Kirjoitukset avainsanalla Siida

Eilen palasin illalla Hurtegrutenin Norjan vuonoristeilyltä. Olo saattaa olla vielä kuin omenalla. Ei kuitenkaan näy merta tai tuntureita, edes ikkunasta. Ei ole täällä näkynyt kolmen ruokalajin lounaita, puhumattakaan kolmen ruokalajin päivällisestä pöytään tarjoiltuina. Tällaista kaikkea tarjoaa Polarlys- laivalla Lomalinja. Hyvää korvausta vastaan tietenkin.

Koska olen valinnut reitin pohjoisesta etelään, jotenkin on lähtöpisteeseen, Norjan Kirkenesiin, mentävä. Tällä reissulla se tarkoittaa lentoa Helsingistä Ivaloon. Lentokentällä meitä vastaanottaa 25 asteen aurinkoinen sää ja porolauma, vaiko tokka?, seikkailemassa  parkkipaikalla. Siitäpä viimeistään tiesin, että Lapissa olen.

Majoitumme Hotelli Ivaloon yöksi. Huoneessani on kaunis valokuva, joka täyttää yhden seinän. Luontoa näkyy ikkunastanikin.

Ennen hotelliin asettumista ohjelmassa on opastettu käynti saamelaismuseo Siidassa. Kiukuttelen kotona Siidan reissua. Olenhan vain menossa vuonoristeilylle. Sitä paitsi olen jo kerran Siidassa käynyt. Vähänpä tiesin. Opastettu vierailu on todella valaiseva. Se ei ole turha rasti. Siellä saan lisää valokuvia ihasteltavaksi. Ja paljon muuta.

 

Ulkomuseossa kiertelemme omin päin.

Seuraavana aamuna vuorossa on neljän tunnin bussireissu Ivalosta Kirkenesiin. Kahvittelemme välillä Porotila Toini Sanilalla. Tuore pulla ja kahvi on hyvää. Pääosan kuitenkin vie Täplä-poro, joka oleskelee pihamaalla. Se kuulemma mielellään tulisi kahvilaan mukaan. Ovi siis sukkelaan aina kiinni. Olipa se kerran säikäyttänyt ulkomaalaiset majoittujat saunareissulla. Täplä oli tullut saunaan ja se sai miehet juoksemaan alasti pakoon. Oli siinä pelastajalla, talon tyttärellä, naurussa pitelemistä.

Kirkenesissä nousemme Polarlys- laivaan. Ihastuttava hytti! Kaunis, hyvä ja toimiva. Hyvä on aloittaa merimatka Bergeniä kohti.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle Esikoisen nuorelle Brysselissä. Iso ilo on ollut Kuopuksen tyttären syntymä viime vuonna. Saamme miehen kanssa nauttia hänen hoitamisestaan Tampereella.

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2025
2024
2023
2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat