1.   Energia Kohvik, Kaubamaja 4

Laivan rantauduttua satamaan aamukahdeksalta, suuntaamme joko askeleemme tai taksin pyörät aamukahville tähän menneen ajan kahvilaan. Monet kerrat olemme tavanomaisen Tallinnaporukkani kanssa käyneet täällä. Kerran päätimme mennä aamukahville muualle. Kelvollisen paikan etsimiseen jo meni paljon aikaa. Syystä tai toisesta toista kertaa emme ole tästä perinteestä poikenneet.

Kahvila sijaitsee Virukeskuksen ja Kaubamajan välittömässä läheisyydessä, siten myös lähellä Vanhaa kaupunkia, yhtä Unescon perintökohdetta.

Kahvila on 1960-luvulta. Sisustuskin on säilynyt samana, kertoi eräs kahvilatyöntekijä. Jos minulta kysytään, ja nyt kysyn, niin miljöö on kaunis, rauhallinen. Musiikki, jos sitä on, on rauhallista, ei mitään jytää eikä niin kovalla, että keskustelu estyisi. Ystäväni, joka on käynyt täällä 1980-luvulta alkaen, todistaa paikan samana pysymisen, ainakin sieltä asti. Meillä on melkein aina vakipöytä. Se on yleensä vapaana, koska käyntiemme aikana muita asiakkaita ei ole juurikaan ollut.

Leivonnaisia on pitkä rivi! Erilaisia pullia, leivoksia ja tietysti valmiita voileipiä. Pasteijoita on ainakin rahkalla, jauhelihalla, kaalilla ja kyllä niitä vielä muitakin on, jos vain muistaisi. Hyviltä maistuvat. Hinnat ovat hyvin maltilliset, vaikka nousua niissäkin on vuosien mittaan tapahtunut. Voileipä esimerkiksi 1,50 ja pulla voi olla 0,90.

Tämä annos taisi maksaa noin kolme euroa.

Kahvilan wc on kokenut muutama vuosi sitten täydellisen muodon muutoksen. Ennen se oli… no,  se oli vessa. Nyt se on kaunis kuin koru: vaaleaa puuta katto, seinät valkoista puupaneelia (?) ja pytyt ja lavuaarit asianmukaiset. Ja se on todella siisti, ainakin siellä käydessäni. Ennen kassalta sai avaimen, jossa oli iso puulätkä. Nyt vessa on auki, mutta ei-asiakkaat saavat maksaa 20 senttiä.

2.   Raatihuoneen joulutori

No, jo tokkiinsa Raatihuoneen torilla käymme aina, oli joulu tai juhannus. Mutta glögit joulutorilla ovat ihan mustjuttu. Joka vuosi. Mustaa valkoisella glögien juomisesta siellä on yhdeksältä vuodelta. Todennäköisesti ja melko varmasti kertoja on enemmän. Onneksi joulutori aukeaa jo hyvissä ajoin, tänä vuonnakin 15. marraskuuta. Ei siis tarvitse rynniä sinne ihan joulun aluspäivinä. Tämän vuoden kuusi oli meistä erikoisen kaunis.

Vaikuttaneeko ikä vai mikä, mutta kerta kerran jälkeen ostokset torilla jäävät vähäisemmiksi. Onpa aikaisemmin sellainenkin kerta ollut, että olen ostanut kaksikin huopavillahattua saman tien ja todisteeksi kuvauttanut itseni ne molemmat päässä päällekkäin. Hulluinta näissä ostoissa on se, että en kykene pitämään edes yhtä villamyssyä, olkoon miten kaunis hyvänsä. En edes pakkasella. Ovat liian kuumat. Tulee hiki.

Onpa sellainenkin reissu koettu, kun melkein tappelimme pienestä piparitalosta. Että kuka sen saa ostaa. Voi jesses sentään!

Jouluglögin valinnassa saattaa sitten mennä vähän aikaa. On niitä niin monenlaisia. Hinnat ovat kutakuinkin samat elleivät aivan samat eri kojuissa. Tänä vuonna otin omenaglögin, joka oli itselleni uusi tuttavuus siellä. Ei tule siitä mitään vakioglögiäni. Ensi joulun alla otan jotakin muuta.

Kauneimmillaan tietysti Tallinnankin joulutori on pimeällä, kun kaikki valot loistavat kauniina. 

Ei Tallinna tietysti ole vain Energia Kohvikia ja Raatihuoneen toria. Ne ovat kuitenkin tälle ystävä- ja kolleganelikollemme niitä mustpaikkoja. Niiden mukaan suunnittelemme sitten muut menot, joita on enemmän tai vähemmän riippuen visiitin pituudesta. Outoa ehkä, että jos yövymme, vakihotellia meillä ei ole.

Vaihtelu siis virkistää. Kunhan se ei vaan  koske Tallinnan aamukahvi- tai jouluglögipaikkaa.