättä voi olla tasavertaista. Näinhän se on elävässä elämässä.

Amos Rex- museon näyttelyt Helsingissä ovat usein hurmaavia tai ihmetyttäviä tai humoristisia, mutta aina yllättäviä. Tämäkään Estarriolan näyttely Lavastettuja olosuhteita ja kasoittain asioita ei tee siinä poikkeusta.

Anna Estarriola on kataloniassa syntynyt, 45-vuotias Helsingissä asuva ja työskenttelevä taiteilija. Hän tuli Suomeen alun perin vaihto-opiskelijaksi 2004. Teokset ovat kymmenen vuoden ajalta. Estarriola käyttää installaatioitaan tehdessään apunaan muun muassa teknisiä toteuttajia, äänisuunnittelijoita, näyttelijöitä.

Itseäni erityisesti viehättää jo kymmenen vuotta vanha Orastavat ajatukset. Pipon sisällä on joukko pieniä päitä, joista kuuluu kuiskauksia. Näinhän se on ihan oikeassa elämässäkin. Päämme sisällä on monien ihmisten näkemyksiä ja ajatuksia elämämme varrelta. Niillä sitten on enemmän tai vähemmän vaikutusta omiin ajatuksiimme ja tekemisiimme.

Teos nimeltään Matka-alttari on saanut vaikutteita Välimeren katolilaisesta kotialttariperinteestä. Pienikokoisia, pyhimyksen kuvan sisältäviä kotialttareita kuljetettiin naapurilta toiselle. Näyttelyn videoinstallaatio Matka-alttarissa nainen kuorii perunoita ja siivoaa. Sen voi nähdä ikään kuin kunnianosoituksena usein näkymättömälle arkiselle työlle. Arkisten askareiden merkitys ja vaikutus on tosiaan ansiokasta tuoda esiin.

Tänä vuonna on valmistunut teos Kasoittain asioita. Siihen materiaalia taiteilija on kerännyt osaksi roskalavoilta. Se kuvaa ihmisen alituista tarvetta kurottaa yhä korkeammalle ja korkeammalle. Horjahtamisen ja epäonnistumisen hetki voi olla koko ajan lähellä huterissa rakennelmissa. Näinpä. On kyse sitten minkälaisesta kurkottamisesta tahansa. Teos sisältää niin paljon erilaisia ja monenlaisia osasia, että niiden ja niiden keskinäisten suhteiden selvittämiseen pitäisi käyttää katsojana paljon aikaa.

Teos on nimeltään Avustettu hengitys. Suun kautta virtaa pienesti ilmaa.

Taiteilija on käyttänyt joihinkin teoksiinsa konkreettisesti materiaalia omasta itsestään. Yhden senttimetrin kokoinen alue hänen ihonsa ulointa kerrosta, orvaskettä, on mallinnettu satakertaisessa koossa. Pinnan alla pitäisi näkyä liikettä, jota en kuitenkaan havainnut. En varmaankaan katsonut riittävän tarkasti ja riittävän kauan. Teos on nimeltään Viimeinen koreografia.

Teos nimeltään Vaimennettu esittää 2000-kertaisesti suurennettua taiteilijan kurkunpään aluetta, josta kuuluu tukahtunutta muminaa. Ikäänkuin se yrittäisi vielä kertoa jotakin.

Ihmeellinen on tämänkin taiteilijan mielikuvitus. Jos minulla olisi ollut paljon enemmän aikaa tutustua näyttelyyn, olisin varmaan saanut siitä enemmän omiakin oivalluksia esiin.

Nämä ja vielä muitakin Estarriolan teoksia on nähtävissä Helsingin Amos Rexissä elokuun loppuun asti. Jos mahdollista, mene katsomaan ja ihmettelemään.