Kirjoitukset avainsanalla avantouinti

 

TAPAHTUNUT AIEMMIN

Se kiinnostaa ja houkuttaa minua. Mutta uskallanko? Jos vaikka lähtee henki? Tai tulee ainakin joku lievempi sydänkohtaus?

Kyse on avantoon menosta. Tai tarkemmin: avannossa käymisestä.

Kerran sitten ystäväni saa minut houkuteltua sinne saunomisen yhteydessä. Ihme ja kumma! Pysyn hengissä ja ihan hyvässä hapessa! Vesi ei edes tunnu niin kylmältä kuin luulin. Mainittakoon, että kyseinen ystäväni ei tapahtumaa muista. Johtuneeko siitä, että asiasta on vuosikymmeniä aikaa.

Vuosikymmeniä siitäkin on, kun hankimme mökille Sulasti-avantoaltaan. Sielläpä sitten pulahdamme aina talvisin saunomisen yhteydessä. Minä käyn siellä välillä ilman saunaakin, kun olen jossakin touhussa sopivasti lämmennyt.

Tampereella olen käynyt jokaisessa avantosaunassa. En usein, mutta niin, että sanoa saan. Tuntuu vaan jotenkin vaivalloiselta roudata tavaroita kassikaupalla edestakaisin. Vertaan varmaan sitä avantosaunaan mökillä, mikä luonnollisesti on huono vertailukohde.

Kuopus on avantoihminen. Hänen kanssaan ja hänen esimerkistään olen käynyt joitakin kertoja Tampereella kylmiltään avannossa. Pukukoppina on ollut kylmä koppi. Meneehän se sekin. Joka kerran jälkeen tosin takakinttuni ovat palelleet pitkään monista villasukista huolimatta.

 

TILANNE NYT

Olen vuosia kaihoten katsonut Kaukajärven rannassa lämmintä koppia talviuimareille. Olen ajatellut, että toi ois kiva, mutta se on vain kaukajärviseuralaisille. Ja siihen voi liittyä vain Kaukajärvellä asuvat, ajattelen.

Mikä lie mielenhäiriö minulla tapahtuu? Alkuvuodesta päätän soittaa Kaukajärviseuraan ja kysyä asiasta. ” Ei, kyllä se on tarkoitettu kaikille tamperelaisille. Muille vain hinta on vähän kalliimpi.”

Mitä että? Ihan totta? Pääsen avaimen onnelliseksi omistajaksi muutamalla kympillä. Kausimaksu on sitten erikseen. Maksulappua tosin ei ole vieläkään näkynyt.

Ei siis muuta kuin auto rannan parkkiin (jos tilaa löytyy) ja tassuttelua tai pikemminkin jään kanssa taiteilua kopille.

Pukukoppi on vaatimaton, mutta hyvin riittävä tarkoitukseensa. Lämpötila mittarin mukaan on siellä 21 astetta. Toisen verhon takana olemme me naisoletetut, toisen verhon takana miesoletetut. Miehiä en ole kyllä siellä montaa nähnyt.

Ensimmäisen kerran olen yksin kopilla. Mietin hetken tyttärien kieltoa mennä yksin avantoon. Menen kuitenkin. En kai nyt turhaan avantokassia mukana roikota. Vasta myöhemmin huomaan tuon kyltin. Tuli mentyä ja tuli oltua ja tuli tultua. Myöhemmillä kerroilla on ollut aina muitakin tulossa tai menossa. Yksikseen hekin ovat kuulemma tarvittaessa veteen menneet. Mukavan tuntuisia ovat avantonaiset. Ihan kaikki. Juttu luistaa.

Jos nyt kuvittelet, että olen oikea avantohai, kuvittelet väärin. Olen kerta kerralta yrittänyt vähän pitkittää vedessä oloa, mutta tosinoviisi edelleen olen. Kateellisena katselen, kun joku siellä kauhoo menemään kuin hylje ja joku toinen jököttelee melkein paikallaan vaikka miten kauan. Onneksi ei kuitenkaan liene normia, miten kauan pitää pysyä vedessä, että voisi käyttää avantoa. Jos olet sellaisesta kuullut, kerro heti.

Käyntivihossa on aina päivän ensimmäinen kuittaus kello neljän maissa. Siis aamuyöllä kello neljä! Moni tietää tämän iäkkään rouvan, vaikka ei häntä tunnekaan. Nostaisinpa hänelle ylen korkealle avantomyssyäni, jos minulla sellainen olisi. Ainakaan vielä ei ole.

Helpottunut hymy! Taas uskalsin! Taas tuli hyvä olo!

Joku varsinainen himo avantoon minulla lienee nyt iskenyt. Viikon sisällä olen käynyt viisi kertaa. No, en nyt kyllä jatkossa edes aio joka päivä käydä, enkä oikein pystykään. Muutakin elämää kun on.

Harmittelen miehelle, kun sinne rantaan on meiltä viisi kilometriä. Reissuun menee ripeästikin toimien kolme varttia, usein tunti. Mies kehottaa ostamaan siitä rannasta yksiön. Joo-o. Oishan se upeaa, kun olisi avantoyksiö. Taidan heti kaivaa lantit säästöpossusta.

 

AVANTOUINNIN HYÖDYT

Säännöllinen avantouinti laskee dosentti Pirkko Huttusen mukaan verenpainetta. Siihen minulla ei onneksi ole tarvetta, hyvät ovat paineet. Toistaiseksi. Avanto parantaa verenkiertoa ja kudosten aineenvaihduntaa, mikä hidastaa solujen vanhenemista.

Oulun yliopistossa tutkimus vuodelta 2019 kertoo, että avantouinti on tehokas stressintappaja. Kehon kylmänkestävyys ja kivun sietokyky paranevat. Edellytyksenä on, että avantouintia harrastaa useita kertoja viikossa. Kylmä aktivoi ruskeaa rasvaa, mikä kiihdyttää aineenvaihduntaa, jolloin keho polttaa paremmin kaloreita. Täähän meikäläiselle passaa. Laihtumista jään siis odottamaan.

Monella on kokemus, että avannossa käynnin jälkeen on euforinen olo. Vaikutus on usein välitön, on virkeämpi ja energisempi. Yksi avantokaveri tosin kertoo nukkuvansa avannon jälkeen hyvin. Minä liputan enemmänkin tuon energisyyden nimeen.

 

Kommentit (1)

Päivi
1/1 | 

Itse en meinannnut millään tarjeta avantoon, mutta sitten hankin avantouimarille tarkoitetut hanskat ja kengät, niin johan on sen jälkeen tilanne muuttunut! Nyt käyn uimassa läpi talven. En päivittäin, enkä välttämättä aina viikottainkaan, mutta säännöllisesti kuitenkin. Valtavasti antaa kyllä energiaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Talitintti maaliskuussa lauloi näin mielissään

tahdon laulaa riemusuulla sävelmän uuden tään:

Titityy, titityy, titityy!

Tämä lapsuudessa oppimani laulu tupsahti heti mieleeni, kun mökillä kuuntelin ratkiriemullista kevätlaulua. Se on niitä harvoja linnun ääniä, jotka sentään epäröimättä tunnistan.

Järvellä oli todella vähän lunta ja sitäkin osaksi joku oli auraillut. Mitä mainioin kelkkailuilma! Potkutteluun tarvitsin kuitenkin nastat kenkiin. Muuten lipsui onnettomasti.

Voiko olla onnellisempaa olotilaa, kun jäätä pitkin kelkalla vauhdilla viuhahtelu lahdelta toiselle auringon killitellessä? Ympärillä on uskomaton hiljaisuus ja rauha. Harvoin kesällä on näin hiljaista. Pahimmillaan naapurimökkeilijöiden vesiskootterit huutavat kuin helevetin koneet. Nyt jää tosin paukahteli ihan hullun lailla. Tuli epäilys, kestääkö se. Onneksi tapasin kaksi pilkkijäpoikaa. Onneksi siksi, että sain tietää jään olevan neljäkymmentä senttiä paksua. Kantanee siis minutkin. Ja kelkan.

Aurinko paistoi niin lämpimästi, että mies, joka oli saanut linnunpöntöt putsattua ja uusia ripustettua, rupesi itseään paljastelemaan. Minä tyydyin naamaani vain paistamaan. Asunani on lähemmäs 30 vuotta vanha ulkoiluasu, jonka ostin aikoinaan Kuopuksen kanssa pihaulkoiluun. Mökkivaatteeni noin yleensäkin ovat enemmän vintage-linjaa. Meillä kun on mökki, ei huvila eikä vapaa-ajanasunto. Silloin tarvitaan minusta ennenvanhainen mökkiluukki. Rumat ne vaatteilla koreilee. Ainakin mökillä.

Kun pari tuntia hiki päässä potkii, on miehen lämmittämän saunan aika. Saunahan lämmitetään mökillä joka ilta, on kesä, kevät, syksy tai talvi. Näin ainakin meillä.

Mökillä harrastan saunasta käsin avannossa käyntiä. En ole avantouimari vaan avannossa pulahtaja. Nostan olematonta avantomyssyäni niille, jotka käyvät aamutuimaan ilman saunaa avannossa, kävelevät sinne kotoa ja sieltä pois. Näitä Tampereella ainakin on monia.

Avantouinti tutkitusti parantaa kylmän kestävyyttä ja nostaa kipukynnystä. Joillakin on myönteistä vaikutusta myös verenpaineeseen. Avannossa kävijöillä myös mieliala paranee ja siten väsymys ja masennus vähenevät ja itsetunto nousee. Monet kokevat myös vastuskykynsä parantuneen. Viime mainittua tutkimukset eivät kuitenkaan ole vahvistaneet. Ehkäpä kyse on siitä, että kohonnut mieliala ja itsetunto vaikuttavat siten, että ihminen pitää paremmin huolta itsestään. Mene tiedä. Tällainen silloin tällöin pulahtelija ei kyllä näitä hyviä vaikutuksia saa. Mutta mukavalta se tuntuu ja mieli on hyvä. Siis ainakin siinä vaiheessa, kun sieltä pois on tullut. Tai päässyt.

Nukkumista en voi edes kuvitella, ellen ole saanut lukea ensin jotakin sängyssä. Olen sitten mökillä, kotona tai matkalla. Hyvä kirja on sellainen, joka on mielenkiintoinen, mutta ei liiaksi. Tosi vetävä kirja pitää hereillä aamupuolelle tai kunnes kirja loppuu. Ei hyvä.

Tällaisen mökkipäivän jälkeen uni ei kauan odottele vuoroaan. Se hyvä!

”Järvessä oli jo kunnon jäätä, mutta sitten tuli suoja ja jää suli. Nyt on vasta yhden yön jää. Se ei kanna paljo kissaakaan.”

Näin vastasi kyselyyni puhelimessa kesämökkimme naapurin emäntä, usean kissan omistaja.

Viikon päästä tuli tekstiviestikyselyyni seuraava vastaus:

”Nyt on hyvä jää. Mies aurasi teidän mökkitien. Nyt on kaikin puolin hyvät olosuhteet.”

Olosuhteet olivat siis kaikin puolin hyvät Sulasti- avantoaltaan asentamiselle mökkirantaamme. Ei muuta kuin matkaamaan aurinkoisessa säässä mökille. Ihme ja kumma, mutta miehellekään ei tullut työesteitä.

Olin etukäteen varmistanut, että parinkymmenen kilsan päässä asuva siskon leski oli myös käytettävissä. Hommaan tarvitaan mieluummin kaksi miestä tai ainakin ihmistä. Näin vapauduin makkarasopan lämmitykseen ja kahvin keittoon.

Sulasti-allas on kesän ajan ollut majoittuneena rannalla. Syksyllä pesin sen mäntysuovalla, harjalla ja lämpimällä vedellä.

Ensimmäinen homma on arvioida sopiva etäisyys rannasta niin että altaan portaat eivät uppoa mutaan. Jo tässä vaiheessa voi kantaa altaan rantapusikosta lähietäisyydelle.

Seuraavaksi tehdään allasta vähän isompi aukko jäähän. Siihen tarvitaan kairaa ja jääsahaa. Tällä kertaa jään paksuus oli hyvä, noin kymmenen senttiä. Paksumman jään kanssa saa tehdä kauan otsa hiessä töitä. Monena vuotena ärräpäät ovat lennelleet. Tosin useimmiten homman ovat hoitaneet siskoni ja sen mies. Viereisen kesämökin omistajina he usein ehtivät meitä useammin myös veteen pulahtamaan.

Irrotettu jäälohkare työnnetään johonkin jään alle pois tieltä.

Eipä muuta kuin nostetaan allas veteen. Kolmessa nurkassa on eräänlaiset levyt ja niitten päällä muovitötsät. Niiden avulla allasta voi sitten nostaa ylemmäksi sitä mukaa kuin jää paksuuntuu.

Kokemuksesta voin kertoa, että näin matkan päässä kun ollaan, allas on joskus jäätynyt liian syvään. Eikä ihan vain joskus. Kuinka sattuukaan, se on sitten se mies, joka meillä kuleksii, jonka virkana on yrittää hakata ja sulattaa jäätä levyistä ja niitä paikallaan pitävistä sokista, että allas saataisiin nousemaan. Siinäpä sitten eivät edes ärräpäät riitä, vaan saan kuulla kunniani, kun moisen vehkeen olen hommannut. Rikos lienee kuitenkin jo vanhentunut, kun ostosta on varmaankin yli kymmenen vuotta. Sitä paitsi, mies on minua innokkaampi pulahtamaan avantoon saunareissulla, useitakin kertoja.

Sähköjohtoa varten tarvitaan vielä puiden oksia, joille porataan pieni reikä jäähän. Johto nostetaan niiden varassa ylös, että se ei uppoa ja jäädy lumen alle.

Pitkäikäisyydestään huolimatta Sulasti pelittää edelleen hyvin. Jonakin keväänä sitä tosin jouduttiin haeskelemaan järven rannoilta. Oli nääs ruvennut jäiden sulettua matkustelemaan. Sen jälkeen se on hyvissä ajoin  sidottu narulla rannan puuhun.

Joitakin tiivisteitä on jouduttu uusimaan. Joku levy ja joitakin niitä kiinnipitäviä sokkia on pulahtanut asennushommissa kalojen aarteiksi. Näihin kaikkiin on apu löytynyt helposti N-L Rintamäen Alavutelaisesta firmasta, josta itse allaskin aikoinaan ostettiin.

Tällä mökkireissulla emme voineet käydä avannossa, koska sen ympärillä oli vielä sulaa vettä. Heiluntaa olisi ollut luvassa. Lupaan kuitenkin joskus myöhemmin laittaa kuvan, kun kastaudun tähän veteen. Iloksenne tai kauhuksenne.

Vuosikymmeniä sitten minua kiinnosti kovasti avantouinti. Kokeilua esti ainoastaan se, että pelkäsin kylmässä vedessä joko saavani sydänkohtauksen tai ainakin melkein. Eräs ystäväni sitten sai minut houkuteltua hommaan. Ihmeekseni tunne ei ollutkaan niin kamala ja jälkitunne oli mukava. Sen jälkeen olen jonkin verran asiaa harrastanut. Mikään erityisfani ei minusta kuitenkaan tullut.

Nyt mökkirannassa valo yössä muistuttaa menemään veteen. Ilman saunaakin se onnistuu esimerkiksi hikisen hiihtolenkin jälkeen.

Sitä odotellessa.

 

 

Kommentit (4)

Aina valmis avanto
1/4 | 

Hei

Onpa uusi suomalainen keksintö avannnossa pulahtamiseen (patentti hakuvaiheessa) ja siellä olemiseen tulemassa markkinoille. Ei kosketa pohjaan ja on turvallinen. Sisältää myös 14W,12V pumpun, joka pitää avannon auki kovillakin pakkasilla. Kuvia olemassa, jos halutaan.

Kevyt ja helppo asentaa!

Jouko

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015
2/4 | 

Hei Jouko. Enpä ole moisesta vielä kuullut. Se ei kuitenkaan liene ihme, jos laite on vasta tulossa markkinoille.  Kyseessä lienee sinun keksintösi tai ainakin olet siinä mukana?  Kiinnostavaa on aikanaan sitten siihen tutustua. Meillä mökillä kyllä ilmeisesti meidän mökkeilyaikamme tuo Sulasti toimii, mutta jälkipolvi voi tehdä sitten omia ratkaisujaan. Hyvää alkavaa kevättä toivotellen, Anja

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Vierailija
3/4 | 

Hei Anja

Oma on keksintö ja  koekäytössä ollut 2 talvea hyvin kokemuksin. Tosiaankin vasta ensi kesän jälkeen ovat kotisivut valmiit,  mutta jos haluat, voin lähettää pari kuvaa avantotasosta sinulle. Onhan se mukava kuulla ensimmäisen ulkopuolisen mielipide kuvien perusteella.  Jos kiinnostaa, lähetä oma sähköpostisi osoite minulle: avantotaso@phpoint.fi,

niin lähetän kuvat.

T. Jouko

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle Esikoisen nuorelle Brysselissä. Iso ilo on ollut Kuopuksen tyttären syntymä viime vuonna. Saamme miehen kanssa nauttia hänen hoitamisestaan Tampereella.

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2025
2024
2023
2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat