Kirjoitukset avainsanalla Kristo Salminen

Koko juhlavuoteni pääsi loppupuolelleen ennen kuin ihan oikeasti täytin 70! Onhan tämä nyt ollut huikea vuosi: minä 70 vuotta, Psykologiliitto 60 vuotta, omakotiyhdistys 60 vuotta, Aamulehti 136 vuotta ja ai niin, Suomi 100 ja olihan niitä vielä joitain muitakin.

Vanhaksi en vieläkään itseäni tunne. Toki minua saa ihan vapaasti vanhaksi nimitellä. Ja lepo vaan kaikille, sekin aika tulee, kun koen itseni vanhaksi, jos pää vaan pystyssä keikkuu. Hetken kyllä jo vanhuuttani epäilin, kun seurakunnalta tuli onnittelukortti (epämuodikkaasti kuulun edelleen kirkkoon), jossa kysyttiin halukkuutta papin vierailuun. Hupsista! Lapsuudessa pappi kävi onnittelukäynnillä vain ikivanhojen luona. Miten minulle nyt sellaisia tarjotellaan?

Olen jokseenkin samaa mieltä kuin 99-vuotias Jaakko Estola, joka ei myöskään koe olevansa vanha, vielä (HS 3.9.17). ” Kun ihminen jää seinien sisälle, vanhuus tulee. Vanha on sitten, kun on sidottu tuoliin ja riippuvainen toisista. Minä saan vielä liikkua ja löytää iloa toisista ihmisistä.”

Varsinaista vuosikymmenenvaihtumismerkkipaalupäivää tietenkin taas juhlistin. Laitanpa sen päivän ”menun” tähän. Sitä saa vapaasti kopioida, toimi hyvin. Olennaisesti siihen tarvitaan mies mukaan. Häntä tarvitaan niin järjestelyihin kuin maksumieheksi. Ellei ole miestä, voi käyttää kansakoulussa oppimaani vähennyslaskun sääntöä: ellei ole, mistä ottaa, täytyy lainata. Eli miehen korvaa lainahenkilö.

1.   Pehmeä herätys

Mies kantaa tarjottimella kahvit ja kynttilän sekä postissa tulleet onnittelukortit makuusijallesi. Lahjat olet saanut jo moninaisissa juhlissa aikaisemmin. Jos miehesi tai lainahenkilö on laulutaitoinen tai -haluinen, onnittelulaulu on poikaa. Minun mallissani aamun laulun korvaa myöhemmin Esikoisen perheeltä tuleva ihanan ihana, moniääninen ja kaikuva, kolmella kielellä laulettu Paljon onnea vaan-laulu.

2. Onnitteluhalit

Hyvä ystäväsi on ilmoittanut, että hän haluaa tulla antamaan aamulla onnitteluhalaukset. Lämpimät sellaiset saatkin ja Pentikin ihanan porokynttilän kaupan päälle.

2.   Toivetuokio: hammaslääkäri?

Tämän rastin voit jättää väliin, ellet ole edellispäivänä ollut suuhygienistillä hammaskiven poistossa. Jos olit siellä, yksi hammaspaikkasi putosi melkein syliin. Ihana suuhygienisti haki ja saikin sinulle seuraavaan aamuun lääkäriajan. Esittelipä vielä eri malleja, joilla ainakin ehtisit junaan, johon sinulla on jo lippu. Se hyöty näistä hammashoitokäynneistä lisäksi on, että voit haaviisi kerätä muutamatkin onnittelut. Luonnollisesti selostat heti (mieluummin jo oven suussa), mikä ihmiskunnan kannalta merkittävä päivä nyt on kyseessä.

3.   Kauas kauas etelään, Hesaan hotelliin

Matka sujuu sutjakkaasti miehen hoitamilla lipuilla. Tosin et kenellekään pääse mainostamaan päivääsi. Puolipaha juttu!

4.   Terveysruokaa

Pieneen nälkääsi huomaat kaipaavasi lihapiirakkaa. Kaiketi muisto jotain vuoden takaisesta Hesan Assan piirakasta tulee nenääsi. Ja tottakai! Epäröit hetken, mutta sitten muistat, että juhlapäivänäsi saat syödä mitä haluat. Päälle hyvät pullakahvit. Sillä reissulla mukaasi tarttuu myös yksi pusero. Ei paha, ihan hyvä!

5.   Kulttuuripläjäys numero yksi

Helsingin taidemuseossa syntyjään eteläpohjalainen Eero Nelimarkka (1891-1977) osoittautuu paljon monipuolisemmaksi taiteilijaksi kuin mitä olet luullut. Lakeustaulujen lisäksi hän on tehnyt esimerkiksi muotokuvia ja asetelmia. Osut sattumalta juuri opastuksen alkuun.

Punaiset tohvelit, vuosi 1917

Syklaamit ruukussa, vuodelta 1919.

Istuva poika, vuodelta 1915.

Omakuvia vuosilta 1914-1915.

Nelimarkan taulujen lisäksi ihailet taas kerran Tove Janssonin freskoja, jotka ovat sijoitettuina HAMiin. Siinä taas toinen monipuolinen taiteilija.

Nämä isokokoiset freskot Jansson maalasi Erik von Frenckellin tilauksesta "taidekoristeluna" Helsingin kaupungintalon Kaupunkikellari -ravintolaan. Vuosi oli 1947, jolloin siis minä ja muutama muu suomalainen sulostutimme maata ensiparkaisuilla. Ylempi teos on nimeltään Juhlat maalla ja alempi Juhlat kaupungissa. Viime mainittuun Tove Jansson on maalannut itsensä etualalle istumaan ja tupakoimaan. Sen aikainen rakastajatar Vivica Bandler tanssii taustalla.

6.   Kulttuuripläjäys numero kaksi

Tähän olet taas tarvinnut miestä tai lainahenkilöä. Hän on saanut liput jo kaksi kuukautta aikaisemmin täyteen varattuun Shakespearen Richard III:een Kansallisteatterin Willensaunaan. Käytte pientä kinaa siitä, kumpi saa istua käytäväpaikalla. Vetoat juhlapäivääsi, joka miehen mielestä rupeaa menemään liiallisuuksiin. Olet kuitenkin niin armollinen (vain tänään), että vaihdat väliajan jälkeen paikkaa miehen kanssa.

Olet suhtautunut etukäteen hieman epäillen tämän teatterikappaleen nautittavuuteen, vaikka arvostelut ovat olleet hyvät. Joudut syömään epäilevät sanasi karvaasti! Näytelmä on vallan vaikuttava ja mukaansa tempaava! Kristo Salminen Richardina tekee mielettömän hienon työn! Tottakai kaikki muukin on paremmin kuin kohdillaan. Mietit näytelmän sanomaa: paha saa palkkansa. No joo, ei se kyllä ihan oikeassa elämässä valitettavasti aina niin käy.

Väliajalla nautit Kultaisen glögin. Aivan kultaiselta maistuu! Saat tietää glögin aineosatkin, jotka painat mieleesi. Tietenkään et muista niitä enää hotellillakaan!

7.   Ruokaa sieltä, mistä sitä helpoimmin saa!

Aterioitte hotellin ravintolassa. Ei sitä jaksa enää lähteä haahuilemaan pitemmälle. Täysimittainen ateriointikaan, joka vielä päivällä oli mielessä, ei houkuta enää. Siinä aterioinnin lomassa (kännyhän kuuluu nykyään ilman muuta ravintolapöytään) luet onnittelutekstiviestejä, joita on tullut sellaisilta ystäviltä/tuttavilta, joiden ikipäivänä et olisi uskonut päivääsi tietävän tai ainakaan muistavan.

8.  Joka tietoa lisää, se ei tuskaa lisää

Luet vuoteessa netistä siitä, millainen Richard III oikeasti oli ja mitä teki. Suoritat samalla sisälukua miehelle tai lainahenkilölle. Tämä 1400-luvun lopun kuningas ei näiden lähteiden mukaan oikeasti ollut sellainen juonittelija ja päiden katkoja, mitä Shakespeare näytelmässään on kertonut. 1900-luvulla jopa perustettiin seura puhdistamaan Richardin mainetta. Mitä lienee noin sata vuotta myöhemmin eläneellä kirjailijalla ollut hampaankolossa Richardia vastaan?

10 Sängyssä pyöriskelyä pikkutunneille

Olet jotenkin niin fiiliksissä, että uni ei tule. Ajattelet, miten monista asioista saat olla elämässäsi kiitollinen! Ruusuilla olet paljon tanssinut. Tosin piikit ovat kyllä pistelleetkin, välillä verille asti. Mitäpä niitä enää muistelemaan, veren vuodot on tyrehdytetty. Parempi on muistella ruusun kukkien pehmeyttä jalkojesi alla ja niiden ihanaa tuoksua!

Olen nyt sitten ihan iällä! Jo kesällä aina tilaisuuden tullen uhosin tyttärille: ”Kohta olen siinä iässä, että saan sanoa ja tehdä, mitä haluan.” Ja mitä nämä kelvottomat vastasivat? ” Ikään kuin et olisi tähän asti niin tehnyt!”

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/3 | 

Paljon onnea syntymäpäivän johdosta! Taitaa olla aika tyypillinen ekstrovertin ajatus tuo, että voima löytyy muista ihmisistä ja siksi on aktiivisesti liikuttava kodin ulkopuolella, muuten vanhenee - kenties happaneekin. Mahtaisivatko ekstrovertit elää muita pidempään? Mielenkiintoinen ajatus, josta tutkimus ehkä vielä joskus sanoo jotakin.

Vierailija

Luulin vastanneeni jo kommenttiisi, mutta bittiavaruus sen lienee vienyt. Siis, ensiksikin kiitos onnitteluistasi. Oikeassa olet siinä, että ekstrovertti nauttii toisten ihmisten seurasta ja saa siitä iloa. Kodin ulkopuolella ei ole PAKKO liikkua, kuten esität, vaan ainakin minä liikun siksi, että nautin siitä. Nautin myös yhtä lailla kotona olosta. Ne täydentävät toinen toisiaan. Ajattelen myös, että voima löytyy itsestä. Vain silloin, kun on heikoilla, tarvitsee voimaa muilta, jokainen. Mitä vanhenemiseen tulee, sitä tapahtuu joka tapauksessa, teemme mitä tahansa. Eletään siis ja annetaan toistenkin elää!

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015

Hei Maija. Nyt tapahtui kämmi! Minä olen kirjoittanut tuon edellisen Vierailijan nimimerkillä olevan vastauksen. En muistanut, että olin jo uloskirjautunut ja sain sitten tuon nimimerkin. Pahoittelen sotkua! Anjakaarina

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat