Kuuselan Matti, kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Tämän sunnuntainen (17.2.19) kolumnisi Aamulehdessä sai sydämeni sykähtämään mielihyvästä. Aamukahvinikin meinasi mennä rinnuksille ällistyksestä. Nyt oli ihan pakko kirjoittaa.

Että vielä tämänkin päivän ehdin nähdä, että joku, vieläpä mies, ymmärtää meidän helmikanoiksikin nimiteltyjen, varttuneiden kulttuuria harrastavien naisten, tärkeyden lipputuloille. Ei sillä. Helmikana on kaunis, vähän toista kiloa painava, valkotäpläinen lintu. Pää nyt tosin on pieni.

Sinut oli herättänyt Työväen teatterin johtajan Otso Kauton kommentti hänen teatterin tulevaisuusvisioita esitellessään. Hän ilmoitti vihaavansa sydämensä pohjasta mummokatsojien vähättelyä. ” Juuri nämä mummot ovat tuoneet Suomeen niin vapaan seksin, hippiaatteen, huumeet kuin ranskalaiset romaanit.”

Ai ai, Otso Kautto, korvarenkailla ja sormuksilla keskiverto 50+ miehestä erottuva, et sinä ihan meitä kaikkia mummoja tunne. Itse en ole, onnekseni, tuonut yhtään huumehippua mihinkään ja vapaan seksinkin kanssa on vähän niin ja näin. Hippiaatteenikin taisi jäädä aikoinaan otsapannan ja asianmukaisen puseron tasolle. En nyt kyllä ihan ymmärrä sitäkään, mikä peukutuksen paikka on huumeiden tuonti ja miten se liittyy teatterinkatsontaan. Mutta siihen voin yhtyä, että meikäläisten mummokatsojien vähättelyä en hyväksy. En nyt kyllä ihan jaksa vihatakaan.

 

Voi Matti, Matti! Kyllä nyt imartelet minua ja muita seitsemänkymppisiä naisia ihan olan takaa! Että olemme vielä kauniitakin, viisaita, suvaitsevaisia ja vapaamielisiä. Voisinpa muutamankin kommentin näistä laatusanoista sanoa. Mutta menköön, kun kerrankin voin lillua superominaisuuksien lammessa! Eikös sitä tässä kohtaa kehuja pidä sanoa vain, että kiitos!

Olipa Matti sinulla korkea aika herätä prinssiunestasi, jossa olit jopa suunnitellut yli 60-vuotiaille omia teatteriesityksiä, että saataisiin parempaa teatteria. Ikään kuin me olisimme se jarru. Jo on paksua! Tuollainen ajatus on todella luotaantyöntävä. Olisin luullut sinun pystyvän keksimään jotain älykkäämpää. Nyt olet kuitenkin tajunnut, että katastrofi tulisi teatterikesällekin, jos suunnitelmasi toteutettaisiin. Olet siis vielä tuossa varttuneessa isoisäiässäsi kehityskelpoinen.

Lähditpäs sitten varmemmaksi vakuudeksi mollaamaan miehiä uus-autismille eli vapaaehtoiselle vähä-älyllisyydelle menetetyiksi. Oi oi Matti, vähempikin riittäisi, kun yrität korostaa meidän naisten tärkeyttä teatterille. ” Ennen Ilves voittaa jääkiekkoilun SM-kultaa kuin Matti pyytää Simoa katsomaan kanssaan Molieren Myrskyä".

Tsot, tsot Mattiseni. Olinpa tässä toissapäivänä yhden nimittämäsi uusautistisen kanssa katsomassa tätä Myrskyä. Kuten varmasti tiedät, Shakespearehan sen tehnyt on. Aika hyvä yritys sinulta esittää tietämätöntä. Ei mennyt läpi. Mutta pyydäpä huviksesi sitä Simoa katsomaan kanssasi Myrskyä. Upea esitys! Pentti Helin loistaa pääroolissa! Vähä-älyllinen seuralaisenikin piti. Alun supermelussa ja myrskyn riehunnassa jouduin kyllä pitämään silmiä kiinni. Sormia en kehdannut korviini työntää. Yritin vain rauhallisesti hengitellä syvään. Lyhyempikin alkumyrsky olisi minut vakuuttanut.

Ja vielä vinkki Myrsky-iltaan: tilatkaa Simon kanssa ihmeessä väliaikatarjoilu. Vaikka konjakin kera. Siitä se alkaa.

 

Lämpimin teatteriterveisin viisas, mutta ei välttämättä ihan apposen aukinaisen vapaamielinen

Anjakaarina

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat