Viime vuoden viimeinen päivä.

Hommat rullasivat omaa tahtiaan. Touhua tosin riitti, kun Esikoinen lapsineen ja Kuopus Avokkineen oli vuotta vaihtamassa meillä. Säpinä alkoi, kun mies huomasi jätevesiputken tukkeutuneen. Ensin kuulustelua, onko joku laittanut vessan pyttyyn jotain sopimatonta. Kukaan ei ainakaan tunnustanut ja siltä osin rauha tuli huusholliin.

Että vesi- ja vessahommat taas pelittäisivät, miehen piti mennä likakaivoon tukosta avaamaan. Sanonpa vain, että hyvä hankinta, ainakin vanhassa talossa asuvalle, on mies, joka vielä 60+ on hoikka ,ketterä ja osaava. Likakaivoon maan tasalta vievä putki on nimittäin tosi pieni. Eduksi on myös, jos tämä mies ei hyljeksi askarointia vessaputkessa. Jos mies, joka meillä putkiongelmat(kin) ratkaisee, omaisi vaikkapa kaljamahan, ei tulisi mitään. Mistä lienee olisi saanut Uudenvuodenaattona apua? Minä hyppäsin ruoanlaiton välissä ulkona kyselemässä, vieläkö henki kulkee ja toin ja vein tarvikkeita. Milloin laskin vessaa, milloin keitin kiehuvaa vettä.

Ja lopulta putki taas veti ja vessakin oli käytössä. Joku siinä joutui jo ennen sitä käymään puskapissalla. En kerro kuka.

Kaikki siis hyvin ja pääsimme itse asiaan: Aattoa juhlimaan. Se sujui kaikkia perinteitä noudattaen: syömingit toki, kuoharit joo, jätkän kynttilän liekeissä tinan valanta ja makkaran paisto ulkona. Välillä tanssia oman koreografian mukaan jättisädetikkujen kanssa.

Paukuttelut paukuteltiin sitten vuoden vaihtuessa. Espanjalaista tapaa lainaten söimme viiirypäleen joka sekunnilla kymmenen sekuntia ennen vuoden vaihtumista. Taisi käydä niin, että kukin söi vain niin monta kuin ehti, mutta hyvä niin. Keltaisia huivejakin löytyi kaulaan, jonka taas Chilessä koetaan Uutena Vuotena tuovan onnea.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä.

Kaunein toivotus, jonka olen saanut, kuuluu jotenkin seuraavasti. Haluan sen kautta toivottaa Hyvää Uutta Vuotta kaikille.

Tuokoon Uusi Vuosi sinulle sitä, mitä toivot. Vieköön se mennessään sen, mitä taakkana kannat. Säilyttäköön vuosi sen, mitä rakastat.

Jossain radio-ohjelmassa lääkäri Iris Pasternack totesi jotenkin näin:

On surullista, jos ihmisen elämän pääasia on oman elämän ja kropan vatkaaminen.

Olen täsmälleen samaa mieltä.

Siksi edellä olevien toivotusteni lisäksi toivon, että me elämässämme tällä hetkellä monessa mielessä hyvinvoivat, voisimme ja haluaisimme antaa jotain hyvästämme niille, joilla kaikki ei elämässä ole hyvin. Onko se toisen huomioimista, huolten kuuntelemista, käytännön apua, rahaa, läsnäoloa, osallistumista johonkin tai jotakin muuta? Pieni on kaunista. Jos haluat siirtää vuoren, aloita siirtämällä siitä yksi kivi.