Ei, en itse ole tätä kielikuvaa keksinyt. Lainaan tässä kulttuuritoimittaja Harri Hautalaa (AL 28.4.18). Wienin filharmonikkoja viime lauantaina Tampere-talossa kuunnelleena olen absoluuttisen ehdottomasti samaa mieltä! Siitäkin huolimatta, että Rolls-Roycessa en ole koskaan edes istunut.

Jos Rolls-Roycessa kokee näin pehmeää, uinuvaa, siivittävää, nostavaa, ajantajun hävittävää, tunteellista, räjähtävää olotilaa kuin tässä konsertissa, niin myönnän: autojen aatelia on!

Kapellimestari Harding astuu reippaasti ja hymyilevänä orkesterin eteen.

Alkubiisi (kuten oma kapellimestarimme Rouvali varmasti sanoisi) on Leonard Bernsteinin Sinfonia nro 1, Jeremiah. Bernstein lienee osalle yleisöä tunnetumpi musikaalistaan West Side Story. Solistina on mezzosopraano Elisabeth Kulman. Kerrankin orkesterin soitto ei hukuta solistin laulua. Laulu kuuluu hyvin, joskaan mitään siitä en ymmärrä, hepreaa kun sattumalta en osaa. Kauniin, soinnukkaan laulun toki kuulen – ja nautin. Kokonaisuus on upea, upea!  

Kulman saa lisäpisteitä minulta kauniista asustaan: mustaa ja punaista. Olkoon sitten vaikka pinnallisuutta, mutta kyllä minusta visuaalisesti kaunis kokonaisuus lisää nautintoa.

Väliajalla mietin, miten miesvaltainen soittajisto onkaan. Frakkipukuisten miesten joukosta saa hakemalla hakea naisia. Satunnaislaskennalla pääsen kymmeneen. Perinteinen orkesteri onkin ollut soittajavalinnoissaan vanhakantainen. Ensimmäinen nainen pääsi täysjäseneksi vasta vuonna 1997.

Väliajan jälkeen orkesteri soittaa Gustav Mahlerin sinfonian nro 5. Ja miten soittaa! Ja millaisen sinfonian Mahlerin lahjakkuus onkaan tuottanut! On sydämeenkäypää tunteikkuutta ja herkkyyttä! On joka solua ravistelevaa räjähtävää voimaa! On kaikkea siltä väliltä!

Etukäteen päätän olla tarkkana, että huomioin sen osan, jonka Mahler sävelsi rakkaudentunnustuksena tulevalle vaimolleen Alma Schindlerille. Mutta mitä vielä! Sinfonian osat ja niiden vaihtumisen huomioiminen ei vähempää voisi muistua mieleeni musiikin nautintoon antautuessani! Siltikin, pelkkä tietoisuus rakastetulle sinfonian osan säveltämisestä saa selkäpiini ihanasti karmimaan. On se vaan niin ihanaa! Mikä mies!

Voi että olemme haltioissamme konsertista! Lopussa aplodeeraamme minuuttitolkulla seisaaltaan! Rohkeimmat kannustavat huudoinkin. Ylimääräistä ei silti tule. Luultavasti Harding jo kiireisen päivän jälkeen haluaa lepäämään.

Myöhemmin luen, että toimittaja Vesa Siren pettyi, kun Mahlerin sinfonia ei soinutkaan hänestä taivaallisen täydellisesti (HS 30.4.18). Minä kun en ole tuota taivaallista täydellisyyttä vielä koskaan kokenut, olen ääriäni myöten ravittu näillä maallisilla soinnuilla!

 

TÄTÄ ENNEN TAPAHTUNUT

Laadun päälle ymmärretään Tampereellakin. Liput oli joko loppuunmyyty tai loppuun varattu jo puoli vuotta aikaisemmin. Oman jännityksensä konserttiin toi legendaarisen kapellimestari Zubin Mehtan sairasloma. Paikkaajaksi saatiin orkesterille tuttu Daniel Harding. Hänet kiidätettiin yksityiskoneella saman iltapäivän Tukholman konsertista. Tukholmalaiset ystävällisesti suostuivat oman konserttinsa lyhentämiseen. Meidän konsertimme alkua myöhäistettiin kolme varttia.

Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas ja orkesterin intendentti, kontrabasisti Michael Bladerer pitivät halukkaille teosesittelyn vapautuneessa ajassa. Kävi ilmi, että orkesteri on 175 vuotta vanha, soittajia on kutakuinkin yhtä paljon. Tampereella heistä on nyt sata, loput soittavat sillä aikaa Wienissä.

Ainoastaan Wienin valtionoopperan orkesterin jäsen voi hakea filharmonikkojen jäseneksi. Tällöinkin hänellä täytyy olla takanaan menestyksekäs kolmen vuoden soittojakso valtionoopperassa. Valikoitunutta joukkoa siis.

Meilläkin katsottu ja kuunneltu Uudenvuoden konsertti lähetetään sataan maahan ja sillä on noin 100 miljoonaa katsojaa ja kuuntelijaa! Huikeeta!

Esittelyjä kuunnellessani mietin, enkä ensimmäistä kertaa, että on tuo Ahokas pätevä, osaava ja tyylikäs Tampere-talon toimitusjohtaja. Kadehtien katselen taas kerran hänen hiusmalliaankin. Jotain tuontapaista haluaisin itsekin päähäni. Mutta jos on viisi hiusta päässä, niin miten nostat ne pystyyn tuollaiseksi tuuheaksi harjaksi. Jos joku tietää konstin, niin ilmoittakoon heti!

 

JÄLKISANAT

Tiedän ja tunnen olevani etuoikeutettu, kun sain nauttia tästä voimallisesti vaikuttavasta huippuorkesterin konsertista! Kirjailijat tapaavat luetella kirjansa lopussa kiitoksia heille, jotka ovat kirjoittamista tukeneet. Miksipä ei sitä voisi soveltaa laajemminkin?

Vaikkapa näin.

Haluan kiittää eri tahoja, jotka ovat mahdollistaneet taidenautintoni Wienin filharmonikkojen konsertissa Tampere-talossa.

Kiitokset

·     Tampere-talolle, jonka yhteistyön ansiosta konsertti toteutui

·     Jane ja Aatos Erkon säätiölle, jonka taloudellinen tuki mahdollisti konsertin

·     ystävälleni Paulalle, joka osti minulle lipun 70-vuotislahjaksi ja tarjosi mukavan konserttiseuran

·     kapellimestari Hardingille, joka suostui kiireiseen ja tiukan aikataulutettuun päivään

·     ennen kaikkea jokaiselle Wienin filharmonikkojen soittajalle! Minun puolestani olette milloin vain tervetulleita Tampereelle uudelleen!

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat