Lottaperinteiden päivä ja Lotta Svärd 100- juhla oli Tampereen Suomalaisella Klubilla lokakuussa.

Olinhan siellä minäkin. Tai siis olin ja olin, miten sen nyt ottaa. Pikemminkin lyhyesti käväisin laulamassa Suvantokuoron mukana.

Tampereen naislaulajat rekisteröitiin vuonna 1944 jatkamaan Lottakuoron jälkeen. Vuonna 1929 perustettu Tampereen Lottakuoro ei voinut jatkaa toimintaansa, yleisesti tunnetuista syistä. Kautta maan lotat olivat olleet innokkaita kuorolaisia. Näistä juuristaan johtuen Tampereen naislaulajien Suvantokuoro sai kutsun tulla esiintymään edellä mainittuun juhlaan.

Olemme arvoisessamme seurassa. Kansanedustaja Sofie Wikman pitää tervehdyspuheen ja kansanedustaja Paula Risikko juhlapuheen. Juhlayleisö arvokkuuden juhlaan vasta tuokin. Puheita emme kylläkään kuule. Taputukset eteisaulaan kuitenkin.

Menemme hyvissä ajoin Suomalaiselle klubille avaamaan ääntämme. Meitä on parikymmentä suvantolaista paikalla.

Onko huivi hyvin? Entä tukka? Pitäiskös sen kellon näkyä? Heti aluksi on tietysti syytä tarkistaa tämä ulkoinen olemus. Hyvin tyylikkäiltä näytämme kaikki!

Aukki ja minä olemme samanlaisia tyylilyylejä: sattumalta samanlaiset mekot. Johan siinä on syy yhteiseen kuvaan.

Löydämme melko rauhallisen treenipaikan kolmannesta kerroksesta. Samalla saatamme, vähintään puolella silmällä, tutustua Lotta Svärd 100-näyttelyyn. Näyttelykin muistuttaa meitä siitä, miksi täällä olemme.

Silmääni pistää kauniin värinen ryijy seinällä. Se on Toini Kallion suunnittelema Suomen Lotta nimeltään, jonka mallipiirustus on julkaistu 1932.

Ja ei kun ääni auki! Pippuri on etukäteen koonnut joitakin äänenavausharjoituksia. Siinäpä päristelemme ja hymistelemme ja lagattelemme ja mitä kaikkea teemmekään. Lopuksi laulamme esitettäviä laulujakin, joskin pienellä volyymilla.

Ennen saliin menoa kuoronjohtajamme Jenni Jäske antaa vielä viime ohjeita ja etenkin tsemppausta. Pienet perhoset yrittävät lennellä mahan pohjassa. Ovathan nämä esiintymiset koronan takia olleet viime aikoina vähissä.

Esitämme Runebergin Vänrikki Stoolin runoon pohjautuvan Lotta Svärd-laulun. Laulu ei ollut meille ennestään tuttu. Harjoituksissa pähkäilemme, kuka mahtoi olla aikoinaan tämän lotan esikuva. Kuoromme sukututkija Anne selvittää asiaa. Hänen tutkimustensa pohjalta saamme tietää, että kyseessä on mitä ilmeisimmin Heta Pietikäinen, Lauri Tarvaisen eli sotilasnimeltään Svärdin vaimo. Ihmeellistä se on tuo sukututkimus! 1700-luvultakin (ja kauempaakin) löytyy tietoa. Kun sen osaa.

Laulamme vielä Hämeen laulun ja Suomen laulun. On tuo viimeksi mainittu komean jylhä! ”Kuule kuinka soitto kaikuu…” Ihan siinä itsekin ylevöityy fortessa laulaessaan: "…Laulu Suomen on, laulu Suomen on…”

Aplodien jälkeen poistumme salista. Tosin ensin kuoronjohtajalle ojennetaan lotista kertova kirja, jota voimme kierrättää keskuudessamme.

Miten meni, miten meni, kyselemme Jenniltä. Kuulemma hyvin, jopa paremmin kuin harjoituksissa. Aloituksissa tosin oli pientä epätahtisuutta.

Eipä muuta kuin pikkukengät kassiin ja ulos. Osa meistä jatkaa syömään ravintolaan. Hyrisemme hyvästä mielestä. Nostamme maljan itsellemme. Hyvä me!

Taitaapa sota-ajan mietelmä päteä rauhan ajan ihmisen elämässäkin.

Mediakuva on otettu Heikki Mäenpään videolta