Aamupäivällä satuin kuuntelemaan autoradiosta ohjelmaa villiyrteistä. Siinä hehkutettiin niiden suosion olevan niin suuri, että voidaan puhua jo kansanliikkeestä.

Loppuiltapäivästä olin jo Vihiojan varrella etsimässä yrttejä Pirkanmaan Marttojen kurssilla Villiinny yrteistä.

Jos totta puhun, näillä kahdella asialla ei ole mitään syyseuraussuhdetta. On vain ajallinen yhteys. Olin saanut jo aikaisemmin Marttojen kurssin äitienpäivälahjaksi Kuopukselta.

Kansanliike tai ei, mutta kyllähän viime viikkoina on aiheesta tulvinut asiaa niin luukuista kuin räppänöistä. Ei liene huono! Itselläni on ollut aikoinaan suhde mesiangervoon , jonka lehtiä ja kukintoja olen kuivattanut teeksi. Siitä lienee kuitenkin aikaa jo muutama kymmenen vuotta. Miehen tekemänä olen syönyt nokkoskeittoa. Suhde yrtteihin on siis olemassa, joskin heikonheikkona ja katkeilevana säikeenä. 

Kurssin ohjaajina toimivat kotitalousasiantuntija Pilvi Manninen ja puutarha-asiantuntija Heidi Ovaska. Heidän yhteistyönsä sujui juohevasti ja hienosti täydensivät toisiensa tietoja.

Aloitimme kurssin tutustumalla ulkona luonnossa tavallisimpiin  yrtteihin, kuten nokkoseen, maitohorsmaan, vuohenputkeen ja voikukkaan. Saimme oppia myös siitä, mihin lajeihin esimerkiksi vuohenputkea voi sotkea ja miten erottaa ne toisistaan. Itselleni oli uutta, että voikukan lehdistä pyöreämpi vain kannattaa poimia. Fiksummat ovat sen tietenkin tienneet jo aikapäiviä. Syvän sahalaitaiset ovat nimittäin karvaita. Voikukasta voi käyttää paitsi lehdet, myös kukat ja nuput. Ihan supussa olevia nuppuja ei kannata ottaa, vaan vähän keltaista on jo syytä näkyä.

Makunsa kullakin, mutta taidanpa nuppuja salaatissa maistettuani jättää ne luontoon. Ehkä marinoituina voisivat minullekin kelvata.

Voikukkia olisi meillä nurmikko keltaisenaan. Ostin kyllä joskus viime vuosisadalla voikukkaraudan, mutta jostakin syystä se ei ole vajassa hoitanut hommiaan. Ruokaa siis olisi piha täynnä. Mutta, lannoitetusta maasta niitä ei saa poimia syötäväksi.

Keväiset maitohorsman alut maistuvat paitsi salaatissa myös parsan tapaan laitettuna. Ihan sinälläänkin niitä pureskelee suuhunsa. Myöhemmin voi käyttää lehtiä ja kukkia.

Toisena kurssi-iltana kertasimme ensin yrttejä, niiden keruuta ja käyttötapoja. Sitten ryhdyimme tositoimiin. Teimme kuuden hengen porukalla peräti kymmenen ruokaa. Ja tietysti söimme niitä sitten halulla hartahalla. Tiskatakaan ei tarvinnut ruokailun jälkeen.

Itse tein Nokkosfocaccian ja yrttilevitteen.

Levitteeseen tykästyin, kuten jokunen muukin. Vaikka luonnon yrttien ruokaohjeita on nykyään pilvin pimein, laitan muutaman oman suosikkini Marttojen ohjeista. Näihin en itse ole vielä muualla törmännyt.

Yrttilevite

100 g oivariinia tai muuta levitettä

siankärsämön lehtiä

voikukanlehtiä

sitruunamehua

Eikä muuta kuin huuhdottuja, ihan pieneksi veitsellä pilputtuja lehtiä maun mukaan sekoitetaan levitteeseen ja sitruunamehua mukaan  jälleen omaa makuaistia kuunnellen. Siankärsämön kanssa kannattaa aloittaa maltillisesti. On aika väkevä yrtti.

Yrttivoin lisäksi tämä piirakka oli tosi hyvä.

Nokkos-juustopiirakka

100g voita tai margariinia

2 keitettyä, kylmää perunaa hienona raasteena

2,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl vettä

1 tl leivinjauhetta

Täyte

200 g salaattijuustoa kuutioina

2 dl kiehautettuja nokkosenlehtiä hienonnettuina

1 nippu ruohosipulia

2 dl kermaviiliä

4 munaa

 1dl maitoa

ripaus mustapippuria

ripaus suolaa

Sekoita keskenään pehmeä rasva ja perunaraaste. Sekoita keskenään vehnäjauhot ja leivinjauhe sekä nypi ne sormin rasva-perunaseokseen. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kauli tai taputtele taikina ohueksi levyksi piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Sekoita keskenään ryöpätyt, hienonnetut nokkosen lehdet, hienonnetut ruohosipulit ja salaattijuustokuutiot. Sekoita keskenään munat, maito ja kermaviili. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Lisää seos täyteaineiden joukkoon ja kaada vuokaan. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja täyte kokonaan hyytynyt.

Oikein suosikkieni suosikki oli kuitenkin tämä.

Omenainen  vihersmoothie

1 avokado

puolen sitruunan mehu

0,5 – 1 dl tuoreita, hienonnettuja villiyrttejä, esim. kiehautettuja nokkosia, silputtuja voikukan tai vuohenputken lehtiä tai noin 2 rkl kuivattuja

muutama mintun lehti

pala banaania (noin 3 cm) tai 1rkl hunajaa

3 dl omenamehua

Halkaise avokado, poista kivi ja koverra hedelmäliha kuorestaan. Mittaa kaikki ainekset astiaan ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.

Ja eikun syömään tahi enemmänkin juomaan. Herkullista!

Kurssi oli kaikin puolin hyödyllinen ja mikä parasta, mukava! Ilman minkäänlaista provikan toivoa voin suositella. Kun kerroin kylillä ja kujilla kurssista, kiinnostuneita kysymyksiä riitti etu- ja jälkikäteen. Ja tiedoksenne: saniaisen lehtialkujen suloisia kiehkuroita ei voi syödä. Tätä eräs ystäväni oli miettinyt.

Nyt pyöräillessä katselen pientareita sillä silmällä. Kyllä kyllä, toki tiedän, että tien vierestä ei poimita. Eikä muutamaa sataa metriä lähempääkään. Katselenkin vain ikään kuin kuivaharjoitellakseni: tuossa on tuota ja tuossa tuota, tuota voisi laittaa salaattiin, tuota keittoon, tuota……

Saatat kysyä, joko olen kokeillut kotona kurssilla tehtyjä ruokia tai joitakin niistä monista, joihin myös saimme ohjeet. Joudun valitettavasti vastaamaan, että en vielä. Mitä nyt mies on pari kertaa lenkiltään tuonut maitohorsman alkuja salaattiin. Että jotakin villiä on sentään syöty! Enkä usko, että jäävät ainoiksi. Jahka toimeen tartutaan!

Ei siis hämäläisittäin jos, vaan pohjalais-hämäläisittäin jahka.