Edellisessä postauksessani vähän valittelin, että kiirettä piti hoitoihin ja ruokailuihin ehtimisissä Pärnun Estonia Medical Spa’ssa. Kiire on aina kovin suhteellista. Ehdin toki useampana päivänä ulkoilla läheisen Pärnunlahden rannoilla ja jäällä. Teleskooppikävelysauvat saivat kyllä levätä matkalaukussa. Hikilenkeille ei ollut aikaa. No, aikaa ja aikaa. Höpsistä! Muut jutut vain menivät edelle.

Tähän asti olen testannut luitteni kestävyyttä käytännön kokein. Aika hyvä testi on esimerkiksi sellainen, johon tarvitaan pihakiveys, sinne ulos kannettu sohva ja höyrypuhdistusvehje. Ehdottomasti tarpeen on oikein iso pressu tavaroiden alle, johon jää sopivasti laskoksia. Siinä kun sitten kompastuu johonkin laskokseen ja kaatuu suorin jaloin kyljelleen, on testi tehty. Itse selvisin tästä täysin puhtain paperein. Niin selvisivät myös rillini, jotka tekivät lentoennätyksensä.

Toinen tekemäni testi on kaatuminen alaspäin mennessä liukkaissa portaissa, tällä kertaa suoraan selälleen. Luut selvisivät taas, pää vähän tärähti.

Kun oli mahdollisuus, varasin nyt kuitenkin Estoniassa ajan oikeaan luuntiheysmittaukseen. Se irtosi 21 eurolla ja suorittajana oli lääkäri. Mittaus tehtiin kantapäästä. Paljas jalka laitteeseen, jonkin aikaa hiljaa paikallaan ja tsadam, tietokone alkoi suoltaa paperia.

Normaali tulos tuli. Yritänkin nyt jättää muille nuo käytännön arkipäivän testaukset. Niiden toimivuudesta huolimatta en kuitenkaan niitä varauksetta suosittele.

Hyvästä selkähieronnasta innostuneena ostin päähieronnan. Jotain jo aavistelin, kun hieroja oli sama. Yleensä päähieronnassa ollessani olen istunut. Nyt minut komennettiin mahalleni hierontapöydälle. Onko migreeniä vai miksi hieronta? kysyi hoitaja. Ihan vaan mukavuuden takia, vastasin. Ei ollut päänsärkyä eikä migreeniä hieronnan syynä. Enpä olisi ihmetellyt, vaikka sen seurauksena olisi ollut! Käsittely oli kovakourausta, ihanasta, nukuttavasta hiplaamisesta ei ollut tietoakaan. Pääni taisi niin pehmetä, että en edes muista käsittelyn hintaa!

Olisi varmaankin pitänyt ostaa thaipäähieronta, jota sitäkin olisi ollut tarjolla. Thaihieronnasta on vaan jonnekin alitajuntaan jäänyt epämääräinen kuva. Olin ilmeisesti niin pelkojänis, että en mennyt ottamaan asiasta selvää.

Viron käynneillä monet ovat perinteisesti käyneet kauneushoidoissa. Niin minäkin. Hinnat olivatkin aikoinaan todella halpoja. Nyt ne ovat jo lähempänä Suomen hintoja. Ilusalong – kylttejä näytti olevan Pärnussakin siellä täällä. Laiskuuttani tyydyin kuitenkin Estonian kauneushoitolan tarjontaan.

Jalkahoito lakkauksineen maksoi 35 euroa. Ilman lakkausta olisi päässyt kolme euroa halvemmalla. Alittaa toki Suomen hinnat. Työssä ei ollut valittamista.

Hiukseni olivat reissuun lähtiessäni kuin petolinnun pesä, kun kampaajani sairastui edellisellä viikolla. Rohkaistuin siksi menemään myös kampaajalle. Sovimme kahden sentin lyhennyksestä. En tiedä, mikä nuoreen kampaajaan meni, mutta hiuksia lähti paljon enemmän. Jopa föönauksen jälkeen hän vielä rupesi saksittelemaan. Olisin tietysti voinut laitta stopin, mutta ajattelin, että katsotaan nyt. Lopputulos oli toooosi lyhyt kuontalo, mutta leikkaus hyvä. Hiusten pesusta, leikkauksesta ja kampauksesta pulitin 25 euroa. Halpaa! Pahus, kun en huomannut fotoa ottaa.

Uudella tukalla olikin sitten hyvä mieli illalla lähteä panoraamakahvilaan kuuntelemaan ja katselemaan virolaisia soittajia ja tanssijoita. Voi että! Olipa se hauska tunnin rupeama. Taitavia soittajia ja niin hauskat ja etevät tanssiparit! Juontaja kehuikin tanssijoiden voittaneen palkintoja monissa maissa muun muassa Suomessa. Vahinko vain, että tanssiryhmän nimi meni minulta ohi.

Juontajana oli vähän hoono soomi puhuva mies, joka suolsi hauskaa juttua toisensa perään.

Kas tässä yksi esimerkki:

Vaimo lähti yksin Viroon. Mies oli häntä laivalaiturissa saattamassa. Mies huuteli vaimolleen: Älä katsele vieraita miehiä. Vaimo huusi takaisin: Ei kuulu. Mies huuteli: Älä katso nuoria miehiä. Ja vaimo jälleen: Ei kuulu. Lopulta mies tuskastui ja huusi: Tee mitäs tykkäät. Tähän vaimo iloisesti kuittasi: Kuuluu!

Jos lisäät tähän humoristisen esittämistavan, niin saat paremmin tuntumaa juontajan esitykseen.

Seuraavana iltanakin oli ohjelmaa panoraamankahvilassa. Nyt oli ukrainalainen pari. Nainen viulisti, mies haitaristi ja laulaja. Mies oli laulutaidoiltaan vuosisadan päässä Carusosta, mutta sen korvasi eläytyminen. Sen verran musiikista uskon ymmärtäväni, että viulisti ei ollut taidoiltaan tusinatyttö, vaan taituri! Saimme nauttia ukrainalaisesta, venäläisestä ja mustalaismusiikista. Silmänruokaa tarjosivat upeat puvut, joita esiintyjät vielä vaihtoivat välillä.

Päästäkseni oikeaan tunnelmaan kuuntelen tässä kirjoittaessani tämän parin cd:tä, jonka ostin viidellä eurolla. Haikeanihana unkarilainen Laulu Dnjeprille on juuri menossa.

Kahdeksan euroa ilta ei ollut hinta eikä mikään näistä esityksistä. Toki päälle tuli Vana Tallinna juoma: suolaiset kolme euroa!

Näiden huvittelujen jälkeen päivä olikin niin sanotusti pulkassa!