Musiikki kuuluu kaikille!

Tämän niminen seminaari oli viikko sitten Tampereella Laikun musiikkisalissa. Järjestäjänä oli Minun ääneni-hanke.

Minun ääneni-hanke toimii Pirkanmaalla 2021-2024. Pirkanmaalla järjestetään kuntouttavia musiikkiryhmiä muistisairaille ja heidän omaisilleen. Myöskin koulutetaan muistisairaiden läheisiä, ammattilaisia ja vapaaehtoisia käyttämään musiikkia muistisairaiden arjessa. Olin viime syksynä yhdessä ryhmässä kuorokummina ja tein siitä postauksen, jonka voit lukea klikkaamaalla alaolevaa linkkiä.

https://www.etlehti.fi/blogit/anjakaarina/minun-aaneni-hanke-pirkanmaall...

Kaikille avoin ja maksuton seminaari Musiikki kuuluu kaikille- Musiikkikuntoutuksen mahdollisuudet muistisairaiden elämässä, kokosi musiikkisalin kutakuinkin täyteen innokkaita seminaarilaisia. Aamupäivällä oli työpajoja ja iltapäivällä luentoja sekä paneelikeskustelu.

Olin päivässä vapaaehtoisena martan hommissa eli kahvia keittämässä. Jostakin syystä Laikussa ei ollut mahdollista kahvia keittää. Yksi hankkeen puuhanainen, Anna Arola, sai hommattua meille vieressä olevasta Vanhasta kirkosta kahvinkeittomahdollisuuden. Moporippikoulua käyviä poikia oli kirkkosalin puolella, kun me sakastin pienessä keittiössä Valon kanssa täyttelimme termospulloja Laikkuun vietäväksi. Eipä ole kirkko, ei ainakaan Vanha kirkko, lipunut kauaksi ihmisten arkipäivästä.

Iltapäivällä pääsin estradille syksyn musiikkiryhmäläisieni kanssa. Säestimme Boomwhackers-soittimilla laulua Tammerkosken sillalla ja Joulu on taas. Kyseessä on eriväriset ja eri pituiset putkilot, joita esimerkiksi polveen lyömällä saadaan aikaan eri sävel. Seminaarilaiset osallistuivat innokkaana lauluun.

Päivän viimeisen ohjelman, paneelikeskustelun, aiheena oli: Miten musiikki soisi enemmän muistisairaan arjessa? Juontajana oli musiikkitoimittaja Inari Tilli. Panelisteina oli neuropsykologi ja apulaisprofessori Teppo Särkemö, filosofian tohtori ja musiikin tutkija Annika Tammela, terveystieteiden maisteri Katja Hautsalo ja yhteisötaiteilija Kanerva Kartano.

Keskustelussa tuotiin esiin esimerkiksi:

·      musiikilla voidaan vaikuttaa alkuvaiheen muistisairauteen. Musiikin voima säilyy kuitenkin loppuun saakka.

·      hoivatyössä on tärkeä ymmärtää, että musiikki, kuten muukin taide, kuuluu arkeen

·      tarvitaan työntekijän oma oivallus, miten itse voi käyttää musiikkia työssään, työntekijän oma kipinä

·      hoitaja voi rohkaista omaista esimerkiksi yhdessä kuuntelemaan musiikkia

·      jokaisella olisi hyvä olla tehtynä niin sanottu musiikkitahto: millaisesta musiikista pitää, mitä inhoaa

·      jos musiikin avulla voidaan saada parikin vuotta viivästyttämään ympärivuorokautiseen hoitoon päätymistä, se säästää inhimillisten tekijöiden lisäksi yhteiskunnalta rahaa

Päivän aikana julkistettiin Minun ääneni-hankkeelaisten, Kaisa Tienvieren, Heidi Sirviön, Maija Halmeen ja Anna Arolan, kirjoittama kirja Musiikkia muistille. Noin 150-sivuinen kirja näyttää olevan aivan mahdottoman ansiokas käsikirja muistikuntoutukseen! En ole sitä tokikaan vielä lukenut, selaillut vain. Kirjaa halutessaan voi varmaankin kysellä Pirkanmaan muistiyhdistyksestä.

Erilaisista ohimennen kuulemistani kommenteista ja musiikkisalin ulkopuolellekin kuuluneista naururemahduksista päättelin, että seminaari oli, paitsi asiapitoinen, myös hauska. Mikä sen parempaa! Sen toki tiedänkin, että hankkeelaiset ovat, paitsi osaavia, myös huumori-ihmisiä.

Yllätyksenä saimme me vapaaehtoiset avustajat lähtiessä pussin, josta löytyi muun muassa rytmimuna ja hiplailusivellin. Kiitos Kaisa, Heidi, Anna ja Maija!

Musiikki kuuluu kaikille-seminaarin taltiointi löytyy youtubesta.