
…Norja na-na-naapurimaa.
Rallattelen tätä Juicen laulua, kun lähdemme Kilpisjärveltä ajamaan Norjan puolelle. Johtuneeko siitä, että valtakuntien rajalla käyn hetken pitelemässä kylttiä pystyssä. Juu, kallellaan ei tunnu olevan.
Rajan ylitys on koruton. Senkun vain ajella suhautellaan, kun molemmat maat kuuluvat Schengen-alueeseen. Tullattavaakaan meillä ei satu olemaan mukana.
Yli kahdenkymmenen vuoden takaisten muistikuvieni mukaan Norjan puolella pitäisi olla korkeita tuntureita tien molemmin puolin, ikään kuin ajaisimme melkein tunnelissa. Muisti on petollinen, totean taas kerran. On, tuntureita on, korkeitakin ja paljon, ankaran jylhiä! Ei nyt sentään tunnelitunnelmaa.
Kun olemme ajaneet noin 50 kilometriä, olemme Kilpisjärven naapurikunnassa Yykeänperällä. Norjaksi nimi on Skibotn. En ihan tajua tätä kaksoisnimittelyä, mutta menköön. Tärkeintä on, että Jäämertakin näkyy.
Rauhallisen Yykeänvuonon rannalla vedän auton suojassa uimapuvun päälleni ja ei kun mereen! Aurinko paistaa ja vesi tuntuu, jos ei nyt lämpimältä, niin ei kylmältäkään. Vallan passelia. Ihan lämpimissäni voin vielä kivikkoisella rannalla paasteerailla uimapuvussa. Niin paljon kokemustani kehun, että mies silpaisee vaatteet päältään ja käy nakuna kastautumassa. Hänkin yllättyy veden lämpöisyydestä.
Jäämeressä uiminen oli tällä kertaa Norjan puolelle pyrähtämisen syy. Huonompiakin syitä voisi olla naapurimaassa vierailulle. Nyt takaisin kotimaan puolelle.