Kirjoitukset avainsanalla siivous

Ohi sitä voi olla muillakin ja muutakin kuin solttupojilla armeija.

Meikäläisellä ovat ohi nyt viime vuoden joulut, uudet vuodet ja tämän vuoden loppiaiset kuten todennäköisesti joillakuilla muillakin. Sen lisäksi ohi ovat etenkin tytärten perheiden vierailut – tällä erää.

Tytär perheineen lähti Brysseliin loppiaispäivänä. Viemisinä oli yksi kipsikäsi, jota tullessa ei vielä ollut. Onneksi ei pahemmin sattunut. Tulipa ensiapuasema Acutan toiminta tutuksi.

Lähdöt ovat haikeita, etenkin, kun läheiset lähtevät matkan päähän ja seuraavaan tapaamiseen menee kuukausia. Lapsenlapset ovat jo enemmän nuorisopuolella. Heidän elämänsä laajenee kaiken aikaa, kaverit tulevat yhä tärkeämmiksi. Jotenkin se tuntuu haikeammalta kuin omien lasten kasvu. Lieneekö kyse siitä, että samalla väistämättä itse vanhenen? Vai onko kyse siitä, että kun en ole päivittäin, en edes viikottain enkä kuukausittain fyysisesti mukana lasten elämässä, saattaa tulla tunne, että en pysykään lainkaan mukana heidän muutoksissaan? Tipun kuin entinen eno veneestä.

Kuopus asuu puolensadan kilometrin päässä. Heitäkään en kovin usein tapaa ainakaan useampia päiviä yhteen mittaan. Nyt oli tavallista pitempi vierailu. Jokaisella on paljon touhua omassa elämässään. Uskallan väittää, että onneksi en ole koskaan ollut sellainen vanhempi, joka olisi lasten muutettua aikuistuttuaan omilleen marissut ”kun ette tuu useemmin käymään ” tai ”tulisitte nyt edes käymään”. Sen olen sanonut, että aina olette tervetulleita ja olemme tulostanne iloisia. Ehkä marisemattomuuteni johtuu siitä, että vielä on ollut sitä niin sanottua omaakin elämää. Vannomaan en mene, vaikka oikeasti vanhana tällaista narinaa ja valitusta pitäisinkin. Joskus jo vuosia sitten totesin miehelle, joka meillä majailee, että minusta tulee varmasti vanhana kiukkuinen ja ärtyisä akka. Jo sen sanoessani ymmärsin, että mies ei voi olla käyttämättä hyväkseen tilannetta, jonka hänelle tarjoilin. Niinpä hän odotetusti sanoikin: ”Sähän oot jo.”

Kun oli vieraat poistettu, siivosimme jäljet ja samalla tietysti omatkin sotkumme. Mies, joka meillä osaltaan sotkee ja siivoaa, hoiteli suvereenisti imurihommat, kuten aina. Ensin hän joutui selvittämään syyn imurin huonoon imutehoon. Putkesta löytyi seitsemän vesiväripensseliä! Seitsemän! Mies oli edelliskerralla ihan huomaamattaan imuroinut nekin. "Kumma imuri teillä", sanoi Kuopus. "Kumma mies minulla", sanon minä.

Pesukone on pyörittänyt lakanoita ja pyyhkeitä kaiken aikaa. Kuitenkin nykyään niin varustautuminen ennen vierailua kuin jälkisiivous on helpompaa kuin silloin, kun lapset olivat pienempiä. Erilaisia leluja, nukkeja, legoja, autoja, Barbeja, palapelejä, kirjoja ym. roudattiin sylikaupalla vintistä ja vinttiin takaisin.  

Samassa siivousrytinässä lähtivät jouluvalot sisältä ja pikku kuusi, jota yksi vieras osuvasti nimitti säälittäväksi. Kun Kuopuksen Ruska oli meillä ennen joulua ja joulun aikaan, emme arvanneet ostaa kunnon kuusta. Emme kaivanneet kissaa keikkumassa kuusen latvassa ja kaatamassa koko komeutta. Ruska ei kaatanut eikä kiivennyt kyllä pieneenkään kuuseen, joten pelkomme saattoi olla turha. Yhtenä yönä kyllä heräsimme siihen, että hän kilisteli leikkiessään kuusesta ottamallaan koristeella. Sen verran joulua toki hänelle soimme.

 

Säälittävän kuusemme piti myyjän mukaan olla erityisen voimakkaasti tuoksuva ja tuoksun vain lisääntyä päivien myötä. Vaikka olisin ollut vainukoira, en olisi haistanut hiventäkään kuusen ihanaa tuoksua! Voihan olla, että ymmärryskykyni on mennyt niin heikoksi, että myyjä mainostikin kuusta todella vähätuoksuiseksi. Eihän tää juttu nyt ole muuten selitettävissä.

Ovat siis alkaneet härkäviikot. Ajattelin sivistää itseäni heti uuden vuoden aluksi ja kävin katsomassa netistä, mistä sanonta on peräisin. Tulevia, pyhättömiä viikkoja nimitetään, tai ainakin nimitettiin ennen, härkäviikoiksi siksi, että raskas työ alkoi ja aikoinaan siihen käytettiin paljon härkiä. Härkäviikkojen ruokalajeja ovat esimerkiksi ympäriäiset pernat, silakat tai reikäleevät, paikkaseudusta riippuen. Mies, joka meillä ruokailee, ei ollut yhtä valistunut, vaan teki tänään madekeittoa. Toisaalta, liippaahan se aika läheltä ruokalajeja ympäriäiset pernat ja silakka.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat