Kirjoitukset avainsanalla Merunlahden kesäteatteri

Jos näytelmässä nähdyt asiat mietityttävät minua vielä seuraavana päivänä, niin esitys on ollut hyvä.

Näin käy viime sunnuntaina näkemäni Kohtalon tango näytelmän jälkeen Merunlahden kesäteatterissa Lempäälässä. Jukka Pakkasen, Jorma Kairimon ja Turo Unhon käsikirjoitus on ilmeisen hyvä. Eläväksi Unto Monosen kuitenkin tekevät Teatteri Valentinon näyttelijät.

Eki Lahtinen kantaa suurimman vastuun itse Unto Monosena. Tuntuu siltä, että hän ei esitä Monosta vaan elää Monosena. Toki tiedän, että hyvään kokonaisuuteen tarvitaan kaikkien saumatonta panosta. Jokainen näyttelijä kantaa tässä oikean tunnelman pienimpäänkin kohtaukseen.

Jostakin syystä kiinnitän erityistä huomiota kasvojen ilmeisiin. Miten elävästi niiden avulla tunne välittyykään! Jumalan ja pirun kiistaa Monosesta seuraan mielenkiinnolla. Ohjauksellisena ratkaisuna radio on hauskasti toteutettu.

Teatteri Valentinon esityksiä katsoessa ei koskaan joudu kokemaan myötähäpeää. Laadun takeena on ohjaaja Leila Karttunen yhdessä tuottaja Paula-Maija Sahrmanin kanssa. Leila osaa valita rooleihin sopivat henkilöt ja prässätä, hyvällä tavalla, kunnes homma on hallussa.

Ai, että mistäs minä sen tiedän? Olen ollut mukana näyttelijänä kolmessa Leilan ohjaamassa näytelmässä. Helpolla ei Leila päästä, mikä on hyvä.

Kolme vuotta sitten esitin samassa paikassa Vanhaa Maijaa Myrskyluodon Maija näytelmässä. Kesäteatterille johtavalla polulla mietteeni ovatkin nostalgiset, ehkä jopa haikeat.

Elävyyttä esitykseen tuovat tutut Monosen tangot. Veikko Hedman laulaa niitä täyteläisellä tangoäänellään haitaristi Tauno Honkalan säestäessä. Pääseepä kaksi näyttelijääkin laulamaan, mikä sujuu heiltäkin vallan mallikkaasti. Tunnelma on vähän kuin tanssilavalla, kun kuuntelen ja katselen järvelle. Kesäteatterin paikkahan on idyllinen järven rannalla.

Ihmisen elämä, tässä tapauksessa Monosen, minua mietityttää. Mononen ei ole harvinaisuus siinä mielessä, että alkoholi rupeaa viemään. Peruspalikat ehkä ovat aluksi kasassa, vaimo ja toimeentulo tangoja säveltämällä ja sanoittamalla. Näytelmän mukaan molemmilla puolisoilla on kyllä sivusuhteita, ainakin suhteen lopussa. Kovin auvoista kuvaa parisuhteesta ei anneta. Sai Mononen mainettakin välillä maistaa. Mutta matalat aatokset rupeavat viemään. Ensin lähtee vaimo ja sitten naisystäväkin. Yksin jääminen kalvaa rahahuolien lisäksi.

Minulle tulee tarve tietää enemmänkin Monosen elämästä. Varaan kirjastosta kirjan Satumaa: Unto Monosen elämä ja laulut, jos siinä olisi lisätietoa. Ehkä on, ehkä ei.

Monosen elämä päättyy oman pistoolin kautta vain 37-vuotiaana. Netistä luen, että täyttä varmuutta ei ole siitä, onko kyseessä vahingonlaukaus vai tahallinen itsemurha. Näytelmäkin antaa kuvan, että Mononen leikitteli ja uhkaili ampumisella.

Loppukumarrukset. Näyttelijät saavat ansaitut aplodit kahden tunnin jälkeen.

Käyn jututtamassa tuttuja näyttelijäkavereita ja kiittämässä. Ylemmässä kuvassa näkyy etualalla Monosen naisystävää esittävä Eeva Simola. Alakuvassa taustalla tangolaulaja Veikko Hedman ja haitaristi Tauno Honkala. Etualalla Kovalaa esittävä Seppo Virtanen.

En tiedä, mutta taitaa olla niin, että suurinta mainetta Mononen on saanut kuolemansa jälkeen. Ainakin hänen laulunsa elävät. Etenkin Satumaa on meille suomalaisille, minullekin, ihan järisyttävän ihana. Sinne satumaahan kaipasi Mononen. Sinne taidamme kaikki kaivata. Mikä ikinä se itse kullekin onkaan.

 

Mediakuvassa teatterin johtaja, ohjaaja Leila Karttunen ja Monosta esittävä Eki Lahtinen

 

Teatteri Valentino esittää Kohtalon tangoa Merunlahden kesäteatterissa vielä 30.7.22 asti. Tarkemmin www.teatterivalentino.fi

 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei enää kuin noin kolme viikkoa, kun se pamahtaa.

Siis mikä?

No, Myrskyluodon Maija musiikkinäytelmän ensi-ilta Merunlahden kesäteatterissa Lempäälässä. Käsikirjoitus on Jussi Helmisen, kaunis musiikki Matti Puurtisen.

Jännittää, innostaa, kauhistuttaa, ihmetyttää, mietityttää! Ja kaikkia näitä suloisesti sekaisin.

Miten tässä näin pääsi käymään, että esitän Vanhaa Maijaa tässä kesäteatterinäytelmässä?

Olen aina ollut vähän väärällänsä näyttelemiseen. Se alkoi jo kansakoulun neljännellä luokalla. Silloin meillä oli aina perjantaisin Oma tunti, jossa oppilaat saivat vapaasti esiintyä. Meitä oli neljän hengen porukka, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, jotka aina esitimme omatekemiämme näytelmiä. Kuten arvata saattaa, valmistelu oli aina vähän retuperällä. Usein jouduimme paljon improvisoimaan. Lopustakaan ei aina etukäteen ollut tietoa. Humoristisia ne aina olivat. Opettajaakin, Maria Haapa-ahoa, nauratti kovasti. Naurunsa lomasta hän toisinaan kysyi: ”Kauankohan tämä näytelmä vielä kestää?”

Aikuisiälläni olen ollut mukana kolmessa näytelmässä. Viimeisinkin taisi olla kolmisenkymmentä vuotta sitten. Mieli on toki senkin jälkeen tehnyt tämän harrastuksen pariin. Kun kuitenkin kokemuksesta tiedän, miten paljon aikaa harjoitukset ja näytelmän esitykseksi saaminen vie, en ole halunnut sellaiseen sitoutua, milloin mistäkin syystä.

Viime vuoden keväänä Valentino Teatteri järjesti näyttelijätyön/luovan ilmaisun kurssin. Taisi olla, että tapaamiskertoja oli noin 10, kerrallaan 2-3 tuntia. Kun maanantai-ilta sattui olemaan minulla vapaana, niin ilmoittauduin mukaan. Kivaa oli!

Ihmetykseni oli suuri, kun Teatteri Valentinon kantava voima, näyttelijä ja ohjaaja Leila Karttunen soitti minulle joidenkin viikkojen kuluttua toukokuun lopulla. Hän kysyi, haluaisinko ruveta Vanhaksi Maijaksi näytelmään. Taisin lupautua ennen kuin edes ehdin tajuta, mihin lupauduin.

Käsikirjoitus eli plari tuli hetimmiten puhelinsoiton jälkeen. Ensimmäinen mainoskuvakin otettiin jo samoihin aikoihin näytelmän puvustajan, Maarit Hälikän, hommaamissa ja tekemissä roolivaatteissa.

 

Tässä sitä nyt sitten ollaan! Muistelemassa elämää Myrskyluodolla.

Ensimmäinen lukuharjoitus oli viime vuoden marraskuussa. Toden teolla harjoitukset alkoivat helmikuun alussa, aina lauantaisin ja sunnuntaisin. Toukokuulla lisättiin harjoituspäiväksi myös maanantai-ilta. Nyt kesäkuulla harjoituksia on jopa viisi kertaa viikossa. Aluksi harjoitukset olivat Lempäälässä koululla, toukokuusta alkaen useimmiten Merunlahden kesäteatterin lavalla. Aivan eri tuntu on, kun olemme oikeassa paikassa.

Tässä on näytelmän ”komentosilta”. Musiikin sovituksesta, toteutuksesta ja laulujen harjoittamisesta vastaa Eetu Kuoppala, tuottajana on Paula-Maija Sahrman ja ohjaajana Leila Karttunen. Rosa-Maria Melinillä nuorena Maijana ja Pasi Koivuniemellä Jannena on paljon lauluja. Porukkalauluja on sitten myös useita. Itselläni Vanhana Maijana on yksi laulu ja vähän toista. Nekin jännittävät. Onneksi saan laulaa jo näytelmän alkupuolella.

Meitä lienee toteutuksessa mukana yhteensä parikymmentä. Monet ovat jo vuosia tai vuosikymmeniä säännöllisesti olleet harrastajanäyttelemässä. Ikähaitarikin on suuri. Nuorta Maijaa esittävä Rosa-Maria on minua n.45 vuotta nuorempi. Olenkin ikänestori tässä porukassa. 60+ ikäisiä löytyy jo muutama. Nuorin on viisivuotias. Hyvin ollaan kaikkien kanssa juttuun tultu.

Leila Karttunen on vaativa ohjaaja, puolivillaista hän ei anna mennä läpi. Ette uskokaan, kuinka monta kertaa esimerkiksi tankkasimme yhtä roolihenkilöni kolmen sanan lausetta, kun painotukset eivät vaan millään menneet minulla kohdilleen. Lopulta siihen tehtiin sanajärjestysmuutos ja se auttoi.

Kevätpuoli on ollut minulla aika tiukkaa, kun ”vapaapäivää” ei monesti viikossa ole ollut ollenkaan. Kun harrastuksia on niin paljon kuin minulla on, joka päivälle osuu jotakin ja usein useampikin. Nyt siis viikonloputkin ovat olleet kiinni. Jo toukokuun lopulla helpotti ja nyt kesäkuussa lisää, kun monet muut jutut ovat jääneet kesätauolle. Näytelmään mukaan menemistäni en ole kuitenkaan hetkeäkään katunut. Senkin olen hyväksynyt, että mökkeily jää vähemmälle tänä kesänä. Se toki vähän kirpaisee.

Aamulehden (28.5.19) Kesä & menot liitteessä oli iso haastattelu nuorta Maijaa esittävästä Rosa-Mariasta. Rosa-Maria on lapsesta asti ollut mukana harrastajanäytelmissä. Paljolti teatterin avulla hän on vapautunut ujoudesta ja arkuudesta, jonka aiheutti vuosikausia kestänyt kiusaaminen ja poissulkeminen. Tässä jutussa oli myös tämä Jukka Ritolan ottama kuva meistä Maijoista.  Rohkea Rosa-Maria!

Huh huh! Ei parane paljon etukäteen ajatella esityksiä. Omalla kohdallani yritän ajatella asian niin, että meni syteen tai saveen, olen ylpeä siitä, että uskaltauduin vastaanottamaan haasteen. Miten se nyt meneekään? Rohkea rotan syö, kaino ei saa kaaliakaan.

Ennen ensi-iltaa 30.6 tulee olemaan omaisten näytös ja ennakkonäytös. Heinäkuussa on vielä 12 esitystä, aina keskiviikkoisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Hyvin ovat liput myyneet jo tähän asti. Niitä silti toki vielä löytyy.

Myrskyluodon Maija on aina ihana ja koskettava näytelmä. Harrastajateatterissakin.

http://www.teatterivalentino.fi/

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kesään kuuluvat ehdottomasti kesäteatterit, joita on lähes joka niemessä ja notkelmassa. Mikäpä sen mukavampaa, etenkin, kun monissa on jo katokset ainakin katsojille. Olen elämäni aikana niin paljon palellut kesäteattereissa, että nykyään otan takin ja huovan mukaan, vaikka olisi helle lähtiessä. Tahi ainakin melkein otan.

Taisin jättää rohkeasti huovan kotiin, kun lähdin tamperelaisen teatteri Valentinon näytelmän ensi-iltaan 2.7.18. Esitys oli iltapäivällä ja ilma oli kaunis. Villatakki oli minulla tietysti mukana.

Esityspaikkana on Vihreä polku, Merunlahden kesäteatteri Lempäälän puolella. Kauniin järven rannalla, metsän keskellä oleva paikka on kesäisen valloittava, lähellä Birgitan polkua.

Esityksenä on Leena Härmän Viekää tuhkakin pesästä. Härmä on kirjoittanut näytelmän 1971 tositapahtumiin pohjautuen. Kymmenen vuotta sitten yli 90- vuotiaana kuollut tamperelainen Härmä kirjoitti muun muassa Tuittupää nuorten romaaneja 1940 luvun lopulla ja 1950 luvun alussa. Kirjojen nimet tuntuvat niin tutuilta, että saattaapi olla, että olen niitä lukenut.

Vaikka näytelmä on vanha, sanoma ei. Grynderit yrittävät ostaa vanhojen ihmisten tontteja pilkkahinnalla kalliiden kerrostaloasuntojen ostamista varten. En uskalla väittää, että tällaista edelleen tapahtuu. Voi olla, voi olla olematta. En tunne alaa. Olennainen sanoma, pienen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa valtaa omaavien toimiin, on kuitenkin ihan tätä päivää.

Tyrnit, Lehdot ja Janhuska asuvat Kinttumäen kaupunginosassa Tampereella. Yhtä pidetään ulkoista uhkaa vastaan. Toisaalta juorut leviävät, eikä pahan puhumiselta selän takana tai kateudeltakaan vältytä. Niin inhimillistä!

Esitys on harrastajanäyttelijä Ritva af Ursinin 30-vuotisen uran juhlanäytös. Onnea kovasti Janhuskan roolin mehevästi esittävälle Ritvalle!

Primus motorina kaiken takana on tarmokas Leila Karttunen, joka on sovittanut ja ohjannut näytelmän. Hänet on saattanut aikoinaan nähdä Työväen teatterin lavalla. Tuottajana ja joka paikan höylänä on Paula-Maija Sahrman.

Merunlahden kesäteatterissa saa samaan hintaan sekä nautittavan teatterielämyksen että luontokokemuksen.

 

P.s. Erilaista teatteria oli viikonloppuna, kun siskon likka kahden alle kouluikäisen pojan kanssa oli visiitillä. Esitystä oli tauotta, meininki oli enemmän improamista. Oli naurun hekotusta, itkua, keskittynyttä leikkimistä ja pelaamista. Kaikkea vuorotellen, päällekkäin tai yhtä aikaa. Ihmettelen ton siskon likan kärsivällisyyttä, joka ei pettänyt kertaakaan viikonlopun aikana. Tervetuloa taas!

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat