Ooppera Macbeth Savonlinnassa - vallanhimo on tappava tauti

Giuseppe Verdin ooppera Macbeth on esitetty Savonlinnan Oopperajuhlilla 1993 Ralf Långbackan ohjaamana. Vippu Kiljunen on tehnyt tältä pohjalta nyt oman ohjauksensa. Ooppera pohjautuu William Shakespearen tragediaan. Ensi-ilta on ollut Firenzessä 1847.

Kuningas Macbeth hallitsi ihan oikeasti Skotlannissa 1000-luvulla. Sekä Shakespearen että Verdin teokset ovat kuitenkin sepitteellisiä.

Noidat ovat isossa roolissa tässä oopperassa. Noitakuoro toimii mahtavasti. Liikehdinnätkin ovat ihan noitamaisia.  Heidän ennustuksiaan Macbeth, Gabriele Viviani, kuuntelee. Ennustuksen mukaan Macbeth julistetaan ensin Cawdorin jaarliksi ja myöhemmin Skotlannin kuninkaaksi. Ensimmäinen ennustus toteutuukin pian.

Kumpikin puolisoista halajaa kuninkaallisiksi yhtä himokkaasti. Yhdessä he päättävät jouduttaa kohtaloa. Lady Macbethin, Saioa Hernández, ideasta Macbeth surmaa heillä yöpyvän kuninkaan. Vaimo viimeistelee työn ohjaamalla epäilykset surmaajasta muualle. Nyt heistä tulee Skotlannin kuningas ja kuningatar.

Sopraano Saioa Hernández laulaa Macbethin puolisona aivan jumalaisen lumoavasti. Korkeimmatkin äänet helisevät kirkkaina. Hänen aariansa saavatkin aina mahtavat taputukset.

Tappamiset ja tapattamiset eivät toki tähän lopu. Puolisot kannustavat toinen toisiaan. Noidat ovat ennustaneet, että Bancon jälkeläiset hallitsevat myöhemmin. Tappamista siis tarvitaan. Onneksi surmaamista ei juurikaan näytetä lavalla. Ei siten meikäläisenkään tarvitse pitää välillä silmiään kiinni.

Kuten usein saattaa käydä ja jopa oikeassa elämässä mielestäni olisi toivottavaa, syyllisyys alkaa vaivata Macbethiä. Linnan juhlissa hän näkee Bancon haamun ja käyttäytyy siksi kummallisesti. Lady pelastaa tilanteessa mitä pelastettavissa on.

Lady Macbeth on kuitenkin se, joka ensin sekoaa syyllisyyteensä ja surmaa itsensä. Macbeth noitien ennustuksen mukaan näkee Birhamin metsän liikkuvan.

Skotlannin maanpaossa eläviin kapinallisiin lukeutuu Macduff, Johan Krokius, joka saa uutisen, että hänen vaimonsa ja lapsensa on tapettu ja linna tuhottu. Hän lähtee kostoretkelle. Alta 30-vuotias tenori Krokius hurmaa voimallisella laulutaidollaan. Nuoreksi mieheksi hän on jo pitkälle taidoissaan ehtinyt.

Macbeth luottaa ennustukseen, että kukaan naisesta syntynyt ei voi häntä tappaa. Kamppailussa Macduffin kanssa hän kuitenkin kuolee. Sitä ennen Macduff paljastaa, ettei hän ole syntynyt tavallisesti, vaan leikattu äitinsä vatsasta. Ihan oopperamainen selitys sille, milloin ei ihminen ole syntynyt naisesta.

Jälleen lavastus ja värit tässäkin oopperassa ovat välillä silmiä hiveleviä. Joukkokohtaukset ovat näyttäviä.

Mikä onkaan tarinan sanoma? Onpa siinä jopa opetus?

Kyllä kai se niin on, että niin paljon ihmisiä ei yksi ihminen pysty tappamaan etteikö häntä uhkaavia vielä olisi jäljellä. Näitä vihollisia vaan tulee lisää. Eri juttu on sitten, jos valtaa pitävällä on omat myötäilijä- ja apujoukkonsa. Tässä voisin viitata elävään elämään, mutta hui sentään, sitä en uskalla tehdä.

Tässä toteutui sanonta: Paha saa palkkansa. Valitettavasti tämäkään ei aina toteudu edes oopperassa, tässä kuitenkin. Valta sokaisee ja synnyttää himoa saada lisää valtaa keinoja kaihtamatta. Tässä oopperassa molemmat puolisot olivat niin sanotusti samassa veneessä. Tiedä sitten, olisiko tervejärkisempi voinut estää toista hirmuteoista.

Tämä ooppera oli ilmiselvästi niin minun kuin muiden oopperavieraiden makuun. Väliaplodit seurasivat muidenkin kuin Saioa Hernándezin aarioita. Loppukiitoksissa minäkin paitsi raivoisasti taputin, tömistelin ja taisinpa kerran jopa uskaltautua hieman huutamaan.

550-vuotta tänä vuonna täyttävä Olavinlinna on aina yhtä uljas ja mahtava, niin mennen, tullen kuin palaten. 

Savonlinnan Oopperajuhlilla Macbethin ehtii nähdä vielä 12.7 ja 15.7.25, edellyttäen, että lippuja on vielä myynnissä.

Oopperan kuvat Savonlinnan Oopperajuhlat/ Toni Härkänen