Mitään emme omista 

 emme edes lapsiamme

 Mikään ei kestä ikuisesti

 ja kaikki muuttuu

 Mitä tänään vielä on

 ei välttämättä enää huomenna ole

 Tänään on hyvä muistaa olla kiitollinen

 siitä, mitä nyt on

 

En ole ollut enää vuosikymmeniin lupausten tekijä vuoden vaihtuessa. Kuitenkin tämä ajatelma, jonka löysin kansioitani siivotessani, saa miettimään tulevaa vuotta. Valitettavasti ajatelman ajattelijaa en ollut laittanut muistiin.

On alkanut vuosi 2018.

Tämän vuoden tärkein asia näyttää olevan, jos joukkoviestimiä uskoo, vahvempien oluiden ja lonkeroiden tulo elintarvikekauppoihin. ”Tämä on niin iso juttu. Nyt ollaan kansainvälisiä,” totesi ilmeisen hurmiossa yksikin ostaja. Siis muuta ei tarvittu kansainvälistymiseenkään. Tästä vaan hupsista, hupsista vaan. Nyt täytyisi tietysti meikäläisenkin ruveta oluen juojaksi, että olisin kansainvälinen. Kuka nyt junttilainen haluaisi olla? Ja tietysti mieluummin vahvempaa olutta pitäisi vetää kaksin käsin. Kansainvälisyys vain kasvaisi.

Mutta leikki sikseen.

Tulevaisuutta voi ymmärtää historian kautta, sanotaan. Viime vuoteni, Juhlavuoteni, siirtymä seitsemänkymppiseksi, oli täynnä mielenkiintoisia ja uusia kokemuksia. Ihmisen vuodenajoissa siirryin Täyteen Syksyyn.Tämä vuosi lienee siinä mielessä vähäelämyksellisempi, niin luulen. Kaikki muuttuu, kuten ajatelmassakin sanotaan.

Kovin suurellisia en uskalla luvata. Kuitenkin yrittää voin aina.

1.   Yritän antaa unelle mahdollisuuden tulla ennen aamuyö kahta tai kolmea. Edes joskus! Voisin uskoa, että mielenkiintoinen kirja on mielenkiintoinen vielä aamullakin.

2.   Lupaan edelleen tehdä paljon asioita, jotka ovat omannäköisiäni ja tuottavat hyvää mieltä.

3.   Yritän tehdä asioita, jotka tuottavat iloa läheisillekin.

4.   Jos vaikeuksia tulee, yritän muistaa ystävältäni saamani uuden vuoden ohjeen: Leoka pystyyn, kun tulloo kova paekka, pyssyypä aenakkii suu kiinni.

5.   Yritän olla valittamatta turhista, kuten esimerkiksi säästä. Jos valitan olemattomista, minua saa nipistää.

Tosin säästä valittaminen ei ole alkuunkaan suurin valitussyntini. Opin jo vajaa 30 vuotta sitten, että sää on vain pukeutumiskysymys. Olin silloin kuopuksen kanssa hoitovapaalla ja ulkoilimme joka päivä, säällä kuin säällä.

6.   Yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta hyvästä, jota elämääni kuuluu.

 

Katsoin joku päivä sitten tallentamani Inhimillinen tekijä-ohjelman. Siinä haastateltavana oli entinen 27-vuotias freestylehiihtäjä Pekka Hyysalo äitinsä ja veljensä kanssa. Hän sai hypyssä kaatuessaan vakavan aivovamman seitsemisen vuotta sitten. Sisukkuudella ja positiivisella asenteella hän on kuntouttanut itseään. Samalla positiivisuudella hän suhtautuu elämään. Jos hänellä ei ole syytä valitella, miten minulla sitten olisi?

Vaikka tuleva vuosi todennäköisesti tuo mukanaan muutakin kuin mukavia asioita, pyrin silti pääsääntöisesti suhtautumaan Eeva Kilven tavoin:

Elämä on arvaamatonta. Koskaan ei voi tietää, mitä hyvää tapahtuu.

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat