Tämä tapahtuma kuuluu sarjaan vuosittaisia traditioita.

Neljän ystävän kanssa kokoonnumme aina elokuun lopulla yhden omistamalle siirtolapuutarhamökille.

Ohjelma on joka vuosi sama. Tärkeimpänä siinä on syöminen. Eikä mikä tahansa ruoka, vaan porukan miespuolisen tekemä lohi. Me naiset suurin piirtein paastoamme koko päivän, että varmasti jaksamme syödä mahdollisimman paljon.

Lohiruoan ohje on seuraavanlainen:

500 grammaa lohta

2 dl rypsiöljyä

kahden sitruunan mehu

2 rkl merisuolaa

2 tl hienoa sokeria

2 tl murskattua rosepippuria

2 rkl valkoviinietikkaa

Lohi leikataan ohuiksi viipaleiksi. Ohuiden siivujen leikkaaminen onnistuu silloin, kun kala on jäinen, ei kuitenkaan umpijäässä. Lohiviipaleet laitetaan muiden aineiden kanssa kulhoon. Annetaan olla yön yli kylmässä. Jos oikein kiire on saada ruokaa, kala kypsyy lämpimässä neljässä tunnissa.

Me naiset olemme jokainen tehneet tätä kotona  ”lohimiehen” reseptin mukaan. Emme ole vain onnistuneet saamaan yhtä hyvää. ”Lohimies ” on kertonut salaisuudekseen, että rupeaa hommaan käsiään pesemättä vasta, kun kädet ovat riittävän likaiset. Hahhahhaa! Oikeasti uskon, että hyvässä seurassa kaikki maistuu paremmalle.

Lohen kanssa syömme siikliperunoita, keitettyjä kananmunia, tomaattia ja Aallon ruisleipää. Leivänkin on tärkeää olla juuri Aallon leipomosta.

Tervetuliaismaljana on venäläistä samppanjaa lasi. Lohen kanssa valkoviinilasillinen ja vettä.

Että maistuu hyvälle! Yleensä kulhollinen syödäänkin loppuun, melkein nuolemme viimeiset pisarat.

Jälkiruokana on kahvi jonkun makean piirakan kanssa. Tänä vuonna oli pieni kermakakku. Siinä ei enää ole perinteillä niin tarkkaan.

Näitä kun nautiskelemme, istuskelemme terassilla, maistelemme puutarhan marjoja, juttelemme menneistä, tulevista ja nykypäivästä, niin iltapäivä hurahtaa myöhäiltaan ykskaks.

Maailma on taas sen jälkeen hetken mallillaan!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla